Tapettihommia

Miten paljon ihminen voikaan iloita siitä, että se saa repiä tapettia irti seinästä?
Joku alkukantainen ihana tuhoaminen, ihan luvan kanssa.

En ollut kovin paljon tämän yläkerran tapetin fani alunalkaenkaan, mutta pakko myöntää, että mikään iso remontti ei houkutellut silloin heti muuton jälkeen. Lisäksi silmä tottuu kummasti eikä se lopulta NIIN pahalta näyttänyt.....

Mutta sitten tuli eräs ruskea pikkukoira, joka pureskeli kolmelta eri seinältä tapettiin melkoiset vekit ja repi seinät aika karmeiksi. 

Joten eräänä lauantaina aamulenkin jälkeen käsi vaan sattui osumaan, ja kas, se lähti itse asiassa tosi helposti lähes koko vuotana pois. Oli taidettu liisterissä säästellä, mikä oli oikein kiva juttu.

Koska oltiin ostettu melko tavallista valkoista tapettia pari rullaa, laitettiin sitten tuohon kulmaan sitä. Idea oli tehdä toiselle seinälle tehoste, koska tällainen tehoste-tyyppinen tapetti voisi olla turhankin railakas jos sitä olisi koko huoneen mitalta...

Muutama hauska ilta oli, kun poistettiin tapettia myös muualta. Sillä lailla hankalaa, kun huonekaluja ei saanut toiseen huoneeseen, niin aina oli joku sohvan kulma tiellä.

Mies kuitenkin löysi TV:stä kanavan, jolta tulee pelkkiä musiikkivideoita, oikein kasarin MTV-tyyppinen juttu, ja mehän luukutettiin 80-90-lukujen hittejä siinä repiessä. Oli oikein hyvä fiilis.

Jostain syystä tälle isolle seinälle liisteriä oli riittänyt, mutta sitten keksittiin, että kastelemalla pinta oikein märällä rätillä irtoaa hyvin isoina laattoina. Sotku oli toki miehekäs ja nuo märät tapetinriekaleet tahtoi takertua lattiaan, joten joka ilta sai huolella siivota tekemänsä sotkun.

Jossain kohtaa seinä oli sitten tapetista puhdas ja mies paklasi kolot. Siinä vaiheessa tuli ikävä deja vu siitä katastrofaalisesta kylppäriremontista. Huh! Oikein kylmät väreet meni, kun muistan miten lattiakaivo valettiin umpeen ja muuta. Sehän oli kunnon camo-kuosi siinä kohtaa kun remppareiska vakuutteli sen olevan ihan sen näköinen kuin oli tilattu.

(Aasinsiltana muuten: jälkeenpäin olen lukenut lisää tuosta mikrosementistä ja se pitää ehdottomasti kosteissa tiloissa lakata pinnalta useaan kertaan, että on sitten vedenkestävä. Ja kertoman mukaan ei kestä kuin viitisen vuotta ja alkaa kaivata uutta lakkaa, erityisesti lattiassa. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, ettei siitä tullut valmista, koska tästähän meille ei puhuttu mitään. Siinä talossa olisi ollut miehekäs kosteusongelma, jos homma olisi mennyt putkeen...)

Amazon toimitti tapettipaketin ajallaan, itse asiassa etuajassa.

Miehen pelottelut siitä, että olen tilannut vahingossa jotain nukkekoti-kokoa todistettiin vääräksi ja niin vaan uutta paperia alkoi siirtyä seinään.

Ei, keskeneräistä työtä ei saisi koskaan julkistaa, mutten vaan malta.

Tadaa:

Viinikellari-ilme vintissä

Huoneesta tulee siis kellarimainen TV-olohuone. Vähän tässä kuvassa värit vääristyy kylmän luonnonvalon ansiosta. Toisaalta meille tulee yläkertaan tarkoituksella ihan vähän kellertävät lamput, siis väriltään. Lisäksi, jos raaskin, tuohon seinälle tulee muutama hylly, ainakin viinipullotelineeksi, ehkä laseillekin, ja toki haaveilen jostain huonekasvistakin, jolla olisi oma kohde-kasvivalo.

Sohvalle hankitaan ruskeansävyinen peite (nykyään sininen), matoksi tilasin ihanan keltaisen käsinvirkatun ja mahdollisesti sitten jotain muutakin....

Puuta, mustaa takorautaa, kettinkikiinnityksiä, sellaista rouheaa rustiikkista. Katsotaan mitä kaikkea. Kaiken kun ei tarvitse olla valmista ensi viikolla. Minulla on selkeä visio ja en ajatellyt tyytyä vähempään, joten joidenkin juttujen hankinta saattaa kestää, jollei oikeannäköistä osu kohdalle.

Tähän liittyy sellainen tietty kyllästyminen näihin perus-Skandinaavisiin "laitetaan pelkkää valkoista ja peräti räikeää harmaata tehosteeksi" juttuihin, joista toki itsekin tykkään edelleen ja esim. meidän alakertahan on hyvin pitkälle sellainen. Jotenkin kaipaan sellaista toisenlaista. En välttämättä värikästä siinä mielessä, että esitellään koko värikartta, mutta nimenomaan maanläheisiä kauniita värejä ja sellaista pehmeyttä ja lämpöä noiden kylmien ja kalseiden jälkeen.

Näin jo itseni hetkellisesti tekemässä käsivarsi-neulomista, mutta onneksi käsitöitä harrastava ystävä herätti haaveunista muistuttamalla, etten ole käsityöihme. Mutta lämpimästä ja pehmeydestä puheenollen, siis huopa/torkkupeitto.... omin pikku kätösin tehty. Joo. Ja kuten kaveri kertoi; langat maksaa ihan järjettömästi ja sitten joku koira syö sen seuraavana päivänä, koska on mamman hajuinen ja ihanan pehmeä....

Lisäksi vitsillä koirieni kasvattajille: koska alakerta on valko-harmaa-musta, sehän on kuin meidän Bono, niin yläkertaan tulee tuo valkoinen ja kaunis konjakinruskea, mikä on meidän pikkupojat. 😀

Nämä sain liisteröidä ihan itse.

(Takana se valkoinen perustapetti)

Koska itse osallistuin tapetointiin vain avustavana käsiparina, oli siinä sohvalla istuessa liikaakin aikaa. Olen tietoisesti vältellyt jo vuosia menemästä Pinterestiin, koska herkästi koukuttuvana voin vaan kuvitella.
No, sorruin sitten. Olen plärännyt puhelinta AIVAN LIIKAA! 

Mies-parka. Hikoili jo tapetoidessaan, puhumattakaan kun aloin luettelemaan ideoita, joita Pinterestistä sain. Toisaalta hän tykkäsi myös monesta ja innostui aika tavalla parista jutusta, koska osaa itse näitä asioita myös tehdä. 

Katsotaan mihin tämä menee.

Kunhan huone saadaan kokonaan valmiiksi ja siivottua, ehkäpä uutta kuvasarjaa siitä...