keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Yövuoron krapulassa; myyntimies, älä vaivaudu

Ensimmäiset yövuorot yli 9 viikkoon takana. Jännitti muuten ihan tolkuttomasti ennen ensimmäistä yötä. Olin takuuvarma, etten pysy hereillä. Ja aamulla viiden jälkeen seisoin parvekkeella pakkasessa ja toivoin, etten nukahda.... väsytti nimittäin niin paljon. Ennen seiskaa seisoin siellä uudestaan ja odotin, että tuttuja naamoja alkaisi tulla pihaan ja kävellä ohi, olisi lupaus kotiinpääsystä.
Kotimatkalla pää oli niin tyhjä, että onneksi yhtään elukkaa ei osunut näköpiiriin....

Joka tapauksessa, näistäkin selvittiin.
Sää suosi päivällä-nukkujaa. Kaunis pakkaspäivä ja aurinko. Oli ihanaa lenkkeillä koirien kanssa herättyään. Päivänvalo teki hyvää ja mieli piristyi kummasti.
Tänään sää sitten näytti jo toisen puolensa kun alkoi vapaat: vettä tuli aamusta ja edelleen on harmaata ja synkkää.

****
Meillä uusittiin taloon kaikki ikkunat muutaman vuoden aikana. Viimeiset hankittiin ehkä 2008 tai niillä main. (Voin hyvinkin muistaa väärin.) Joka tapauksessa minusta kyllä ulkoa katsottuna näkee, että ne on uudet.
Katto vuosi syksyllä 2010 ja vaihdettiin kiireessä ennen Thaimaahan lentoa samana syksynä. Muistan ikuisesti: räntää/lunta tuli vaakatasossa ja jossain kohtaa pakkanen tippui -15°C tuntumaan - ja talossa ei ollut kuin villat ja muovi päällä.

Näistä remonttimuistoista tähän päivään: tulimme koirien kanssa lenkiltä aamulla ja pihassa seisoo mies. Edu tietysti tapansa mukaan haukkui hulluna ja mies vähän väistyikin, mutta tunki kuitenkin terassille ja alkoi tarjoamaan Tiivi-ikkunoita. Totesin varsin tylysti, että ikkunat on niin uudet, ettei niitä nyt tähän hätään vaihdeta ja passitin miehen matkoihinsa.
Olin hädintuskin saanut märät vaatteet roikkumaan ja itselleni kuivaa (se Lotan rakas potkupuku...) päälle kun ovelle koputettiin.
Olin suoraan sanottuna järkyttynyt, kun oven takana seisoo toinen mies, ja tarjoaa tällä kertaa KATTO-remppaa.
Tämäkin mies sai lähtöpassit haukkujen kera ja jäin hetkeksi pohtimaan, näyttääkö meidän kämppä oikeasti siltä, että se kaipaa jotain remonttia kipeästi. Eikö nuo myyjät vaan avaa silmiään tullessaan pihalle vai mikä tässä maksaa?  Meille on kyllä tarjottu sekä ikkunoita että kattoa aiemminkin, mutta ei ihan näin tiuhaan....

Olin virittänyt tulen takkaan ja istuin selaamassa viikkoja vanhoja lehtiä kun oveen kolkutettiin taas.
Kiitos Edu, kun olet siellä valmiina rähisemässä.... nimittäin ne Vartiotornin tarjoajat saivat sitten jo korvallisen ja uhkasinpa päästää koirankin irti. Tällä kertaa lehteä ei jätetty ainakaan terassille, postia en ole vielä hakenut.....

Joten. Hankintalistalle pitänee laittaa. Mielellään usealla kielellä, koska niitä hilavitkutin-kauppiaitakin pyörii...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...