tiistai 3. huhtikuuta 2018

Puerto de la Cruz, Tenerife

Nettihiljaisuus on hetkeksi tauonnut. Ei ollut tarkoituksellista vaan hektisessä kohtaa pakollinen hidastaminen.

Olimme lomalla. Syksyllä varattu viikon pätkä.
Aikana, jolloin olin enemmän kuin kypsä työpaikkaan ja sen muutamiin käytäntöihin. Loma tuli siis kirjaimellisesti tarpeeseen.


Adios!

Koska olemme melkoisia kermaperseitä koko perhe, oli jälleen kerran aikamoinen järkytys löytää itsensä lomalennon koneesta.

Selityksenä: pitkillä reittilennoilla kaikki mukavuudet on aina tarjolla. Ruoka, viihde, peitot yms on aina ilmaisia, juotavaa (myös alkoholi-sellaista, joskaan se ei kuulu omaan pakolliseen valikoimaani) saa niin paljon kuin jaksaa kurkkuunsa kaataa, ja koneessa tuntuu olevan tekemistä (leffat, muu viihde siinä henkilökohtaisessa tv-yksikössä). 
Lomalennoilla kaikki maksaa eikä esim peitto ja tyyny ole mitenkään itsestäänselvyyksiä.

Mainittakoon, että ilmeisesti Euroopan lennoilla nuo kaikki mukavuudet on maksullisia myös reittilennoilla. Ja luonnollisesti tämä oli sen verran lyhyt matka, ettei harmi päässyt mitenkään ylettömästi vaivaamaan. Taannoin Intian lennolla se kyllä otti kupoliin raskaasti....

Perille kuitenkin päädyttiin sinivalkoisin siivin ja hyvässä vireessä.
Hirmuisen nälkäisenä kuitenkin! (Meillä sentään oli eväät koneessa...)


Hotellin sisäänkirjautumisen jälkeen heti etsimään purtavaa. Ihan läheltä löytyi kiva pizzeria, ja ah ja voi mitä taivaallista pizzaa saatiinkaan.....

Kokki kertoi suunnitelleensa taikinan itse, ohje oli suuri salaisuus, ja aidosti todella herkullista.

 


Pakollisia maisemakuvia sekä kuva makkarin ikkunasta hotellin pihalle.




Ensimmäisen aamun lenkillä aallonmurtajalla.
Kiva merisumu tyrskyistä johtuen.
Pakollinen pärstä johonkin kuvaan todistamaan, että I was there.


Oma lomani on yleensä vähän tämännäköinen:
hyvää kahvia ja kirja, rauhallinen hetki parvekkeella.

Loma nyt on lomaa vaikka mikä olisi. 

Tuo oli kiva kaupunki ihan kaupunkilomakohteeksikin. Myös hotellia voin suositella. Tosin se on jäätävä kompleksi (10 rappua, neljässä kerroksessa) ja koska siihen mahtui sitäkin enemmän myös pikkulapsia, mekkala esim. altaalla oli aika ajoin korvia särkevä.
Hotelli on kukkulan päällä (uptown'issa) ja mäki alas on jyrkkä. Ei huonojalkaisille. Kuitenkin heti mäen alla on kaksikin kivaa ruokakauppaa, joista sai kaikki peruselintarvikkeet aamupalaa varten. Me emme siis ostaneet mitään aterioita valmiiksi, koska haluamme syödä ja juoda omaan tahtiin.

Mitä sitten teimme?
Ehdottomasti suosittelen käyntikohteeksi Loro Parque'a jos vaan Puertoon satutte menemään. Eläintarha, ihan perus, mutta aikuisellekin viihdyttävä.

Kaupungista kulkee ilmainen juna, jolla näkee myös maisemat kätevästi, ja vie aivan tarhan portille. Sisäänpääsy kattaa kaiken. Myös näytökset.
Me kuljeskelimme siellä yli kuusi tuntia.


Serkkupoika?



Pingviinit!
Rakastan pingviinejä!


Merileijonanäytöksessä sai nauraa


Kapybara
*)



Alligaattori.
Järkyttävät "kourat". Enpä haluaisi päätyä tuon kanssa samaan altaaseen.




Orca-näytös.
Orcat on toinen suosikkini.

Toki on kyseenalaista tykätä eläintarhoista sinänsä. Mutta ainakin nämä näytöseläimet oli kaikki eläintarhojen kasvatteja, ja ollaan mitä mieltä hyvänsä niiden vapauttamisesta luontoon, nämä tuskin siellä pärjäisivät. Eipä tarvitse kuin muistella Keikoa elokuvista Free Willy...  sehän kuoli nälkään muutama kuukausi vapauttamisen jälkeen.

Haluan uskoa, että eläimistä pidetään huolta myös siksi, että niiden hyvinvointi takaa turistit paikalle. Ei kukaan tule katsomaan kapista ja surkeaa leijonaa tai apinaa, eikä porukka varmasti tule ainakaan toiste, jos aitauksessa pyörii sontakasoja ja roskaa. Nykyaikana ihmiset julkistavat niin paljon mielipiteitä netissä, että huonosti pidetystä tarhasta tulee äkkiä entinen tarha.

Kouluttajat vaikuttivat aidosti tykkäävän työstään ja noista eläinkavereistaan.
Oli hienoa nähdä, miten ihminen voi kouluttaa merinisäkkään tekemään temppuja pillillä, kun samaan aikaan, kuten rakas tyttäreni hienosti muotoili, minä en ole vielä saanut cockeripoikaa oppimaan kaikkea haluamaani.... =)

Puerto de la Cruzissa oli lisäksi kivat kävelyreitit kukkulan rinteillä tai vain alhaalla kaupungissa. Koko kaupungin käveli helposti läpi, halkaisija lienee ollut jotain 3 kilsan luokkaa.
Tällaisen kävelijän unelmakohde.


Ipana sai synttäriyllätyksen hotellilta.
Täysin yllätyksenä meille kaikille.


17-vuotis skumpalla.

Sattui hauskasti, että oma 25-vuotis hääpäivämme osui keskelle tuota viikkoa, ja lisäksi Ipana täytti vuosia myös. Joku hotellin pikkolo juoksi Ipanan perään tämän mennessä käymään huoneessa ja toivotti hyvää synttäriä ja ojensi kortin. Kortilla sitten otimme illalla pullollisen talon piikkiin.



Opettelimme syömään kuten paikalliset, iltaisin.


Kanarialaisia ryppypottuja. Hyvää!


Viikon ehdoton kohokohta, paras ateria koskaan: 
yksinkertainen tomaatti-mozzarellasalaatti


Pakollinen turistikuva kintuista poolilla


Pikku ystävä tuli yllättäen muurilla paistattelemaan.





Iltakävelyllä rantakadulla.
Merenkäyti on ihan mieletöntä koko ajan.
Tyrskyt oli viitisen metriä korkeita 
ja kasteli usean metrin päähän vielä rantaan iskiessään.



Pakollinen maistettava: churrot!
Tuo kaakao oli niin paksua, ettei sitä voinut juoda vaan piti lusikoida.



Ihana loma!

Jos olet ehdottomasti auringonpalvoja, tämä ei ehkä ole paras kohde. Saaren eteläpäässä paistaa varmemmin. Meillä oli vain pari aurinkopäivää viikkoon, mutta sen sijaan kaikkina päivinä tarkeni hyvin shortseissa ja T-paidassa, kun taas etelässä kirkkaassa paisteessa lentokentällä tuuli niin, että oli todella kylmä (pitkissä housuissa ja hupparissa).
Lisäksi se uv-säteily todistettavasti osuu myös pilven läpi. Ainakin meillä pinta on sen verran saanut väriä, ettei se niiden parin allaspäivän aikana kaikki tullut, vaan kävellessä ulkona.

*****

*)  se kapybara

Olen tilannut Aku Ankka-lehteä pari vuosikymmentä, ja pidän erityisesti Don Rosan kynänjäljestä. Koska omat lapseni ovat aina lukeneet paljon, meillä on kulutettu myös sarjakuvia.

Joskus vuosia vuosia sitten ostin jouluksi yhden kovakantisen kokoelman ja siinä joululomalla poika heitti, että sitten kun olen aikuinen, hankin tuollaisen kapybaran lemmikiksi. Me muut oltiin tietysti elävänä kysymysmerkkinä, kunnes sarjakuvasta selvisi, että kyse on jyrsijästä.

Tuon elukan näkeminen elävänä sai ratkeamaan nauruun ja lähettämään pojalle kuvan, että täällä niitä nyt olisi...

Sanokaapa nyt, ettei sarjakuvista voi oppia uutta.  =)



3 kommenttia:

  1. Oi onnellisia lomailijoita! Mitenkä ihanaa olis heittäytyä lomalle, kuljeskella rannoilla, pitää pikkuvaatteita... Ah! Mä muuten luulen, että viihtyisin paremmin tuolla varjoisemmassa mutta silti lämpimässä paikassa, kuin kuumassa auringonpaahteessa.

    Mä en oo oikein muodostanut vankkaa mielipidettä eläintarhoista. Se on vähän sellanen toisaalta-ja-toisaalta -juttu... Mut kyllä tunsin surua, kun kävin Kotkassa Maretariumissa ja katselin, miten ne suuret kalat siellä pienissä tankeissa ui. Noi merieläimet on myös aika kinkkinen juttu... valtamerten asukit pienissä tankeissa.
    Toisaalta on sit taas niinkin, että koskaan et pääsisi joitakin eläimiä näkemään läheltä, jos ei niitä olisi eläintarhoissa. Ja se suuri eläinrakkauskin saattaa syttyä, kun niitä upeita otuksia nimenomaan näkee ja lähestulkoon voi koskettaa.

    Tuosta churrosta vielä tuli mieleen, että jos se olikin sellasta suklaista dippiä eikä kaakaota? Mun muistaakseni niitä nimenomaan dipataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tämähän se ikuinen ristiriita on...
      Juu, churrot nimenomaan dipataan siihen "kaakaoon", se on raakakaakaosta tehtyä paksua "juomaa". Loput sitten lusikoitiin parempaan talteen. =)

      Saatan kokeilla churroja vaikka vappuna. Olen kerran ennenkin tehnyt ja se oli helppoa kuin mikä.

      Poista
  2. kiitoksia kivasta virtuaali-matkasta :) Olen kerran tuolla muksuna käynyt ja olisi kiva joskus lähteä uudelleen :) Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista

Syksy alkaa, puheenaiheet ei muutu

Kun koulut taas alkavat, lehdet rummuttaa paitsi niitä uusia koululaisten vaatteita ja autoilijoiden käytöstä tien päällä, myös näitä ikuisu...