Kuukausikuvat: vuosi 2023""

Onneksi keräsin näitä kuvia läpi vuoden, koska todennäköisesti ne eivät olisi tallessa enää missään siinä vaiheessa, kun havahtuisin ajatukseen "piti tehdä vielä yhteenveto koko vuodesta".

Valikoituja paloja myös vuosittaisesta joulukirjeestämme vähän modattuna.

Vuosi 2023 oli kaikinpuolin kiva ja toivon toki seuraavasta vielä parempaa. Kuvat tylsiä, koska sama maisema eri aikoina.

Vuoden kierto omalta etuovelta katsottuna:

Tammikuu oli näköjään lumeton.

Tammikuu oli hyvästien aikaa. Jo neljäntenä päivänä pojan tyttis lensi Hanoihin ja poika pakkaili kamppeitaan, kuljetteli niitä kierrätykseen, kaatikselle sekä luonnollisesti meille jemmaan, ja lensi perässä 24. päivä. 

Onni on hyvin aktiivinen perhe WhatsApp, joka alkoi pian kilistä kuulumisia suuresta miljoonakaupungista ja samoin meidän kuulumisia sinnepäin. 

Nuorempi tytär muutti pojalta jääneeseen asuntoon ja siitä tuli uusien huonekalujen ja toisenlaisen järjestyksen mukana hyvin erilainen nuoren naisen asunto.

Ensimmäinen ajatus näin loppuvuodesta:

oliko meillä tosiaan näin vähän lunta vielä helmikuussa?

Helmikuun lopulla poika päätyi tekemään viisumijuoksun (visa run) Bangkokiin, koska Vietnam antaa vain 30 päivää yhdellä saapumisella. Meillä kotona suunniteltiin kaikenlaista ja alettiin pikkuhiljaa puuhailla mm. yläkerrassa remontin merkeissä. Arki sujui painollaan.

Maaliskuun upeat hanget.

Toinenkin viisumijuoksu tarvittiin. Lentokentät kun on tunnetusti erikoisen halpoja paikkoja syödä ja juoda (NOT!!!) niin poikaa suorastaan riemastutti käydä lounaalla Bangkokissa toistamiseen. Koska erinäisiä talvilomia on sinne lennetty, totesi, ettei Suvarnabhumi ole kovin kummoinen paikka eikä kaipaa sinne vähääkään takaisin. Onneksi työrintamalta kuului hyviä, ja saatiin aluilleen hirvittävä show kaikkien koulutodistusten ja työtodistusten virallistamisessa.

Sivumennen sanoen: Vietnam ei tunne käsitettä posti. Kukaan ei postita mitään minnekään.

Kaikki leimatut, allekirjoitetut ja satoja euroja maksaneet paperit piti siis toimittaa maahan kuriirilla, ja sekin tuntui olevan hivenen arpakauppaa, löytyykö koskaan perille. Onneksi valittiin työpaikan osoite.

Kotona aloitettiin yläkerran tapetointiremontti ja siihen samaan syssyyn sitten askarreltiin vähän puustakin mm viinipullotelinettä/pöytää jne.

Kevään järjettömän hienot ulkoilukelit ja

uskomaton auringonpaiste huhtikuussa ☼

Vanhemman tyttären kotona oli vesivahinko, mistä syystä alkoi hillitön asunnonetsintä. Ehdittiin juurikin muuttaa heidät numeroa isompaan kerrostalokämppään Turussa ja sain puhumalla itselleni palkattoman vapaan toukokuun alkuun voidakseni viettää päivän Hillan kanssa, kun tyttärelle puuhattiin elektiivistä sektiota. Mutta pikkunappulahan ei malttanu odotella, vaan herättiin vapun aatonaattona uutiseen, että terve poika on syntynyt. ♥

Kotona laitettiin siemeniä multaan ja alettiin toivoa suuren suurta satoa mm. chileistä, pak choi kaalista sekä kurpitsasta.

Koirat aloittivat harrastuskauden haistelemalla ensimmäiset koejäljet ja oltiin kovin tyytyväisiä. Myös jotain koiranäyttelyitä kevääseen mahtui.

Toukokuusta muistan eniten sen, että oli kylmää.

Olin huolissani miten taimien käy, kun pakkasyöt estivät viemästä kasvihuoneeseen.

Toukokuussa sitten vauvan ihmettelyä ja lisää koiratapahtumia.

Taimethan itivät hyvin, mutta kylmyys pidätteli viemästä niitä pihalle. Hiukan jännitti miten kävisi. Toukokuulla oli vielä pakkasöitä, joten nuo etelän hetelmät eivät kyllä kestäisi. Mitään autolämmitintä en halunnut kasvihuoneeseen viritellä.

Ihan kuun lopulla todettiin, että kestää minkä kestää tai sitten ei. 

Kesäkuun alussa kolmen viikon hillitön helle. 

Lämpötilat koko ajan +30 luokkaa.

Mehän olimme juuri sen hellekauden reissussa. Viisi-vuotis-suunnitelma, joka vihdoin toteutui: lähes kahden viikon reissu Jenkkilän länsirannikolle huippuseurassa ja paikan päällä 100v juhlat.

Kotiin juhannukseksi ja jussin jälkeen töihin.

Heinäkuu taas sateinen ja viileä.

Tässä kohtaa pohdin kasvihuoneen olemassaolon tarkoitusta.

Mikään ei kasvanut kylmyyden vuoksi.

Oli sopiva aika olla töissä tämä kesä. Mies kiskoi käsiinsä lapasia "heinäkuun helteillä", kun aamuisin pisti nollaan vielä puolivälissä kuuta...

Muina juttuina kivoja iltoja kesäteattereissa, oli jokirantakävelyä Turussa, stand up iltaa ja eksyttiinpä vielä DBTL:n kun työnantaja piffasi liput. 

Elokuu ei paljon heinäkuusta parantunut.

Lisää askarteluja puusta: vaatehuoneen ladonovi, TV-tasoa ja muuta. Kasvari antoi yllättäen satoa kuitenkin kun muisti vettä kantaa. Ja vettähän riitti....

Tyrniä tuli ennätys paljon. Sitä kutsuttiin naapureita myöten noukkimaan, ettei jäisi puskiin ja keitin itse ensi kertaa tyrnihilloa, joka oli järjettömän hyvää. 

Taitaa pensailla olla vaan sellainen tapa, että suuren sadon jälkeen menee muutama vuosi hengähtäessä ennen seuraavaa. Joten vastaavaa määrää ei tarvinne toivoa tälle vuodelle.

Syyskuukin on kuvassa vielä surkea.

Muuten oli jo kohtuullisen ilmat.

Kiva viikko Sallatunturissa ystävien kanssa. Patikointia, peli-iltoja, saunaa ja rauhallista oleskelua. Läskifillarointi puraisi kovaa. Ja mikä parasta: pohjoisessa oli huippukelit ulkoiluun. 

Ajan milloin tahansa tuon 13 tunnin pätkän päästäkseni tuonne rauhaan. Sielu lepää.

Lokakuu on.... no, lokakuu.

Töissä kaikki normaalia. Loppukuusta aloitettiin rokotukset allekirjoittaneen laskeskeltua menekkiä jne. Päästiin ihan uutisiinkin, kun alueiden terveyskeskuksista oltiin ainoa, joka ehti ja pystyi rokottamaan kaikki riskiryhmään kuuluvat määrätyssä ajassa. Säästettiin vielä rokotteissakin, kiitos vallan mainion porukan! 

Huikeita uutisia Vietnamin suunnalta: tulisivat ainakin viikoksi Suomeen joulun alla! ♥

Marraskuisen aamun pimeys.

Ilman joka-aamuista koiralenkkiä en varmasti jaksaisi herätä. Kiitos noiden personal trainereiden, hommassa on vähän järkeä. Arki rullaa.

Marraskuinen päivä ei merkittävästi valkene....

Koko marraskuu 6-päiväistä viikkoa, kun rokotukset oli joka sunnuntai. Järjettömän hyvin organisoitu juttu. Koko kiitosta en voi itselleni ottaa, tuolla on toteutettu homma niin monena vuonna, että riitti kun hoiti lääkkeet paikalle. 

Mutta toki takki oli aika tyhjä kun viisi viikkoa oltiin menty. Minähän hölmönä otin vielä muutaman muunkin vuoron siihen päälle.

Joulukuun alussa on jo niukasti lunta maassa.

2022 oli sama juttu, että joulun alla oli lumi maassa ja juuri ennen joulua luvattiin nollaa ja loskaa.  Joulukuu oli sään puolesta helppo kuukausi. Koirat ei juurikaan kuljeta kuraa sisälle ja toisaalta petivaatteiden tuuletus jne oli helppoa kun on raikasta. Onneksi ne suojakelit eivät sulattaneet kaikkea pois ja lunta tuli lisää vielä joulun alla. Valkoinen joulu siis 2023.

Jouluvaloja katseltiin ja omaan pihaan levitettiin käsittämätön määrä lamppua.

Myös muun jouluamisen kanssa annoin itseni lähteä ihan reiluun nousukiitoon. Se on vain kerran vuodessa.

Joulu tosiaan etupainotteisesti loistavalla fiiliksellä, ja Tapaninpäivänä kerättiin jo koristeet sisältä pois.

Uudenvuoden aattona aloitin päivällä repimään WC:stä tapetteja ja päätin vuoden iltavuorossa keikkatöissä sekä ystävien luona ihanalla iltapalalla töiden jälkeen. Puolenyön aikaan kotiin ja vähän tapettien repimistä ennen nukkumaanmenoa. Uusi vuosi alkaa siis tyypillisesti remontilla. Mitäpä sitä pitkittämään, kun asiasta on puhuttu ja tarvikkeet löytyy kotoa valmiina.

Vuosikatsaus 2021

Minähän kirjoitan vuosittain joulukirjeen, jossa käyn läpi mennyttä vuotta. Kirjoitan sitä itse asiassa läpi vuoden, aloitan joskus jopa tammikuussa, kuten viime vuonna.

Ehdottomasti valtavin asia koko vuoden 2021 aikana oli pienen Hillan syntymä! Me kuulimme tästä juuri ennen edellistä joulua, koska tytär on parantumaton jääkellarin lohi-fani, ja hän koki tarpeelliseksi kertoa meille, ettei voisi sitä syödä ollenkaan. Selitys oli loistava ja kalan koko oli sopiva meille muille.(Mainittakoon, että 2021 jouluna jääkellarin lohta oli sitten sitäkin enemmän, koska se todella maistuu meille kaikille, mutta oli se yksi syöjä enemmän....)

Talvi oli hieno. Jopa etelässä oli kunnolla lunta ja pakkastakin aika ajoin jopa ihan purevaksi asti. 
Meitä tämä kosketti sillä lailla, että koska talo laitettiin myyntiin heti helmikuussa, oltiin hyvin runsaasti "tien päällä" eli koiralenkeillä kun esittelyjä oli. 

Muutto oli toinen hyvin iso juttu tälle vuodelle.

Meitä lykästi omilla näytöillä sikäli, että nykyinen talo löytyi heti ensimmäisellä kierroksella.
Samalla reissulla otin myös ylinopeussakon, koska olin niin tohkeissani talosta, etten keskittynyt liikenteeseen vaan ajoin edellä menevän vauhtia. No, ansaitusti sain sakon, ja myönsinkin poliisille, että harvoin tulee näin oikeaan paikkaan. Edellä menevää ei pysäytetty, koska hän havaitsi tutka-auton ja jarrutti, minä sen sijaan pälätin jotain enkä keskittynyt ja jatkoin siis sillä liian kovalla vauhdilla.

Kesä oli myös hieno. Minähän vaihdoin työpaikkaa lennossa heti kesän alussa, vähän niinkuin vahingossa. Joskin tarkoituksellisesti. Joitain asioita vaan hiersi vastakarvaan vanhan työpaikan suhteen ja uudessa samantapaisiin asioihin suhtauduttiin heti lähtökohtaisesti hyvin joustavasti ja kannustavasti. En päätynyt missään nimessä huonompaan paikkaan, päinvastoin. Minut otettiin tosi kivasti vastaan ja olen viihtynyt, Työmatkakin on nyt 10 km lyhyempi ja oikeaan suuntaan eli niin, että aurinko paistaa takaa. Vanhaan paikkaan ajaminen oli ajoittain hyvin raskasta juuri tästä syystä, että koko 35 km sai siristellä eikä voinut olla varma näkeekö, jos sorkkaeläin tulee eteen.

Vanha talo meni kaupaksi heti kesäkuun alussa ja hengähdimme velkavankeudesta. 
Uuden talon piha on vanhaa kunnon savista merenpohjaa, joten kaikki istutukset todennäköisesti pitää tekohengittää uudelleen tulevana kesänä. Epäilen niiden selviämistä.... 

Kesä oli hieno myös säiden suhteen. Kuumaa kyllä, mutta aurinkoista ja kaunista.

Pihasauna on ehkä parasta mitä ihmisellä voi olla. Vaikka tosi paljon jäi tekemättäkin, silti paljon saatiin tehtyä ja ensi kesänä voi jatkaa.

Kesän lomaretki kohdistui jälleen Lappiin. 
Pietarsaari ja Kalajoki matkalla pohjoiseen olivat tosi hienot, suosittelen!! Lemmenjoki oli kaunis, Inari vähän mitäänsanomaton ja Saariselkä on nyt nähty. En pidä noista valmiiksi tehdyistä metsäautoteistä, joita myös latupohjiksi mainostetaan. Minusta patikoinnin tarkoitus menee siinä vähän katukävelyksi. Lisäksi vierastan niitä ihmismassoja. 
Mutta loman aikana saimme kävellä rauhassa tunturissa ilman ihmisiä ja olla aivan omissa oloissammekin. Loma oli hieno! Pyhä-Nattanen oli aivan uskomaton. Sinne on ehkä mentävä uudestaan ihan vaan siksi, että se oli niin käsittämätön.

Syksyn uutinen oli Boogie. 
Kaksi koiraa menee siinä missä yksi, lähes helpomminkin, kun niillä on toisistaan seuraa. Kolme koiraa on silkkaa typeryyttä, mutta on nuo karvakaverit kuitenkin hirveän hauskoja. Joskin menetän hermoni niiden kanssa noin kolmasti päivässä.

Ja menettäisin kahden kanssa ihan yhtä lailla, joten siinä mielessä kolme ei tee tilanteeseen muutosta.

Onneksi on koirat. Niiden ansiosta oma henkinen jaksamiseni on hyvällä tolalla. Tarvitsen todella päivittäin annoksen raitista ilmaa ja kävelyn, ja ilman koiria en takuulla huonolla ilmalla lähtisi.

Syksyllä tuli tehtyä joitain retkiä ihan eväiden kanssa ja vielä enemmän ilman eväitä. Nykyään on niin nastaa tulla kotiin ja laittaa puuhellaan tulet ja tehdä kahvi siinä. Jopa enemmän hauskaa kuin juoda se ulkona. 
Niitä laavu-keikkoja tulee kuitenkin vielä.

Meillä on tosi kivat ulkoilumaastot. Kotoa kun lähtee, laiskimmillaan voi kävellä tien yli ja on metsässä. Toisaalta 900 m käveltyään on myös metsässä, jossa on sitten huisit polut ja reitit. Vähän toiseen suuntaan pitää kävellä 1,2 km ja on metsässä, jossa tullaan etsimään sieniä yms jatkossa. Sielläkin kivat polut ja reitit, ja meidän uimalampi. 

Kaiken kaikkiaan ollaan tosi tyytyväisiä päätökseen muuttaa. Meillä on älyttömän kivat naapurit, joiden kanssa vietetään yhdessä uudenvuoden aattoa ja toisaalta tullaan varmasti tekemään yhtä sun toista jatkossa. Pihat kun on vierekkäin, on helppo pujahtaa naapuriin milloin minkäkin tekosyyn nojalla. Tuossa kadulla nähdään viikottain ja pälistään seudun asioita. Vähän sellainen "meillä lämmitetään tänään sauna, tuletteko" -meininki. Tykkään ja arvostan!!

Joulun olin melko odotetusti töissä. Kun aloittaa uutena, ikäänkuin velvollisuuksiin kuuluu tarjoutua olemaan töissä, että muut saa juhlia. Lisäksi Hilla oli vielä niin pieni, ettei tajua joulusta mitään, joten jatkossa on tärkeämpää viettää se kotona.

Me oltiin miehen kanssa joulusaunottu 23. päivä illalla. Aattona tehtiin rauhallinen lenkki ja juotiin yhdessä kahvit ennen kuin lähdin töihin iltavuoroon. Mies jatkoi mun työpaikalta sitten koirien kanssa suoraan anoppilaan yllättämään heidät iloisesti. Sai viettää siellä kivan päivän ja tuli illalla noukkimaan allekirjoittanutta töistä, joten ihan joulumieli kaikilla. 

Mies noukki pojan puolisoineen ja Ipanan joulupäivänä meille ja pääsin itse kirjaimellisesti valmiiseen pöytään. Oli kyllä ihanaa!! Lisäksi lapset innostui lämmittämään saunaa ja isot jäi jopa yöksi. (Harmi sinänsä, että menin pitkään päivään töihin 26. päivä, koska lyhyeksi jäi seurustelu....)

Varsinais-Suomessa näyttää tällä hetkellä hyvin kauniin talviselta. Toivon, että jatkuukin näin ainakin jonkin aikaa.
Yllätyksekseni olen jo pari kertaa kuullut lintujen tirskutusta metsässä. Yleensä ovat aloittaneet vasta helmikuulla, mutta sopiihan se tähän nykyiseen kiire-aikaan, että linnutkin ovat aikaisessa. Ihan titityytä ei ole vielä kuulunut, mutta se lyhyt tityy kyllä.

Mahtavaa tulevaa vuotta!! 

Onnea ja menestystä, tulkoon kohdallesi se, mistä sitten ikinä haaveiletkin!!

Koronavuosi 2020 pakettiin

Mitä jäi käteen menneestä vuodesta?
Kirjoitan joka vuosi joulukirjeen, jonka lähetän n. 25 perheeseen joulukorttina. Teen sitä läpi vuoden ja siinä tulee käytyä läpi vuoden tapahtuman suunnilleen kuukausi kuukaudelta.

Tästä vuodesta suurimpana mieleen jäi työpaikan ala-arvoinen ja epätasa-arvoinen johtajuus, siitä kumpuava kaikennielevä uupumus ja harkinta työpaikan, alan ja työn vaihdosta. Keskustelu itseni kanssa aiheesta jatkuu....  Vaikka burnari onkin historiaa tältä erää, se kuitenkin lurkkii nurkan takana ja tiedän jo, että se nappaa kynsiinsä nopeammin kuin uskonkaan, jos en ole tarkkana.

Onneksi iloisiakin tapahtumia oli, ja kuvien kautta pystyy palaamaan niihin aikoihin, kun uupumus hellitti tai ainakin väisti hetkeksi. Taivaan kiitos on tullut otettua niitä iloisia kuvia, koska tällä hetkellä negatiiviset tunteet painavat enemmän, enkä haluaisi muistaa vuotta pelkästään niiden kautta. Iloisten kuvien mukana tulee paljon hyviä muistoja, jotka saavat suupielet ylöspäin.

Noin suoraan sanottuna: paska vuosi, mutta tulihan nähtyä. 

Kouluarvosana 6 ½ .

Onneksi noita iloisia juttuja oli monta, TOP5 listalla ainakin nämä: 

- Oma synttärireissu oli huikean hieno ja suunnittelen jo seuraavaa, vaikkei moisia juhlia olekaan tulossa. 
- Ipanan penkkarit osuivat mahdollisesti ainoalle kevään aurinkoiselle päivälle, sikäli uskomatonta, kun muistaa, että Varsinais-Suomessa satoi noin syyskuun alusta huhtikuun alkuun joka ikinen päivä. 😕

- Ipanan lakkiaiset oli myös kiva poikkeus muuten raskaan kevään jälkeen, kun pääsi vihdoin tapaamaan sukulaisia, vaikkakin välimatkan päästä. Juhlat oli kuitenkin kivat ja meillä oli hauska päivä!

- Erinäisiä patikoita kaikenlaisilla kokoonpanoilla, eri kohteissa ja jopa eri puolella maata. Joka kerta hyvää kahvia, hyvää seuraa, loistava fiilis ja pääsääntöisesti kiva ilma.

- Nelivetoiset personal trainerini: nuo hännänheiluttajat, joiden vuoksi sitä aina nousee aamulla suunnitellen seuraavaa lenkkiä.

Toki varmasti liiankin monelle vuodesta 2020 jäi mieleen vain ja ainoastaan se korona. 
Mainittakoon, että itse en ole tietääkseni hoitanut ensimmäistäkään koronapotilasta eikä perheestäni kukaan ole päätynyt edes sielutestiin (Kirjoitusvirhe meidän tiedotteessa, piti olla nielutesti...)  Tämä on itse asiassa lähinnä huvittavaa, kun tuntuu, että täysin toisilla aloilla olevat ovat juosseet testeissä useastikin ja minä tällä alalla olevana säästyin.

Ehdottomasti kiitollinen olen siitä, että lapseni ovat terveinä ja pärjäävät elämässä. Poika on tehnyt etätöitä koko vuoden, tytöt taas altistuvat jatkuvasti töissään kaupassa kaikelle mahdolliselle. Jotain olen onnistunut opettamaan, jos käsienpesu kotiintultua on jäänyt rutiiniksi. 😀

Olen ikionnellinen, että Edu sai sen ylimääräisen 9 kuukautta meidän kanssa. Mehän jouduttiin ajattelemaan sen tammikuisen liukastumisen jälkeen, ettei se toivu enää. Mutta Pappahan nousi ja teki vielä pennunkin kanssa (kuten kuvasta näkyy) reissuja jopa ihan uusille kohteille. 

Sikäli Edun lopettaminen sopii tähän vuoteen kuin nenä päähän. Se oli ehkä rankinta ikinä, mutta koska huono vuosi, kruunasipa mokoman. 

Olihan meillä näitä kauniita päiviä. Kesän patikka Sallatunturissa oli hienoin viikko heti sen Kanarian viikon jälkeen. 

Olen tehnyt vuosittain niitä tavoitteita. Tälle vuodelle tavoite oli kävellä 2400 km.
No, sattuneesta syystä tavoite ylittyi reilusti. Endomondo lakkari hämmentävästi toimimasta jo viime yönä, eli kaikkia mittaustuloksia tälle vuodelle en saa, mutta saavutetut (mitatut) kilsat on 2539 kävellen ja 334 fillarilla.

Koska havaitsin itsessäni pienen stressaaja-eläimen myös tämän suhteen, en tee tavoitteita enää ensi vuodelle. Kävelen minkä kävelen, koska teen sitä kuitenkin joka päivä. Samoin fillaroinnin suhteen taisin saada oppitunnin, että ne 50 kilsan lenkit tavoitteena ei ole omalla kohdallani viisaita, vaan mielummin niitä hupilenkkejä vaikka pururadalla väistellen oravan paiskomia käpyjä.... 

Olkoon 2021 aivan jotain muuta!!!  Ihan jokaiselle!

Kiitos sinulle, joka olit matkassa tämän vuoden. ♥

Joulu ja vuodenvaihde

Kirjoitukset menee nyt ihan hullussa järjestyksessä.... mutta helppohan se oli painaa "julkaise" edellisen jutun kohdalla, mikä oli kirjoitettu valmiiksi.
Havaitsin muuten itsekin sen hölmön jutun, että vaikka nuo mun jaottelemat kirjat on omalla näytöllä ihan siististi 10 nipuissa, ne tosiaan näyttää jakautuvan ihmeellisiin välilyönteihin julkaistuna. No, ihan sama, en aio sitä käsitellä montaa kertaa.

Tähtitaivas toivottaa tervetulleeksi kotiin

Ennen joulua kävin kahdella hyvin erilaisella, mutta kivoilla keikoilla hakemassa joulufiilistä.
Keuhkolääkärin ja kollegan kanssa käytiin Turun Logomossa kuuntelemassa Club for Fiven joulukonsertti ja sen päälle syömässä Blancossa.

Uuuuuh, mikä viikuna-halloumisalaatti!!!

Seuraavana päivänä joulumieltä rakensi jälleen Raskasta Joulua -kiertue, jolla nuo pitkätukkaiset hevirokkarit saivat allekirjoittamaan hykertelemään ja nauramaan taas! Siinä on perheellisillä, isoilla äijillä kyllä niin hyvä meininki, että huh huh. Varsinainen hyvän mielen keikka.
Meikäläinen rokkasi lopun eturivissä ja hahaa, kitaristi Tuomas Wäinölä heitti plektran joka osui ihan suoraan kohdalle. Siinäpä joulukoriste! *tirsk*

Mikä mieletön energia, vaikka väkeä oli tosi niukasti!

Kolmas tapahtuma vielä ennen pyhiä oli kauan odotettu Star Wars -saagan viimeinen osa eli The Rise of the Skywalker, jonka pääsin vihdoin lauantaina katsomaan. Fani mikä fani!

JOULU
Minähän vietin aaton pitkässä päivässä työmaalla. Fiilis oli hyvä ja tonttulauluja jaksettiin veisata aika ajoin vielä illansuussakin. Hyvällä porukalla töitä jaksaa tehdä tuollaisena erikoisempanakin päivänä. Töissä on muutenkin aika eri tunnelma just jouluna ja äitien/isäinpäivinä, kun omaiset on eri tavoin käymässä ja eri tunnelmissa kuin arkena.

Kotona oli ollut rauhallista. Mies ja Ipana olivat viettäneet aattoa kotona ja Ipana taisi poikaystävällään käydä, vaikka perinteinen "oman perheen kesken" -päivä olikin.

Joulupäivänä poika sitten noukittiin meille. Ipana tykkää ajella ja meistä on vaan kivaa, että perheessä on vapaaehtoinen kuski. Minä olin joulupäivänä lääkevuorossa (12-20) joten illalla ehdittiin höpötellä koko porukalla. Sauna lämpeni, tietenkin.
Tapanina käytettiin miehen kanssa koirat pitkällä metsälenkillä aamusta, sitten poikakin oli jo hereillä ja juotiin siinä kahvit porukalla ennen kuin minun piti lähteä töihin (taas lääkevuoroon). Meillähän on ollut usein tapana, että kutsutaan anoppi ja appiukko syömään meille joulun pyhien aikana, mutta he olivat olleet miehen siskon luona aattona ja auto oli kotimatkalla sanonut sopimuksen irti....
Niinpä mies nappasi autonsa ja lapset, yhden vielä matkalla lisää, ja ajoivat yllättämään appivanhemmat käymällä heillä syömässä ja tervehtimässä.

Viikonloppuna sitten oli meidän perheen joulun vuoro, kun olin itse vihdoin vapailla.
Ipana ajeli taas Turkuun noukkimaan isompia sisaruksiaan ja koko konkkaronkka pääsi ruokapöytään. Koska meillä on ollut vuosia periaate "jouluna syödään lempi- ja herkkuruokia", eikä kukaan ole erikoisemmin perinteisten joululaatikoiden ystävä, tarjolla oli tällä kertaa peurakäristystä muussilla, jääkellarin lohta, waldorfin salaatti ja perunasalaatti. Jälkiruokana sahramikakku, joka jostain syystä ei päässytkään lasteni suosioon, vaikka itse olen siihen kovasti ihastunut, sekä vaniljapannacotat kaikille.

Tein kaksi isoa lohifilettä jääkellarissa ja ne tuli syötyä kaikki

Ruuan päälle yllättäen jälleen sauna....  En ole ainoa saunahullu tässä perheessä.  =)
Ja saunan päälle pelilauta esiin ja haasteena tällä kertaa Scrabble.
Emme ole kovin tiukkapipoisia sääntöjen suhteen, joten turkulaisittain mm. sana "bankis" on ihan oikeaa suomea, koska Turussa sijaitsee oikeasti kapakka nimeltään Bank ja niin edelleen. Harmi kyllä, tällaiset vitsit eivät aukene kerrottuna, mutta sanottakoon, että meillä naurettiin vedet silmissä eräänkin kerran pelin edetessä. Mitäs laittavat niin vaikeita kirjaimia jakoon peliin.

Lahjoja olin ostanut tänä vuonna hyvin hillitysti.
Isot muksut saivat kookkaan paperipussukan mieheen/naiseen, ja sinne olin kerännyt erinäisiä purkkeja/pulloja, joissa mm. pyykkietikkaa, kuivattuja mausteita, chiliä, marjarouheita yms tarvejuttuja, jotka kuluvat pois. Molemmat saivat tietenkin hyviä kahvipapuja yms.
Tyttären miehelle olimme hankkineet virvelin. Hän oli siitä hyvin otettu. Kelpaa nyt lähteä heittelemään.

Keskenään vaihdoimme myös vain tarpeellisia juttuja. Sanokaa mitä vain, mutta kirjat on hyvin tarpeellisia.....

Mies oli kiltisti ostanut minulle pari yöpaitaa, joita olin toivonut, koska niissä retaleisissa T-paidoissa ei enää kehtaa liikkua, joten paiskasin tyytyväisenä vanhat roskiin.

UUSI VUOSI
Koska tämä ammatti, olin tietenkin myös uuden vuoden aaton pitkässä päivässä.
Täytyy sanoa, että vuoden viimeisenä päivänä meinasi sitten mennä kuppi nurin työpaikalla pienten resurssien vuoksi, ja ilmoitinkin esimiehille, että jos ei muuta, niin tällä ajetaan loputkin mehut ja sairaslomaa odotellessa....
Loppuun vedin avautumisen jälkeen, mutta hetkellisesti harkitsin kyllä kotiin lähtöä.

Kotiin pääsin ajoissa (klo 21), mutta tosi väsyneenä. Edes saunaan en jaksanut. Sehän on ollut yksi meidän vuodenvaihteen perinteitä. Vanhempi koira ei ole mitenkään erikoisen paukkuarka, mutta läähättelee ja stressaa kyllä välähdyksiä. Saunan hämyssä sekin rauhoittuu.
Niin keski-ikäinen olen, että olin sängyssä klo 22:10 ja unessa varmasti jo 22:13. En ole yöllä kuullut risahdustakaan. Mies sanoi havahtuneensa paukkeeseen puoliltaöin, mutta minä ja koirat vedettiin läpi yön tiedottomana. Toisaalta, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla heti 7 jälkeen aivan pirteänä ja hyvän tuulisena (mikä ei ollut itsestään selvyys sen päivän jälkeen) ja teimme ihanan koiralenkin hiljaisessa metsässä.
Eilinen meni vielä työmaalla iltavuorossa ja nyt on edessä aivan ihana kuuden vapaan putki!

Kiitos teille, jotka olette mukana!
Ihanaa alkanutta vuotta ja vuosikymmentä!

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Täytyy sanoa, että vuoden 2018 loppu ja tämän vuoden alku kaikkinensa kyllä hemmotteli ihmistä!
Jos ajatellaan minkälainen vuosi 2018 oli sään puolesta, ei voi kuin ihmetellä. Eikä joulun upeat joulukorttikuvaelmat lumisine metsineen jääneet yhtään häpeämään tuon ihanan kuuman kesän jälkeen. Sanon vaan, että wau!

Tämä on kotimatkalta 2.1.

Oli pakko pysähtyä bussipysäkille, kun taivas oli niin upea!

Aloitin vuoden suoraan tekemällä 2.1. ylitöinä yhden päivän.
Minulle kertyy kolmen viikon listaan ylityötunteja koko ajan, koska polipäivät alkavat listan mukaan 7:30 ja tulen paikalle 7:00. Lisäksi teen pitkiä päiviä, jotka suunnitellaan alkamaan klo 8 mutta minä tulen töihin aina jo seiskaan. Nämä on esimiehen kanssa sovittu, listateknisiä ongelmia, miksi ei voida ohjelmoida suoraan mun tunteihin. Mutta en valita, saanhan niistä tuon pienen extrakorvauksen, kun herään sianpieremän aikaan ja lähden liikkeelle.

Ihana fiilis tietää, että kevät on kulman takana.
Luonto antoi jo vähän esimakua, mitä se sitten parhaimmillaan on.....

Tavallaan kyllä myönnän, että tykkään näistä pimeistä illoistakin. Kun kulkee metsässä tuon joululahjan kanssa (sain siis äärettömän kirkkaan otsavalon), on takuuvarmaa, että ketään ei tule vahingossa vastaan....  pimeydestä on siis etuakin. Ne satunnaiset keltaiset kirkkaat silmät, jotka katsoo takaisin kauempaa toki hätkähdyttää aina vaan. Tällä mielikuvituksella varustettu ihminen pystyy uskomaan minkä tahansa puuman ja leijonan olemassaoloon, vaikka ne on peuroja, supikoiria ja kettuja....

Arki on pyörähtänyt käyntiin täysillä, kun lukiokin taas jatkui.

Pyrin kirjaamaan tämänvuotiseen kalenteriin, jonka siis ostin itselleni joululahjaksi (Kiitos vielä lievästä yllytyksestä, Heli!!), päivittäisen sään ja lämpötilan. Niitä olen useana vuonna kaivannut, kun olisi kiva muistella taaksepäin minkälaista oli. 

Tässä esimerkkinä yksi viikko. (No eipä ole paljon pidemmälle kyllä ehtinyt merkintöjä tullakaan....)

Laitan myös ylös leffat, joita olen käynyt katsomassa. Sain vihdoin ostettua sarjalippuja. Leffateatterin pitäjä on vanha työkaverini vuosien takaa Nokialta, ja hänkin sanoi, että "teidän perheessä nämä todella tulee käyttöön". 

Luonnollisesti harmitti tosi kovin, kun yksi merkinnöistä piti jo sotkea. Ehkä opettelen kirjaamaan kaiken lyijykynällä?? 

Poikien rokotusaikaa piti siirtää, koska teetän Bonolle geenitestin samalla käynnillä. No, rokotukset on tänään, mutta eipä ole Posti kyennyt sitä pari viikkoa sitten tilattua tutkimussettiä toimittamaan edelleenkään.... *prkl*

Onneksi eläinlääkärillä on välineet ja sain labrasta luvan toimittaa sinne "omat putket" kun ne on asianmukaisesti merkitty.

Yksi upea päivä ollut tähän mennessä ja minähän poukkoilin sekä metsässä että omalla pihalla kameran kanssa.

Vuosi pakettiin ja uuden vuoden lupaukset

Kirjoitan vuosittain joulukirjeen. Käyn siinä läpi koko vuoden tapahtumat, oikeastaan kirjoitan sitä läpi vuoden. Tavallaan vuosi vedetään pakettiin aina joulukuun alkuun mennessä, kun kirje pitää saada postiin.

Vuoden 2018 alku oli sitä suurta sotkua kylppärissä, sitten iloa ja voitonriemua kun homma alkoi olla voiton puolella ja päästiin ensimmäisiä kertoja lämmittämään saunaa ja peseytymään!
Kevät meni kivasti, säät oli kauniita vaikka jossain vaiheessa oli niitä Siperialaisia pakkasia täälläkin, mutta niiden kesto oli aika niukka. Muistan upeat ulkoiluilmat ja raikkaan kelin, jossa tepsuttelin koirien kanssa.
Loppukeväällä mokasin: en ostanut kasvihuonevihanneksia ajoissa ja jäin lopulta kokonaan ilman. Kuka olisi uskonut, että kesästä tulee sellainen kuin se oli? Aivan mieletöntä! Me olemme kohta 10 vuotta matkustaneet vuosittain päästäkseen niihin lämpötiloihin ja aurinkoon ja nyt siitä sai nauttia koko kesän parhaassa mahdollisessa paikassa: omalla terassilla. Kesällä meillä oli Jenkki-invaasio kertaa kolme ja Ipana lensi pois kotoa 9 viikon ajaksi. Kesä oikeastaan päättyi siihen, että hän palasi syyskuun lopulla.
Syksy meni uusiin työkuvioihin tutustuessa. Miten syksy, josta on aika vähän aikaa, onkin ehtinyt jo unohtua? Ehkä siinä ei ollut mitään erikoista.
Joulun alla parit joulumarkkinat, ihanaa joulufiilistä, kynttilöitä, valoja pimeydessä....

Tämä on ollut hyvä vuosi!!

Tammikuussa 2018 tein pari lupausta julkisesti ja on tullut aika lunastaa lupaukset......

Keltainen merkkaa fillarikilometrejä, niitä on 191. Mainittakoon, että ostin kunnon fillarin vasta elo- vai syyskuussa, jolloin "kausi" oli niin sanotusti jo ohi....
Lila on kävelyä/patikoita/koiralenkkejä/iloista ulkoilua ja niitä siis 2360 kilsaa.
JEII!! Pystyin siihen!!

Vuodelle 2019 suunnittelen jotain. 

- Lakkaan kirjoittamasta Post It -lappuja ja annan ihmisten ottaa vastuun omista tekemisistään ja muistamisistaan sekä töissä että varsinkin kotona.
- Lakkaan tekemästä asioita puolesta. Kts. edellinen.
- Liikun vähintään saman verran kuin 2018. Asetan tavoitteet Endomondon saavutettujen kilometrien mukaan: kävelyä/patikointia/jaloin liikkumista vähintään 2400 km ja pyöräilyä vähintään 850 km.
- Innostun edelleen omista rakkaista harrastuksistani ja kuljetan koiria älyttömiä matkoja kokeiden takia.
- Vietän aikaa ystävien kanssa.
- Hifistelen edelleen kahvin kanssa ja etsin käsiini uusia, jännittäviä papuja, joista voi tehdä maistuvaa sumppia.
- Luen toivon mukaan taas paljon uusia kivoja kirjaston kirjoja.
- Pidän edelleen meteliä ja puhun itselleni tärkeistä asioista, ja asioista, joita arvostan! Aivan sama minkälaisen foliohattu/kukkahattutäti-maineen saan.

- En laihduta!
- En lopeta paheitani!
- En aloita uutta liikuntaharrastusta!
- En ala paremmaksi ihmiseksi!

Tiedättekö. Facebookin memory lane on kyllä aika ajoin niin ihana.
Törmäsin kuvaan vuoden viimeiseltä päivältä 2017 juuri kun olin tullut koirien kanssa lenkiltä....

Tämä kuva silmissäni menin ikionnellisena suihkuun ja nauroin ääneen!

Vuosi 2018 totisesti aloitettiin pohjalta. Kellarissa ja kirjaimellisesti lattian alta!
Siitä on tultu niin reippaasti ylöspäin, että huh huh!!

Aurinkoa ja myötätuulta,
onnea ja iloa teille kaikille vuoteen 2019!!!

2017 parhaat yhdeksän

Instassa näytti olevan monella #bestnine -kollaasi yhdeksästä "parhaasta" kuvasta vuoden varrelta.

Minä kun en koskaan voi vaan noudattaa orjallisesti ohjeita, tein tästä omanlaiseni. Keräsin siis yhdeksän kuvaa, jotka muistuttaa eniten vuoden aikana tapahtuneista kivoista asioista. Teknisesti on takuulla tusinoittain parempia kuvia.....

Vuosi alkoi tällä: pieni rimpsakka kuukkeripoika haettiin kotiin Kotkasta 

ja alkoi ihan uudenlainen vuosi.

Kevät oli kaunis. Ainakin ajoittain.

Patikoitiin keväällä muutamaankin kertaan tuo Mathildedalin kiva järven-ympäri-reitti.

Bonon ensimmäiset kahvit Vicksbäckinlahdella.

Harrastettiin.

Edun toukokuinen suoritus.

Käytiin paikoissa, joita ei olla aiemmin koettu:

esim. Tall Ships Race Turussa

Kävin ihanien kollegoiden, ystävien, kanssa Picnic-risteilyllä.

Naurettiin vatsalihakset kipeiksi.

Poikien suhde on tätä nykyä hyvä ja aurinkoinen.

Eivät osaisi olla ilman toista.

 Prahan reissu joulukuussa.

Lapsi, joka oli elokuussa sitä mieltä, että lopettaa hyvän harrastuksen,

palasi hevostelun pariin ja on tätä nykyä tyytyväinen ja onnellinen ratsastaja.

Se oli hyvä vuosi.
Voin suorilta mainita parikin ikävämpää/kamalampaa vuotta.

Tästä on hyvä lähteä uuteen!