keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Pihalla patsastelua ja säilömistä

Tää on tavallaan se aika vuodesta, josta tykkään eniten toiseksi eniten. (Kyllä kevään lapsi vaan keväällä herää henkiin.) Kaikki alkaa kypsyä ja sisäinen hamsterini herää taas ahaa-fiilikseen: pääsee pakastamaan ja säilömään.
Olkoonkin, että päätin etten keitä purkin purkkia hilloa, vaan pakastan kaikki marjat ja teen sitten hilloa vaikka keskellä talvea. Sama juttu mehun kanssa.
Nähtäväksi jää miten meidän arkkupakastin tähän ajatukseen suhtautuu....

Luin viime viikolla lehdestä, että mansikat alkaa olla Suomessa kortilla. Soitto omalle vakkaritoimittajalleni todisti asian: myivät minulle jo ei-oota. Joten puhelin kauniiseen käteen ja soittelemaan pari muuta paikallista tuottajaa läpi. Flaksi kävi, ja tilasin kolme laatikkoa.

Tänään sitten natiaisen kanssa ensin pankkikeikka ja sieltä kauppaan, josta vähän lounastarpeita - ja lopulta siitä kaupan ulkopuolelta laatikoittain niitä punaisia herkkuja.


Lounaana tänään joulukinkusta tehtyä kinkkukiusausta.
Kai se on hyvä syödä viimevuotinen jo pois kun uusi nasu on kasvamassa hyvää vauhtia.
Kyllä, tilasin siis jälleen meille possun, tosin puolikkaan. Niin hyvää se on ollut koko talven.

Vaahteramäen Aittapossua siis testattu ja tulossa taas.
Uskallan nimelläni kehua täysin varauksetta. Kasvatus ja possun kohtelu kyllä maistuivat! 
Minä en ole koskaan ollut possunlihan ystävä, mutta viime talvena saatu nasu muutti mieleni.


15 kg olisi odottamassa perkausta ja soseuttamista.
Tjaah, pakastin lienee syytä laittaa pakastus-asentoon.....



Saskatoonista tehtyä piirakkaa. Ihan himpun pääsi ruskettumaan liikaa tuo pinta.


Saskatoon tekee tänä vuonna ilmeisesti ennätyssadon.
En ole aiemmin pakastanut kuin satunnaisia purkkeja, suurimman osan olen keittänyt hilloksi. 
Ja aijai mitä hilloa näistä saa... voi maustaa kanelilla tai vaniljalla, tai jättää maustamatta. 
Aivan järjettömän hyvää marjahilloa!!!

Kiitos sateiden, rastaanperkeleet on pysyneet poissa, ja tähän mennessä ämpärillinen marjaa on löytänyt tiensä meidän arkkuun. Vielä on poimittavaa jäljellä. Oksat kirjaimellisesti notkuvat.
Minusta hurjan hauska marja: mustikan ja pihlajanmarjan risteytys. Suosittelen kokeilemaan.

Vinkki: istuta parempaan paikkaan, ei rinteen viereen, koska puusta tulee 5-metrinen ja leviää parimetriseksi leveydeltään. Meillä on liian ahtaasti ja tosiaan rinteen vuoksi mahdoton poimia...


Lempiruukkuni, viime vuonna hankittu ihana betoninen rouheus.


Siihen kuuluu itse oikeutetusti hortensia. 
Tänä vuonna lapsen juhlien teemavärin mukaan valkoinen.


Terassin istutukset on tykänneet toistaiseksi viileästä ja sateisesta kaudesta.
Tuo hopeinen mikä-lie-roikko on minusta kiva.


Zilgakin jaksaa tehdä kivasti marjaa.
Leikkasin niitä todella rajulla kädellä ja se näköjään kannatti.
Kuka mahtaa polkea marjat mehuksi? 


Viime syksynä askarreltu tukisysteemi karhunvatulle.
Ruma mutta tukeva. Harjaterästä siis. 
Jospa saisi tehtyä vadelmalle samanlaisen tänä vuonna.

Tuo puska on vähän rasittava: leviää kuin rutto ja kasvaa niin korkeaksi, etten yletä poimimaan.
Satoa se kyllä tekee kiitettävästi, mutta marjat on vähän sellaisia: no syödään nyt.
Ainakaan smoothieissa eivät päässeet suosioon kun niistä jää merkillisiä kiviä...


Kasvihuone voi hyvin.

Tässä päivänä muutamana tulin töistä ja kävelin melkein ensitöikseni kasvariin kastelemaan. Mummokoira marssi perässä, pitäähän tilaa mitellä....
Löysin kasvarista kurkun, jonka leikkasin irti ja otin mukaani. Poikkesin vadelmapensaalle, jossa laskin kurkun maahan ja napsin muutamia vattuja. Kun kumarruin uudestaan, kurkku oli ottanut jalat alleen.... sen sijaan vattupensaan alla röyhtäili todella tyytyväinen Mummokoira, joka meinasi, että "kiva kun vatuista saadaan sopiva jälkiruoka vielä"....

Jep, meillä koirat syö raakaruokaa ja kasvissose kuuluu Mummukan suuriin herkkuihin. Eipä tässä voi toista moittiakaan.... 


Valkoista viinimarjaa voinee poimia talteen jo tulevalla viikolla.
Mihin muut käyttävät tätä? Mehuun pelkästään?


Tyrni voi myös hyvin. Ai pojat kun nämä tästä "punastuvat"....

****
Muita kuulumisia pikaisesti:
myin sitten sen auton. Siis sen oman punaisen paholaiseni.

Olen kerran aiemmin kirjoittanut autokaupan ihanuuksista, ja tällä kertaa meinasi jälleen käpy kärähtää. Missä muualla miehestä tulee yhtä lukutaidoton ja ääliö kuin autokauppojen nettisivuilla (autotalli.com tai nettiauto.com)? 

Nimittäin kirjoitan AINA sinne, että teen sellaista työtä, etten pysty puhelinta roikottamaan mukana ja pyydän nätisti laittamaan txt-viestin eikä soittamaan. No, taas kerran joku kundi oli soittanut 13 kertaa päivän aikana ja viimeisen kerran kun olin pukuhuoneessa. Kiukutteli sitten ensitöikseen, että kun en vastaa ja kysyin tältä ihan suoraan, että "osaatko lukea". Sehän veti tietenkin porot nokkaansa ja löi luurin korvaan. Parempi niin, en olisi moiselle sitä myynytkään. Hitto!!!

No, sitten illemmalla puhelin alkaa jälleen soida. Vastaan syvään huokaisten. Joku vaha-hoono-soomi-puhuu pyytää lisätietoja ja lopettaa puhelun "no ma tule heti". 
Oma reaktioni tähän oli, että "niin takuulla" ja n. puolen tunnin päästä siitä lähdettiin lenkittämään koiria. Ollaan juuri tasan toisessa päässä kylää kun puhelin soi taas, ja ei helkkari, sama tyyppi soittaa ja sanoo olevansa mun pihassa. Hetken siinä änkytin, että tässä menee nyt joku 20 minuuttia mutta tulossa ollaan......  ja saakelin saakeli, ei koskaan pitäisi vähätellä ja etukäteen arvostella: muhametti osti toyotan lapselleen!!! JEEE!!

1 kommentti:

  1. Saskatoon on ollut pitkään hankintalistalla. En ole koskaan sen marjoja päässyt maistamaan, mutta kyllä kehuja olen aiemminkin kuullut.

    Toi karhunvattu on meilläkin tuollainen kaatuileva piikkiröykkiö. Tosi hankala! Marjat on ihan tosi kypsinä herkullisia tuoreeltaa. Pakastettuna ei mitenkään erikoisia.

    VastaaPoista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...