maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi pakettiin ja uuden vuoden lupaukset

Kirjoitan vuosittain joulukirjeen. Käyn siinä läpi koko vuoden tapahtumat, oikeastaan kirjoitan sitä läpi vuoden. Tavallaan vuosi vedetään pakettiin aina joulukuun alkuun mennessä, kun kirje pitää saada postiin.


Vuoden 2018 alku oli sitä suurta sotkua kylppärissä, sitten iloa ja voitonriemua kun homma alkoi olla voiton puolella ja päästiin ensimmäisiä kertoja lämmittämään saunaa ja peseytymään!
Kevät meni kivasti, säät oli kauniita vaikka jossain vaiheessa oli niitä Siperialaisia pakkasia täälläkin, mutta niiden kesto oli aika niukka. Muistan upeat ulkoiluilmat ja raikkaan kelin, jossa tepsuttelin koirien kanssa.
Loppukeväällä mokasin: en ostanut kasvihuonevihanneksia ajoissa ja jäin lopulta kokonaan ilman. Kuka olisi uskonut, että kesästä tulee sellainen kuin se oli? Aivan mieletöntä! Me olemme kohta 10 vuotta matkustaneet vuosittain päästäkseen niihin lämpötiloihin ja aurinkoon ja nyt siitä sai nauttia koko kesän parhaassa mahdollisessa paikassa: omalla terassilla. Kesällä meillä oli Jenkki-invaasio kertaa kolme ja Ipana lensi pois kotoa 9 viikon ajaksi. Kesä oikeastaan päättyi siihen, että hän palasi syyskuun lopulla.
Syksy meni uusiin työkuvioihin tutustuessa. Miten syksy, josta on aika vähän aikaa, onkin ehtinyt jo unohtua? Ehkä siinä ei ollut mitään erikoista.
Joulun alla parit joulumarkkinat, ihanaa joulufiilistä, kynttilöitä, valoja pimeydessä....

Tämä on ollut hyvä vuosi!!

Tammikuussa 2018 tein pari lupausta julkisesti ja on tullut aika lunastaa lupaukset......


Keltainen merkkaa fillarikilometrejä, niitä on 191. Mainittakoon, että ostin kunnon fillarin vasta elo- vai syyskuussa, jolloin "kausi" oli niin sanotusti jo ohi....
Lila on kävelyä/patikoita/koiralenkkejä/iloista ulkoilua ja niitä siis 2360 kilsaa.
JEII!! Pystyin siihen!!



Vuodelle 2019 suunnittelen jotain. 

- Lakkaan kirjoittamasta Post It -lappuja ja annan ihmisten ottaa vastuun omista tekemisistään ja muistamisistaan sekä töissä että varsinkin kotona.
- Lakkaan tekemästä asioita puolesta. Kts. edellinen.
- Liikun vähintään saman verran kuin 2018. Asetan tavoitteet Endomondon saavutettujen kilometrien mukaan: kävelyä/patikointia/jaloin liikkumista vähintään 2400 km ja pyöräilyä vähintään 850 km.
- Innostun edelleen omista rakkaista harrastuksistani ja kuljetan koiria älyttömiä matkoja kokeiden takia.
- Vietän aikaa ystävien kanssa.
- Hifistelen edelleen kahvin kanssa ja etsin käsiini uusia, jännittäviä papuja, joista voi tehdä maistuvaa sumppia.
- Luen toivon mukaan taas paljon uusia kivoja kirjaston kirjoja.
- Pidän edelleen meteliä ja puhun itselleni tärkeistä asioista, ja asioista, joita arvostan! Aivan sama minkälaisen foliohattu/kukkahattutäti-maineen saan.

- En laihduta!
- En lopeta paheitani!
- En aloita uutta liikuntaharrastusta!
- En ala paremmaksi ihmiseksi!

Tiedättekö. Facebookin memory lane on kyllä aika ajoin niin ihana.
Törmäsin kuvaan vuoden viimeiseltä päivältä 2017 juuri kun olin tullut koirien kanssa lenkiltä....

Tämä kuva silmissäni menin ikionnellisena suihkuun ja nauroin ääneen!


Vuosi 2018 totisesti aloitettiin pohjalta. Kellarissa ja kirjaimellisesti lattian alta!
Siitä on tultu niin reippaasti ylöspäin, että huh huh!!

Aurinkoa ja myötätuulta,
onnea ja iloa teille kaikille vuoteen 2019!!!

5 kommenttia:

  1. Oikein ihanaa uutta vuotta 2019 sinulle!

    VastaaPoista
  2. Siis apua noita kilometrimääriä! Piti oikein laskea, että tuolla tavoitteella se on sitten reilut km päivässä kävelyä... Huh! Jotta upeesti sä kyllä vedät!!

    Ihan mahtavaa uutta vuotta sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis tarkoitin tietenkin että reilut 6,5km =D Numerot hävis matkasta jostain syystä! =D

      Poista
    2. Hih, juu, tulee siitä kohtuullisen hyvin. Mullahan on ns. nollapäiviäkin, koska olen töissä satunnaisesti 14 tuntia niin niille päiville ei kävelykilsoja kerry.
      Elämäntapa kai tämäkin!!

      Iloa ja vauhtia tulevalle vuodelle!!

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...