keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lomalla

Lomalta palattu. Tänä vuonna kohde oli (meille) poikkeava, eli Intian Goa. Toisena poikkeavuutena matkatoimiston kautta hankittu reissu, näin omatoimimatkaajalle erittäin kummallinen kokemus. (Pääosin onneksi positiivinen.)

Kuvasaastetta ja havaintoja.
Ilman näitä vuosien Thai-kokemuksia olisin ollut järkyttynyt Intiasta. Kokemuksella pystyi suodattamaan osan, ja lopun kanssa tulemaan hienosti toimeen. Olennaisinta on käsihygienia. Toki aloitimme lentoaamuna jokaiselle maitohappobakteerit (Precosa), ja niitä napsittiin aamuisin lähes joka päivä. Itseltä jäi vähän ottamatta jo viimeiset päivät.... ilmankin olisi pärjännyt, näin jälkiviisaana. Pakki ei mennyt sekaisin, jännityksellä odotan meneekö nyt kotimaisesta eväästä. Yleensä on kertaalleen tullut vähän reippaammin aina paluun jälkeen....

Hindujen ja buddhalaisten erot on valtavat. Henkilökohtaisesti tykkään buddhalaisista enemmän. Myönnän, että ehkä useampi hyvä kokemus tekee sen, että sielujen sympatia thaikkuja kohtaan on isompi.

Vierastin intialaisten tapaa ryypätä jopa mopolla ajaessaan (en ole koskaan nähnyt yhtään thaita juovuksissa ja meillä on siellä paikallisia tuttuja useita) ja tietynlaista yrmeyttä, kun on tottunut "tuhansien hymyjen maahan", jossa jopa tinkaaminen on (minulle) hauskaa; molemmat nauraa ja pelleilee ja lopulta päästään molempia tyydyttävään summaan. Tuolla se oli hengenvakavaa ja kiusallista. Kun kohautin olkapäitäni, että antaa sitten olla, alettiin kiskoa kädestä ja hihasta ja tyrkyttämään lisää kamaa, koska "usempi ostos tuo paremman hinnan". Siis niinkuin mitä?
Myön tippaamis-kulttuuri aiheutti hampaiden kiristelyä. Kun kentällä 7 miestä riitelee siitä, kuka saa kiskoa yhtä matkalaukkua ja jokainen hokee "one euro, one euro" ennen kuin on päässyt tullista läpi, ei meikäläisen huumori oikein riitä reilun puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen....

Ruoka on molemmissa maissa hyvää ja sitä uskaltaa syödä. Thait kysyy "farang spice?" eli turistin mausteet ja tuolla kerrottiin, että tikka masala on väkevää. Kumpikin himmasi mausteiden kanssa pyynnöstä.
Hedelmät on suoraan paratiisista, niistä lisää myöhemmin. Katukaupasta voi ostaa huoletta kaikkea, minkä voi kuoria. Viinirypäleitä en suostunut ostamaan, koska koin, että ne olisi pitänyt pestä kiehuvalla pullovedellä. Toisaalta miksi syödä jotain rypäleitä tuolla kun niitä saa kotona?

Intia oli tietyllä tapaa halvempi: ostettavaa oli vähemmän, koska alueella ei ollut isoa kauppakeskusta. (Tai ainakaan en kysellyt sellaisen perään, koska tytöt olisi riemuiten lähteneet tuhlaamaan....) Toisaalta koin tippaamisesta ja hankalaksi koetusta tinkaamisesta johtuen, että maa oli  yleisesti kalliimpi, mitä tulee turistikrääsään.

Kummassakaan maassa ei haluta tajuta, että turisti voi tykätä kävellä. Kävellessä näkee enemmän ja paremmin. Kuulimme vähintään kolme kertaa korttelin matkalla "taksi?" -huudon ja nauraen kerroimme aina, että kävely on terveellistä. Katseet oli järkyttyneitä. Niin ne on Hua Hinissäkin.
Intialaisissa takseissa ei ollut ilmastointia. SE oli järkyttävää. Thaimaassa taksi on avolava-auto, joten ilmastointi tulee viimasta.

Meidän hotelli oli siistillä (tarkoittaen tässä kohtuullisen rauhallista, siistiä, sellaista jossa on ruokapaikkoja ja muuta tarjontaa muttei yökerhoja yms mistä voi aiheutua erilaista melua) alueella. Kun kotimatkalla haimme bussin kyytiin ihmisiä muista hotelleista, kiitimme onneamme, että valitsimme tuon.

Jos jotakuta kiinnostaa, kerron mielelläni lisää kummasta hyvänsä lomapaikasta. Kumpaankin voin suositella matkaa jopa kohtuullisen pienten (uimataidottomien) lasten kanssa. En tosin ehkä enää näin maaliskuussa kun yölläkään lämpö ei laske alle 25 asteen. (Itse en voi nukkua ilmastointi päällä: aamulla olisi keuhkotauti ja niska jumissa, koska puhuri on suunnattu suoraan sänkyyn. Kylmensimme huoneen aina illalla ja laitoimme pois päältä kun pistimme silmät kiinni.)
Tammi-helmikuu olisi ihanteellisin: on lämmintä mutta pystyy nukkumaan. Suurin osa hedelmistä muuten kypsyy tuolloin...
Joulu on molemmissa sesonki. Sikäli paras, että ruoka on takuulla tuoretta kun sitä syö tuhansia turisteja ja sitä kuluu eri tavoin kuin näin sesongin viimeisellä viikolla. Toisaalta joka paikassa myös niitä turisteja on. (Eipä tuolla taida olla hetkeä, jolloin ei olisi....)
Merivesi on lämmintä, altaiden vesi lämpiää aurinkolämmöllä ja on heti aamulla uimasopivaa (lue: virkistävää, toisin kuin iltapäivällä). Kunnon suojakertoimet (meillä 30-50) ja klo 12-15 varjossa tai sisätiloissa niin pärjää. Vähintään kolmisen litraa päivässä nesteitä plus hedelmät ja muut kosteat nautittavat. Molemmista maista saa älyttömän hyvää jääkahvia!!!


Tapamme mukaan suurin paino laukuissa tuli siitä, että mukana oli puoli kirjastoa. Tässä minun ja miehen lukemisto, tytöillä oli vielä toinen mokoma. Paluumatkalle kaikki pakattiin yhteen laukkuun ruumaan, ja se painoi 17 kg kun kirjojen lisänä oli muutama muu juttu. Huoh! Olisinpa tajunnut, että hotellissa on paljon myös suomen- ja englanninkielistä kirjallisuutta, mitä olisi voinut lainata.


Lähtö täysin älyttömästi klo 6:15 (kotoa lähtö siis klo 02:00... huooooh!)


Ihan "pirteimmillään".... 



Matkaa taitettiin sinivalkoisilla. Kuten yleensä, henkilökunta on kivaa ja tarjoilu surkeaakin huonompaa. Kummallakaan matkalla en itse asiassa syönyt, vaan nukuin sen vähän mitä pystyi. Kuulin jälkeenpäin, etten jäänyt mitään paitsi.

Koska kyse oli matkatoimiston reissusta, pelkäsin, että porukka vetää lennon ajan kaksin käsin viinaa ja meno on sen mukaista. Jotenkin jäänyt tällainen muistikuva jostain 70-80-luvun uutisoinnista.
Onni oli, että ihmiset oli todella siististi ja asiallisesti (molempiin suuntiin). Menomatkalla lento oli myös niin vajaa, että molemmat likat sai omat penkkirivit ja ainakin nuorempi nukkui ihan urakalla pitkällään.

Myönnän tässä kohtaa olevani juppi ja pilalle hemmoteltu. Mutta noihin Aasiaan suuntautuviin reittilentoihin tottuneena oli oikeasti ihan valtava järkytys, kun kone oli sellainen Martti Hanhen kokoinen kääpiö....  Ei telkkaria, ei siis mitään katsottavaa, ei ilmaisia tarjoiluita vaan joka mehusta/limsasta kinuttiin euroja.... joo. Muistan taas miksi reittilento on niin kiva, ikuisesti keskipaikoille tuomittuna, mutta silti.
JA koska kone oli pieni, lentoaika oli naurettavan pitkä, koska sitä rakkinetta piti tankata kesken reissun. Laskeuduimme siis Dubaihin miehistön vaihtoa ja tankkausta varten.

Dubaihin emme mene toiste/kolmatta kertaa. Hiekka-aavikon päällä kuumat tuulet virtaavat, ja sekä minä että nuorin lähes oksennettiin, kun kone vatkasi yli puoli tuntia laskeutumisessa. (Harvinaisen typerä syy olla muuten menemättä....) Tytöt oli puhuneet kotimatkalla keskenään, että mahdetaanko tästä edes selvitä hengissä. Takana tosin vähän iltapäiväskeidan uutisointia siitä AirDubaista ja Brysselin pommeista....


Oma aamuhetkeni. Herään aina auringonnousuun (6:30) ja istuin parvekkeella kuuntelemassa lintujen laulua kirjan ja teen kanssa.
Meillä oli läpitalon kämppä, molemmin puolin parvekkeet. Tältä makkarin parvekkeelta oli suora näkymä altaalle ja pihalle, toiselta kadulle jossa iltaisin oli vilkasta tapahtumaa ja mielenkiintoista katseltavaa. Hotelli oli pieni, siisti ja kiva. Paikka oli luultavasti paras mahdollinen, alue oli rauhallinen (Intian mittakaavassa) ja siitä oli 100 metriä rantaan ja sama lähimpään ruokapaikkaan. 


Pawpaw eli papaija. Mun suuri rakkaus. Nämä kasvoi parvekkeen vieressä, ihan en ylettynyt. (Eikä kyllä ole vielä ihan kypsiäkään....)
Ostimme aamupalatarpeet katukauppiaalta: joka päivä kokonainen ananas ja papaija. Lisänä vähän paahtoleipää ja cheddar-juustoa ja se oli siinä. Litroittain pulloveteen keitettyä teetä.
Lähin kauppa oli n. kilsan päässä. 
Hotellin aamupalan söimme ekana aamuna ja totesimme, että kallista paahtoleipää ja se oli siinä. (Huone oli otettu ilman eväitä tarkoituksella.)


Näkymä altaalla aurinkotuolista.... 



Kadun toisella puolen oli heti pari "putiikkia". Rättikauppaa oli koko pääkadun varsi täynnä. Mitä näistä ei saa, sitä ei ilmeisesti tarvitse. Ei mitään laatukamaa, mutta jotain....


Tandoori-uuni.
Meidän toisen parvekkeen alapuolella oli tämä uuni, ja pojat alkoivat sitä lämmittää iltaisin joskus kuuden jälkeen. Sitten siinä paistettiin kanat vartaissa ja naan-leivät seinälle lätkäistynä. Villiä. Ja hyvää.


Rannalla shackin oma koira hakeutui tyttöjen punkkien alle varjoon ja pisti silmät kiinni. Siellä se nukkui ja vahti tavaroita. 
Kulkukoirat on valitettavasti aina mulle sellaisia, joiden perään katson. Totta puhuen suurin osa koirista oli pannoitettuja eli jonkun omia.
Ekana iltana kaupan ulkopuolella oli auton tönäisemä koira, jonka ääntelystä tiesin, että se tekeee kuolemaa, ja näin koiraihmisenä otti koville, ettei kukaan auta sitä tuskistaan. Hindulaiset kun uskovat, että se voi olla serkku tai joku, joten eihän niitä auta tappaa.....  huoh! 


Kyllä. Uin Arabianmeressä. Opas toki kertoi bussimatkalla kentältä hotelliin, että meduusoja täälläkin voi olla. Toisaalta, kerran täällä vaan eletään, joten otetaan sitten kaikki ilo irti. 
Eipä käynyt salama toiseen kertaan näihin koipiin....
Aallokko oli tosi iso ja virtaukset voivat olla vaarallisiakin. Me uitiin aina vaan aamuisin mutta illalla aallokko oli tosiaan valtava. Nousu- ja laskuveden vaihtelu päivittäin kahteen metriin asti.
Lämmintä, kirkasta ja mukavaa.



Fresh lime soda: limen mehu, soodavettä, suolaa ja sokeria. Yllättävän hyvää. Suola kuulostaa kammottavalta, mutta noissa lämmöissä se oli vähän pakon sanelema juttu. Ja toimi.
Tytöt joi makeaa versiota (tosi hyvää sekin) ja korvasi suolan pikkupussilla sipsejä....  kukin tyylillään.


Lakanat ja pyyhkeet vaihdettiin päivittäin ja joka päivä pyyhkeistä tehtiin erilainen ötökkä sängylle. Nämä oli toinen toistaan huikeampia.


Auringonlaskua katsomassa. 
Arabianmeri.


Jäljet hiekassa. 



Kliseinen mutta pakollinen lomamuisto. Aallot huuhtoi sen nopeasti pois.



Mun murmelit. ♥  Hyvää lomaseuraa.




Markkinoilla maustemyyjä tuoksutteli eri sekoituksia. Ja totta puhuen ostin joitain pussukoita sitten kotiin tuotavaksi. Kun niitä hauduttelee tuntitolkulla, eiköhän mahdolliset pikkuötökät siinä tokene...
Ihania maustesekoituksia. Toivottavasti osaan käyttää... 


Muita tuliaisia. Näitä en ripusta näin nippuun mutta kuvaa varten nyt näin.



Lisää pyyhkeitä.
Koiralla Pasin lasit, sydän-torni-systeemissä keskellä Rufus-nalle, joka oli yläasteen koulutehtävä: Rufuksen piti osallistua kaikkeen toimintaan ja siitä piti kuvia laittaa instaan tietyllä hastagillä. (Hurjan hauska idea muuten opettajalta, laitan kiitokset Wilmaan.)



Lisää kliseitä.



Riikinkukkomekko, pakkohan siitä oli kuva nyt ottaa varta vasten.

3 kommenttia:

  1. Ihania lomakuvia ja realistista matkakerrontaa!

    Minä en ole käynyt juuri missään; Virossa ja Ruotsissa. Ja molempiin on taas matkat varattu. On niin vaikea lähteä, kun on hommannut tälläisen elämän itselleen! =D Enkä tiedä matkustelisinko siltikään.

    VastaaPoista
  2. Avartavan kuuloinen reissu ja ihania tuliaisia! On kiva lukea rehellisiä matkakertomuksia, kiitos tästä :) Ja tsemppiä arkeen paluuseen!

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista. Eiköhän arki tästä ala kun sairaalan melskeeseen palaa huomenissa. Miksi aina loman jälkeen pitäisi olla loma, että toipuu? =)
    Me koetamme pitää elämän sillä lailla yksinkertaisena, että arjesta tulee juhlaa kun jompikumpi tytöistä heittää yllättäen suklaakakun uuniin. =) Ja se onkin parasta, että arjesta saa niin hyvää ettei muualle ole pakko mennä. En jaksaisi kituuttaa esim. 11 kk vuodessa päästäkseni kerran jonnekin. Taivas mitä odotuksia silloin lomaa kohtaan olisikaan.
    Mutta sitten taas aurinkoon kahelina minun on pakko päästä jonnekin lämpimään kesken talven, väärään maahan syntyneenä ilmeisesti. Elämäntilanne onneksi nyt sellainen, että mahdollisuus on ollut.

    Lystikästä pääsiäistä teille ja muille lukijoille! Ihanaa aurinkoista vapaata viikonloppua! ☼

    VastaaPoista