sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Patikkaretki pyhäpäivän ratoksi

Valvoin kolme yötä. Kehitin kunnollisen yövuorokrapulan liian vähistä unista ja luultavasti liiallisesta kofeiinista, lauantai ei ollut paras päivä viikossa.
Lisäksi lauantaihin liittyi jo aiemmin sovittu palokuntanaisten koulutus, johon menin myöhässä koska oli pakko nukkua edes ne kolme tuntia. No, koulutus oli hyvä, ruoka oli hyvää ja seura vallan mainiota - joten päivä ei mennyt hukkaan. Illalla kaaduin ajoissa punkkaan ja kun olin nukkunut hyvin ja sikeästi sen 11+ tuntia, oli elämä varsin aurinkoinen pyhäpäivän aamuna (vaikkei oikeasti paistanutkaan).

Aamupalan jälkeen pakkasimme koirat autoon ja ajoimme Sauruntien varteen. Teijon luonnonpuistohan nimettiin kansallispuistoksi tällä viikolla. Joten aamukahville pikku retki.


Hamarijärven reunaa pitkin, osin jäällä, mikä oli taas jollain tavoin sydäntäpysähdyttävän pelottavaa... 
En vaan tykkää tunteesta, että jos alkaa ratista, alla on 30m vettä ja on kylmä. (Joo joo, on ollut pari viikkoa kunnon pakkasia ja siellä oli ihmisiä kuin pipoa.... silti!)

Päädyttiin Hamarijärven nuotiopaikalle, jonne Metsähallitus tarjoaa polttopuut, siellä on puucee ja muut "mukavuudet". Termarista sumppia ja kotona tehdyt voileivät. Kyllä oli hyvää. 


Seura oli taattua laatua. Eväitä vahtimassa. 


Tässä Edu on juuri varastanut hyppäämällä Pasin leivän päältä juuston.....  =D


Mahtaisiko mammalta tipahtaa pala metukkaleipää?


Pakollinen poseeraus kivellä, jota emme lähteneet tuomaan kotiin vaikka se olisi kotipihalla hauska.


Alkumatkasta meinasi nousta tie pystyyn...
Pitkospuut johtavat reitille, ja ilmeisesti Seija-myrsky oli tehnyt temppujaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto.  Omalta osaltani jälkimm...