sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Bonomainen viikonloppu

Oli taas vähän "kerrankos sitä ilmoituksia laitetaan sisään" -viikonloppu kun alkoi pukata kutsua erinäisiin kinkereihin....
Tuo työ haittaa harrastustoimintaa todella vakavasti!!!


Lauantaina herätys 5:20 ja startti kotoa 6:30, nokka kohti Pöytyän Raasia, jossa mm. armeijan ampumarata ja muita intin juttuja. Hivenen huolestutti, kun liikennemerkeissä melko tiukkaan sävyyn kiellettiin edes pysähtymästä.....

Bonolla tähtäimessä taipparit eli taipumuskoe.
Treenattiin sitä jonkin verran ja koska kyse on taiputuksesta, en treeniin mitenkään panostanut. Lähinnä varmistelin, että koiralle sopii uimiseen ranta kuin ranta, ja toisaalta tiedän, että sillä on nenä päässä ja se toimii.

Näillä eväillä.

Lyhyesti: ei taipunut meidän hurtta lauantaina. Taisin osittain itse sössiä jäljestysosuuden omalla toiminnalla, lisäksi järjestäjien puolesta oli kyllä pieni työtapaturma matkassa, ja tuo koirahan on nähnyt ja haistanut fasaania kerran, joten ei sovi ihmetellä, ettei se niin mieluinen ollut......  jäljestysosio, joka on siis meidän vahva alue, hylätyksi, ja sitä myöten tiesin heti aamusta, että hylky siitä tulee.

Muut osiot menikin sitten mallikkaasti ja päivä oli viihtyisä.  Koiraharrastusporukoissa on yleensä kivoja ihmisiä, joten nuo koepaikat on hauskoja!!

Poislukien fakta, että mua tietenkin pänni toi kämmi jäljellä, koska en kertakaikkiaan tiennyt miten siellä olisi saanut toimia (enkä tajunnut kysyä, koska ensimmäinen kerta) ja toimin siksi väärin. Lisäksi just kun tultiin metsästä hylättynä pois, saan mieheltä viestin, että sen auto on kuollut keskellä korpea toisella puolen Varsinais-Suomea, ja meidän pitäisi mahdollisesti noukkia äijä kotiin vielä illan tullen ja sen jälkeen pohtia miten seuraavan päivän logistiikka hoidetaan.....


No. Me ajeltiin kotiin tuon SPA0 tuloksen kanssa. Olin tietenkin äärettömän pettynyt ja rima mennä kokeilemaan uudestaan oli ainakin kolme metriä korkea.
Kotona ei ollut mitään ruokaa ja söin happamana hapankorppuja.....  (Joo joo, kun potkii, potkii kunnolla. Pieni marttyyrius tekee poikaa aika ajoin!!)

Sitten mies laittaa viestiä: auto on tekohengitetty pajalle (Motonetin pihaan), siihen vaihdettu akku ja se kehrää jälleen kuin kisu, joten hän ajaa tästä ohimennen kotiin. Pyysin tuomaan jotain sapuskaa tullessa ja mieliala kohosi samaa tahtia verensokerin kanssa kun mätin Perniön parasta kebabia huuleen.

Sunnuntaina sitten.
Itsellä 7-21 päivä töissä. Mies Bonon kanssa vaihteeksi jälkikokeeseen. Sitä se oli tekemässä lauantaina kun auto levisi urheilukentälle.

Töihin alkaa pukata viestiä, joka pistää hymyilemään jo päivän mittaan, ja sitten ihan viimemetreillä:
toinen AVO1 tulos, 48 pistettä ja kokeen paras AVO-koira.
Eioletotta, eioletotta!!!

Bono siis siirtyy jatkossa voittaja-luokkaan.....



Voi mitä tästä koirasta vielä tulee??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Siivouspäivä

Tiedättekö, kun joskus kämppä on kuin kaatopaikka ja tuntuu, että itse on ainoa, joka sen huomaa? Rehellisyyden nimissä minä olen monesti s...