Jotta työtunnit riittäisivät, mulle oli laitettu heti ekalle viikolle loman jälkeen pari yövuoroa. Jetlagistä ei tosin ollut tietoakaan, mutta muuten kroppa oli sitä mieltä, että sellaiset 10-12 tuntia unta vuorokaudessa kuulostaa hyvältä.... ja valvominen ei todellakaan napostellut pätkääkään.
Pasille osui VPK:n päivystys samaan viikonloppuun ja Joonas oli ajanut oman autonsa Turkuun jo viikkoja sitten.... yhtälö, joka tarkoitti sitä, että minä sain kyydin töihin ja sieltä pois tarvitsematta itse ajaa. Aika ylellistä.
Haukottelin perjantaina aloittaessa niin hartaasti ja sanoin, että nukahdan takuulla jossain kohtaa kesken työvuoron. Pysyin kuin pysyinkin hereillä, mutta aamulla kyllä torkahdin autossa kun se lähti liikkeelle. Onni onnettomuudessa etten ajanut itse. Joskus on ollut pelottavaa kun on tajunnut minkälainen pommi itse on tien päällä väsyneenä.
Tänään, viimeisen yön jälkeen, unta kyllä tuli taas jo autossa ja sammuin kuin saunalyhty sänkyyn päästyäni, mutta jostain syystä sitä riitti vain 1,5 tunniksi.....
Ehkä pienimuotoinen stressi tai jotain: kaikki vanhemmat ovat tulossa sovitusti syömään ja valmisteltavaa vielä on.
Kenties nukun sitten pari seuraavaa päivää kun olen vapailla? Toivottavasti. Kelin suhteen vapaat ei paljon parempaan saumaan olisi voineet osua...
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kesää kohti, harrastuskausi alkaa
Tästä se lähtee, jokavuotinen harrastuskausi. Aika ajoin toivon, etten olisi niin riivatun tohkeissani näistä kokeista aina keskitalvella ja...
-
Meillä oli sairaalan kesäjuhlat, joissa oma osastoni oli vetovastuussa "kesäolympialaisista", ja ennen ruokailua ja muuta hauskaa ...
-
Se alkoi jo vuoden viimeisenä päivänä jatkuakseen heti aamusta.... nimittäin WC-remppa. Siellä oli vanhastaan kellertävät, kutsuin niitä nik...
-
Edellisessä kodissa toivoin vuosia portaita, joiden leveys riittäisi siihen, että portaille voisi laittaa kukkapurkit. Pieni asia, mutta toi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!