torstai 16. tammikuuta 2014

Yövuoron jälkeistä pöhnää, osa XXXIV

Tein taas kaksi yötä. Jälkimmäisen aamulla kun ajelin kotiin, mielessä kävi, että olisi hienoa jos voisi tehdä vain näitä "jälkimmäisiä" öitä. Nimittäin ekan yön jälkeen olen nykyään aivan järjettömän väsynyt ja vähän pelottaa ajella kotiin. Toisaalta, tällä kertaa nukuin täysin heräämättä 14:30 asti, jolloin Edun nuuhkuttelut korvassa havahduttivat ja kun perään kuului askeleita, joista pystyin päättelemään, että Lotta on jo ehtinyt koulusta kotiin, avasin silmät ja tarkistin ajan....
Tällä kertaa yövuorojen suunnittelu ei mennyt ihan putkeen. Olen esittänyt töissä toiveen, etten valvoisi ma-ke koska tiistain ratsastustunti on melko myöhään ja tulee aina kiire lähtö. Lisäksi samasta syystä en voi nukkua loputtomiin tiistaina....
Mutta meni se näinkin.

Eilen sitten, heräsin jo puoliltapäivin. Nälkä oli melkoinen joten haukkasin jotain ja tehtiin koirien kanssa vakio herättelylenkki tunnin verran. Pakkanen pureskeli poskia kivasti ja päivä oli todella kaunis.
Pururata kutsui. Tosin siellä näkyi taas varsinaisen suomalaisuuden idioottilogiikka: tykkilumi.
Käsitän, että hiihtäjät haluaisivat jo hangille, mutta jos luonto ei lunta enempää suo, ehkäpä voisi yhden talven harrastaa jotain muuta? Kun kaupungin talous on kuralla, vesi + sähkö ja keinolumi vajaan kilsan matkalle tuntuu jotenkin turhalta ylellisyydeltä.
Jokin sanomalehti (Savon sanomat?) kirjoittikin ns. latumaksusta eli jostain käsivarsinauhasta, jonka saisi lunastaa maksamalla jonkun muodollisen summan. Minusta hieno idea! Ei sitä kaikki maksaisi, mutta sosiaalinen paine toisaalta ladulla saattaisi joltain rahaa vähän ottaakin....
Itse maksan punttisalista, uimahallista, ratsastuksesta jne. Ihan hyvin ottaisin osaa kaupungin konkurssiin parillakympillä per vuosi latumaksujen nimissä, hiihdän siis itsekin. Vaikka kieltämättä nautin tällä hetkellä lumettomasta pururadasta ihan suunnattomasti. =D




Iltapäivällä sitten asetuin mukavasti sohvan nurkkaan (lempparipaikka tätä nykyä...) ja selasin jotain lehtiä. Yhdessä lehdessä oli kaksi kuvaa ideasta, joka odottaa nyt toteutustaan......
Ja käytiin koirien kanssa vielä pikainen postilenkki kun paketti oli saapunut. Ostin samalla juustoraastetta, koska ehdittiin höpöttää tyttöjen kanssa vähän sämpyläideoita.

Ja lopputulema oli mukava, molemmissa tapauksissa:


juustoiset oliivisämpylät, nam


värimaailmaa olkkarista.... maalia edelleen vailla nuo seinät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto.  Omalta osaltani jälkimm...