Viime viikolle työpäiviä siunaantui hienosti kolme: polipäivät (ma & ke) ja sitten sunnuntai. Tälle viikolle sitten polit ja tiistai, eli tein tähän alkuun tällaisen hyvin tyypillisen neljän päivän putken.
Ja kuulkaas, takki on taas aika tyhjä. *phuuuuh*
Onneksi tähän tulee perään nyt neljä vapaata, tulevat tarpeeseen.
Teen siis nyt lokakuun puoliväliin asti 60 % listaa (osasairaspäivärahalla), ja sen jälkeen haen varmaankin 80 % listan loppuvuodelle.
Tulevaisuus näyttää jo aika hyvältä!
Oli fiksu lääkäri, kun tiesi jo ennalta, ettei ole mitään saumaa palata 100 % työntekijäksi samantien. Tässä 60 % on tekemistä, jos tulee putkia. (Kiitos vaan yhteiskunta ja Kela, siitä tuesta, että tähän pystyy mahdollisesti joku, jonka talous ei muuten kestäisi!!!)
Muuten töihinpalaamisesta: jännitti ihan tolkuttomasti. Hyvä, ettei ollut pakki sekaisin ekana päivänä kun palasin.
Taivaan kiitos tiesin olevani parhaissa käsissä, koska meillä on keuhkolääkärin kanssa niin loistava työpari-suhde. Ja polin osalta päivä oli kevyt ja raikas. Lääkäri tuli aamulla taloon ja halasi pitkään. ♥ Koska lista oli maltillinen, ehdittiin pitää pari kahvitaukoa ja päivittää kuulumiset kesäloman osalta.
Osastolle vein suukkoja osoittaakseni, etten enää toivo kaikille kuolemaa pahempaa kohtaloa ja vihaa edelleen jokaista. (Olihan se tavallaan aika järkyttävää todeta vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, ensimmäistä kertaa koko tämän vuoden aikana, että oikeastaan muistankin pikkuhiljaa, että meillä on myös hyviä tyyppejä töissä. Minä, kun olen aina tykännyt olla täällä töissä juuri työkavereista johtuen....)
Samalla vaihdoin muutaman sanan esimieheni kanssa, joka oli myös palannut lomalta samana aamuna ja sai vasta kuulla omasta poissaolostani.
Työhönpaluu ei sinänsä ollut vaikeaa. Ammattitaito ei ole kadonnut enkä hävittänyt myöskään ammatti-identiteettiä missään vaiheessa. Pari juttua lääkkeiden osalta kertasin, mutta muuten olo oli kotoisa.
Tässä matkan varrella on nyt herännyt muutamia ideoita ja olen niitä lähtenyt vähän toteuttamaankin. Keuhkopolin osalta laitan ihan fyysisesti paikkoja järjestykseen ja totesinkin, että fiilis on kuin uudella draivilla syksyyn.
Olen ollut täältä blogien parista niin pitkään poissa, että säikähdin tätä tekstiä, kun en tiennyt, mitä on tapahtunut. Mutta peruutin postauksissa niin pitkälle taaksepäin, että syy selvisi.
VastaaPoistaOlen vaistonnut kyllä, että olet äärimmäisen tunnollinen työntekijä ja juurikin se, joka aina venyy, koska "jonkun on pakko". En vaan olisi todellakaan toivonut, että joudut venymään niin äärirajoille, että lopulta lanka katkeaa. Ei sitä ihminen määräänsä enempää millään jaksa.
Inhoan kaikkia, "mutta onneksi..." -juttuja, mutta sun kohdalla on nyt pakko kuitenkin sanoa, että onneksi olet päässyt ymmärtäväisen lääkärin pakeille, joka todellakin tajuaa mistä on kysymys.
Lähetän sulle täältä lämpimiä toipumisajatuksia ja halit <3
Kiitos ♥
PoistaMinut pelasti se, etten masentunut tai ahdistunut, olin vaan fyysisesti aivan poikki.
Ja otin opikseni. Mun sormesta ei jääkään vesilasiin reikää.....