maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lomalla

Kun edellisen kerran on lomaillut palkallisesti 2009 heinäkuussa, muistaakseni päätähuimaavat 2 viikkoa, kieltämättä tuntuu aika makealta aloittaa loma - kirjaimellisesti pitkästä aikaa. 3,5 vuotta meni opiskellessa ja kaikki kesät töitä tehdessä. Taisi mulla joku viikon pätkä olla jossain kohtaa.... mutta toisaalta opiskelun ohessa vedin sitä 30 tuntista viikkoa, että ehkä voisi sanoa jopa ansainneensa tämän loman. Siihen sitten menneet 1,5 vuotta kokoaikaisessa työssä. Joo, ansaittu on.

Mitä siis aion lomalla tehdä? En yhtään mitään etukäteen suunnittelemaa juttua. Tänä vuonna ei ole remontteja eikä sen ihmeempiä rakennusideoita, ei ole pakollisia menoja eikä muita retkiä. Edes ruokaa ei tarvi tehdä jos siltä tuntuu. Osin vitsillä heitin töissä, että syödään sitten vaikka kebabia pari viikkoa jos ei nappaa, mutta onhan se napannut...  =)

Vapaapäiviä vietin viikonlopun yli. Ammatin aurinkoisin puoli: lomapäiviä kuluu virallisesti juuri se, mitä listaan on kirjoitettu, omassa tapauksessani siis 10 kpl kahden viikon aikana. Viikonloput on leimattu listaan vapaaksi.... syksyllä pidän pari kolmen lomapäivän pätkää, molempiin tulee TESsin mukaan 5 vapaata ja lisäksi  toiseen pätkään pyysin vielä naittamaan esim. yövuorojen aikahyvitykset, jolloin saan heti vähintään 7.... jälkimmäiseen taas en toivokaan kuin nuo muutamat päivät. Ja talveen jää pari kokonaista viikkoa, jotka on tarpeen, koska lentoliput kauas maailmalle on jo ostettu. Tällä kertaa retkiseurana appivanhemmat. Mutta se on jo ihan toinen juttu se.

Pasin ja koirien kanssa käytiin tutustumassa hassuun, oikein lehdessä mainostettuun lenkkiin, jonka Perniön Urheilijat kunnostivat. Siellä on joskus 2000-luvun alkupuolella järjestetty SM-tason hiihtokisoja mutta maasto oli ruohottunut umpeen. Nyt se kunnostettiin talkoilla.
Kaunista maisemaa, jylhiä ylös-alas-rinteitä. Otti kivasti pohkeisiin, jotka oli potkittu kick-bikella jumiin edellisenä iltana.... (Minua ei ikinä saisi sinne minkään maailman suksilla. Niitä mäkiä ei voi laskea....) Mutta omituista: ei mitään "lenkkiä" kuten voisi kuntopolulta odottaa vaan merkillistä pellonreunaan tai tielle töksähtävää polkua, josta piti omia jälkiä palata takaisin. (Ilmeisesti talviaikaan ladut vedetään pelloille, jolloin tätä umpipussi-ideaa ei  tule...)
Retken päätteeksi juotiin retkikahvit majan pihassa. Maja olikin paras anti: kaunis paikka, jossa voisi kuvitella viettävänsä jotkut juhlat..... hmmmm ....

Sen lisäksi olen ehtinyt innostua kunnolla Hannan vetämästä kahvakuulasta, käynyt tosiaan potkittelemassa yhden vajaan kympin lenkin ekaa kertaa moneen vuoteen, kokeillut polven kestävyyttä juoksulenkillä ja ehtinyt tepsuttaa koirien kanssa pitkin poikin.... ♥ kuntoloma ♥. Toiset maksaa rahaa päästäkseen jonnekin Vierumäkeen mokomille. Pitääkin alkaa mainostaa tätä omaa arkea ja ottaa jengiltä rahaa että ne pääsee kokeilemaan meidän arkea. Hah!

Tämän ei-päätä-eikä-häntää-lätinän lopuksi yksi parhaista ilmeistä. Nimitän tätä "sairaan koiran ilmeeksi", koska jossain rakkimme-lehdessä vastaavalla kuvalla kaupataan kipulääkettä tms.
Joku odotti iltalenkille pääsyä kun perhe (lue: aikuiset) vaan luki kirjojaan...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti