sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Karu töihinpaluu

Olin tosiaan yhteensä pari viikkoa pois töistä, erilaisilla lomilla ja vapailla.

Eilen sitten pitkän tauon jälkeen lähdin pukuhuoneesta jopa vähän innostuneena (tykkään työstäni ja työkavereistani) tepsutin hissille ja voihan jösses saakeli....

... hissi teipattu täyteen kammottavia keltaisia lappuja, joissa teksti "osasto suljettu, ehdoton vierailukielto".

Teki mieli vetää uukkari siinä kohtaa ja palata häntä koipien välissä kotiin.


Meillä on siis täysi sulku. Influenssaa joka nurkassa.

Surkuhupaisaa tässä on se, että silloin pari viikkoa sitten lauantaina kun olin viimeistä työpäivää, meillä todettiin viisi (5!!!) uutta tautia päivän aikana ja tehtiin jumalaton hurlumhei sänkyvalssi, että saatiin eristyksiin kaikki tartuttavat. Ja siinä kun siirrettiin, uutistenlukija kailotti suureen ääneen, miten "Länsi-Suomessa alkaa tämän vuoden influenssakausi tulla kohti loppuaan...."

Ai jaha??

Kaksi viikkoa ollut täysi helvetti eikä näytä helpottavan.


Itse olin onnekseni sijoitettuna ns. puhtaalle puolelle, eli osaston palo-ovet on lukittu, toisella puolella jyllää nyt tauti ja meidän puolta siivottiin sitten niin vahvalla kloorilla ja otsonoinnilla, että luulisi kuolevan jo vähän ärhäkkäämmänkin taudin itiöt.

Tamiflu menee siellä nyt vähän jokaiselle, henkilökuntaa (myös itseni, kun olin ollut osaston tiloissa n. 30 sekuntia) testataan heti kun kerran yskäisee, ja kaikki hoitotoimet tehdään kuonokoppa päässä hanskat kädessä.

Tavaraa on laitettu säkkitolkulla roskiin (kaikki paperitavara mitä ei voi viinalla pestä tai mikä ei kestä käsittelyjä....) joten halvaksi tällainen ei tule.


Onneksi mulla on ihan parhaat ja ihanimmat työkaverit!!

Vaikka väitänkin, että se kollega, joka pääsi sen vessaharjan mun sieraimeen työntämään, ihan vähän nautti siitä (vahingonilosta), vakavasti puhuen kuitenkin jokainen ottaa nyt omat oireensa tosissaan ja esim. vähänkin räkäiset on nyt jääneet suosiolla kotiin.

Näytteenotto ei tosiaan ollut mitään miellyttävää. Se vessaharja (siis pieni pyöröharja) työnnetään oikeasti sieraimesta n. 12 sentin syvyyteen, se kutittelee kurkkua siinä kohtaa kun sitä pyöräytetään....  aarrrgghhh!! Olipa kammottavaa.

Nyt vaan toivotaan, että tauti syö itsensä loppuun eikä uusia tartuntoja tule.

Toivon meidän talon päättäjille nyt viisautta pitää osasto suljettuna kunnes jokainen näistä potilaista on kotiutettu ja tyhjä osasto sitten siivottu viimeisen päälle. 
Yksikin uusi potilas tuonne joukkoon ja sehän lehahtaa siitä sitten uudella voimalla taas....

Ja seuraavaksi herkuttelemme ajatuksella: tervetuloa noro! 👿

Missä mun talviloma??? Pari viikkoa vielä....... kestää, kestää...


*****
Kuvat vain viihdykkeenä. Halusin näin ikävään aiheeseen vähän lempeämpiä kuvia eikä Bonoa voi joka tekstin kuvitukseksi laittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti