torstai 24. maaliskuuta 2016

Ruokaa, leipomista

Kotiintullessa jää aina päälle into tehdä sitä "paikallista" ruokaa, minkä kanssa on herkutellut koko loman. Thaikku-sapuskaa olen tehnyt vuosia, joskus jotain aivan erinomaistakin, mutta myönnetävä on, että ehkä muussi ja lihapullat on kuitenkin sitä ominta itseäni mitä keittiöön tulee....

Koska ostin niitä mausteita, into testata oli kova. Mutta... kuinka paljon, miten, kuinka pitkä haudutus, minkä kanssa...
Illalla purkitin mausteet. Edelleen tuoksu on mahtava. Myyjän ohje oli: laita tomaattia, sipulia ja mauste, anna hautua, sitten lisää kana. Jassoo.



Aamulla siivoilin vielä keittiön työtasoja, ja olin tosiaan puoliksi pakotettuna ostanut myös kaksi tankoa vaniljaa. Mainittakoon tässä kohtaa, että käytän yleensä aina vaniljauutetta. Viimeksi toin sitä litran jenkeistä kesällä. Siinä on aito vaniljan maku ja se on nestemäisenä erittäin riittoisaa.
Nyt kuitenkin käsissä oli siis vaniljatankoja. (Onko ne jotenkin tosi tuoreita, kun sisällä ei ole oikeastaan siemeniä vaan "tahnaa"? Siis niin pehmeitä. Kaavin tuon tahnan maitoon ja siitä jäi niitä kivoja pilkkuja.)

Tiesin saavani yhden lapsen silmät loistamaan tekemällä "kerroskiisseliä". Miten ihanan perinteistä suomalaista.
Joten purkki vadelmaa ja toinen karhunvattuja sulamaan, niistä kiisseli, ja vaniljatangon avulla toinen (iso) kattilallinen maitokiisseliä.
Oli hyvää! 


Edelleen kuitenkin käsissä oli huomisen ruuan tilanne. Otin pakastimesta pari pakettia broileria sulamaan ja mietin.
Pilkoin kolme isoa sipulia, kolme tomaattia ja heitin purkillisen tomaattipyrettä pottiin, ja päälle viisi kukkuraista teelusikallista green coconut masalaa. Jätin hautumaan.



Jossain vaiheessa pilkoin jäiset kanat ja paistoin ne pikaisesti pannulla. Osa oli vielä raakoja, mutta käänsin pottiin vielä aikaa lisää ja jätin hautumaan. Aika näyttää mitä tästä syntyy. En oikein uskaltaisi laittaa lisää maustettakaan, mutta ensivaikutelma on, että jää mauttomaksi. Höh!


Ihana naapurimme oli kerännyt reilun viikon Hesarit laatikosta pois. Unohdin nimittäin pistää sen katkolle.
Selasin pikaisesti (lähinnä liitteet) ja yhdessä oli herkullisen kuuloinen kakkuohje. Halusin testata, joten nopeasti kaupasta pari veriappelsiinia ja työn alle.


Tekeminen oli ainakin hauskaa. Nyt se on vielä lämmin ja ohjeessa korostettiin, että se on parhaimmillaan viileänä. Joten odotellaan. Jos vaikka jotain päiväkahvia myöhemmin.


***
Päivitys klo 19:45: haluaako joku arvata miten tuon ruuan kanssa kävi?

Aivan oikein. En malttanut olla lisäämättä "vähän" mausteita, ja nyt se on sitten sen verran chilistä, että huulista irtoaa nahka.
Vanhempi tyttäristä haki sovinnolla ämpärillisen turkkilaista jogurttia. Ehkä se kastikkeena sitä pystyy vähän syömään. Maku on kyllä loistava.

Kakkukin oli hyvää. Valuttelin siirappia hiljaksiin useassa erässä pintaan ja miellyttävän mehevä se on. Suosittelen kokeilemaan. Saatan kopioida ohjeen keittiö-blogiin siltä varalta, että Hesari hävittää sen jossain päivityksessä.

2 kommenttia:

  1. Oh, mitä herkkuja täällä näkyykään! Ihanaa kun on pääsiäinen eli vapaita ja aikaa kokkailla ja kikkailla keittiössä <3 Me meinataan aloittaa grillikausi tänään ja grillata pipot päässä halloumia ja pihviä :P

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  2. Grillaaminen on just parasta silloin kun kukaan ei odota sitä tehtävän. Meillä on joitain vuosia sitten, kun menin jouluaatoksi iltavuoroon, muu perhe grillannut makkaraa iltapäivällä. Oli kuulemma sen vuoden parhaat makkarat. =) Syötiin jouluateria silloin sitten joulupäivänä koko perheen kera.

    VastaaPoista