torstai 31. heinäkuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti....

Ensin menee pari viikkoa ettei tehdä juuri mitään, ollaan ja möllötellään, luetaan kasakaupalla hyviä kirjoja ja otetaan aurinkoa, lomallahan ei tarvitse suoritta.... sitten viimeisillä päivillä, kun vielä odotetaan pariakin eri vierasporukkaa kylään, alkaa vimmattu into puuhastella. Tyypillistä. Heh.

Kaikkihan alkoi siitä, että bongasin kirppari-palstalta hauskan teholavoista tehdyn sohvan. Olen heitellyt ajatusta, että Pasi ostaisi töistä lavoja ja tehtäisiin sellainen itse. Hidaste oli, että terassia kaunisti papan tekemä iankaikkisen vanha ja painava pirttikalusto. Koska emme kuitenkaan pääasiassa syö pihalla, vaan siellä vietetään muuten aikaa, halusin mielummin sinne sohvan (tai minkä tahansa selkänojallisen istuimen).
Miten ollakaan, sohva oli todella edullinen ja kun olin ilmoittanut, että haemme sen, pistin oman kalustomme myyntiin. Ja se varattiin myös heti. Joskus vaan ihmisellä käy mäihä.

Sohva on jo todistettu mukavaksi. Siinä on hyvä istua, paksut, tukevat patjat  - ja tämä askartelu-innostus vähän lähti lapasesta kun Pasi haki niitä lavoja, joista tehtiin pöytä. Siihen piti hakea valkoista maalia. Ja maalaamisen jälkeen piti tilata lasilevy pöytälevyksi.

***

Jo talvella löysin Nokialta jostain halpa-kaupasta lasitiiliä puoli-ilmaiseksi. Ajatuksen varastin törkeästi joltain verkkosivulta, mutta toteutus on sentään oma. Noita sisustustarroja kun saa tätä nykyä joka paikasta, tilasin muutaman ja aloin askarrella.....




Pasi porasi noihin yläosaan reiän, mistä saa pujotettua sisälle joululedit. Ne on todella kauniit valot päällä. 

****
Ja seuraavana päivän (eli tänään) piti hakea lisää valkoista maalia (eri merkkiä toki) ja alkaa maalaamaan olohuoneen seiniä, jotka piti alunperin maalata sillä aikaa kun poika suoritti palvelustaan valtiolle.....  Muahan on nyppinyt koko talven se, että olkkarissa on vanha puna-sävyinen boordi ja muuten sisustuksen väritys on turkoosi-harmaa-vaalea.

Joten tilanne on tämä: kello tulee illalla kymmenen, kämppä on kuin ryssän helvetti, täysi kaaos siis. Maali loppui niukasti kesken, joten aamulla pitää sännätä hakemaan litra lisää. Samalla voinee ostaa ruokatarpeet, koska vanha ystävä tulee lounasvieraaksi. (Olisi kiva sitä ennen saada esim. huonekalut paikalleen.....)
Illalla on markkina-pub, jossa en ole koskaan ollut, mutta tänä vuonnapa menen ja otan lonkeron tai pari ja viihdyn Wire-bändiä kuunnellen.

Ja ettei se tähän loppuisi: lauantaina tulee toisia vieraita, vanha työkaveri perheineen.
Edu päätyy kellariin evakkoon, koska heillä on pieniä lapsia, ja grillaamme jotain hyvyyksiä, paistamme varmaan letut ja vietämme kivaa kesäpäivää.


Ruokahuoneessa on mm. sohva, osin parvekkeella.... 


Olkkarin peräseinää, maali jo kuiva. Laskeva aurinko paistaa ikkunasta kivasti.


Olkkarin se seinä, jossa maali loppui vaiheeseen.... värieron näkee tästä. 

Kaikesta huolimatta melkoisen tyytyväisellä tuulella. Monta mielessä ollutta asiaa on tehty ja jälki on hienoa. 
Huomenna vielä takan päällisen huolellinen siivous ja ehkäpä eräs mielessä kummitellut hylly aluilleen...... 

***

Muistinko jo mainita, että kävimme Pasin ja Lotan kanssa tänään pikku-lounaalla Perniön Asemalla, jossa toimii Opaliina-niminen kahvila. Veronica pitää pitopalvelua, ja on kehittänyt tämän todella suloisen, romanttisen, pitsihuvilamaisen kesäkahvilan pari vuotta sitten. 
Tarjoilu oli mahtavaa: söimme pekonijuustopiiraat, mukana todella maukas salaatti, jonka salaisen kastikereseptin sain kerjättyä.  Hihii! 
Jälkkäriksi ihanat Opaliinan vohvelit ja kahvi. Lotan sanoin: näissä ei olekaan mitään valmista pullokermaa vaan aitoa tavaraa. Todella nam!! Suosittelen!!


Piiraan seurana omatekoista raparperijuomaa. Eikä kattaus ainakaan ruokahalua huonontanut.


Opaliina on Asemalla aivan Maurin Makasiinin kyljessä. Maurin paikka on nähtävä itse, sitä ei pysty kuvailemaan. Ja sattumalta tein siellä ihan hurjan hauskan löydön....
Mummo en vielä ole, enkä toivottavasti vielä vähään aikaan, mutta.... 


Tadaa!!!   =)



****
Kaiken tämän keskellä, no jaa, ennen ja jälkeen, olen ehtinyt tehdä niitä lenkkejä sekä hölkötellen että potkittavalla fillarilla. Mahtava suvivapaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti