Aloitin kansalaisopiston savityökurssilla syksyn aluksi. Olen vähän outolintuna siellä, tuntematta ketään ennestään - ja myönnettäköön, että alkuun oli myös vähän tunnelma, että "joku vei paikan siltä ja siltä, joka on aina ollut tällä kurssilla..." Muu porukka on siis käynyt samaa kurssia jo useita vuosia. En kuitenkaan suostu kantamaan mitään syyllisyttä siitä, että ehdin varata itselleni paikan kurssilta. Se on ensi syksynä sitten tapeltava uudestaan paikasta, samalla viivalla ollaan. Toki on kovin harmi, ettei kursseja voida järjestää niin montaa kuin halukkaita olisi tulossa.
Minähän olen täysin lahjaton taiteellisesti, ja nähtävästi myös varsin mielikuvitukseton, kun pohdin mitä seuraavaksi alkaisin tehdä. Kun koko homma oli alkuun vielä sellaista, etten oikein tiennyt aikatauluista ja muista, päätin aloittaa joulujuttujen valmistelun hyvissä ajoin. Siihen sitten joukkoon vähän jotain syksyistä...
Ensimmäisellä kerralla käteen lyötiin pala savea ja ohje oli pelkästään omin käsin tehdä "voimahahmo". Kuten sanottua, mikään hahmo ei eityisemmin tullut mieleen, joten päädyin tekemään kolme pientä "kivikasaa". Juuri niitä, joista joka paikassa sanotaan, ettei esim. luonnonpuistoihin enää saa kasata. Omasta mielestäni niistä tuli ihan lystikkäät, vaikka olisin jälkiviisaana voinut painaa ne litteämmäksi vähän Pyhä-Nattanen-tyyliin. Mutta siellä ne nyt seisovat saunan eteisen ikkunalla ja sopivat hyvin maisemaan.
Voimahahmo-kivet takana, tontut ja yksi
Halloweenin lehdistä
Kivet käsiteltiin patinoimalla, ei lasittamalla. Patinointi on enemmän mattapintainen. Valitsin tarkoituksella ruskeanmustan värin. Idea oli levittää väri poltettuun saveen ja pestä osa pois. Koloihin ja taitteisiin jäi sitten väriä enemmän ja pinnasta tuli miellyttävän elävä. Itse asiassa ihastuin tuohon patinointiin aika tavalla.
Pari syksyn lehteä tein, toisen kuivatin kuppimaiseksi ja yllätin itsenikin sillä, miten kiva siitä tuli oranssiksi lasitettuna. Lasitteen väri nimittäin ei paljastu vielä levitysvaiheessa vaan vasta poltossa...
Toinen lehti on vielä tuloillaan, kaikkea ei ole ehditty vielä lasituspolttaa. Ajattelin tehdä lehtiäkin lisää, koska niistä saa ihan kivat pöytäkoristeet syksyn kattauksiin. Kuppimaiseen voi vaikka laittaa tuikkukynttilän.
Myös pikkutontut on kohtuullisen kivat, niitä teen vielä lisää, että saan koko perheen.
Tontut takan päällä
Muuten marraskuu yrittää taas heti alusta lähtien tapppaa. Liukasta siis. Ja selkäongelmia.
Aamun lenkit meni muutamana päivänä niin tönkkönä, että seuraavat yöt sitten iloisesti Buranan voimin valvoen...
Tuohon peilijäiseen liukkauteen kun ei pure mikään nastakenkä, se on vaan liukasteltava. Onneksi toistaiseksi on taas plussalla.
Muita marraskuisia juttuja on jokaviikkoinen rokotus eli rokotamme massatilaisuuksina ja ylitöinä joka sunnuntai. Omissa töissäni käyn vielä rokottamassa erikseen mm. eri vanhusten asumisyksiköt.
Piikkejä riittää.....
Hoitajat työssään....
Jospa tämä vuoden synkin kuukausi tästä sujuisi. Joka vuosi tähän aikaan mietin miksen varannut jotain lomaa ainakin viikoksi, että pääsisi pois tästä synkkyydestä.
Kyllä se tämäkin kuukausi tästä. Kohta on ns. vuoden harmain päivä ja ehkäpä pikkuhiljaa joulufiilistä kohti. Takka on toiminnassa ja poltetaan joka ilta ainakin vähän. Elävä tuli tuo niin kivaa tunnelmaa kotiin.
Tuo on niin tyypillistä että sellaiset jotka ovat vuosikausia käyneet kursseilla, olettavat että heillä olisi aina joku etusija päästä jatkamaan joka vuonna. Sama mentaliteetti on täällä meilläkin. Todella on harmi ettei kursseja voida järjestää niin montaa kuin olisi osanottajia.
VastaaPoistaHienot työt ole tehnyt. Tykkään erityisesti noista pikku tontuista.
Se on totta. Opettajakin puhui, että voisi pitää vielä yhden kurssin, mutta ilmeisesti tilat tulevat vastaan. Harmi niin.
PoistaMahtavaa Vivi, että innostuit kurssista ja pääsit mukaan. Kivoja töitä olet tehnyt ja ainakin mulle kävi niin, että niistä ihan ekoista tuli loppupeleissä ne, joista tykkään kaikkein eniten edelleen. Varmaan siinä oli kyse siitä, että koska homma oli kaikkineen ihan tyystin uutta, ei vielä osannut yrittää mitään sen kummempaa kuin muotoilla savesta jotain, lasittaa ja katsoa kuinka käy :).
VastaaPoistaSitä mukaa kun ymmärrys vähän kasvoi, aloin minä ainakin tavoitella jotain tietynlaista lopputulosta ja aika usein lasitus pääsi yllättämään (eikä niinkään positiivisesti) niin että seurauksena oli pettymys (vaikka usein ne tekijän omasta mielestä pilalle menneet työt on muiden mielestä kauniita, koska ne muut ei tiedä minkälainen lopputulema tekijällä on ollut mielessä).
Mulla oli silloin ekalla kerralla samanlainen tunne siitä, että kaikki muut tuntee toisensa ja osasivat jo heti alkaa hommiin siinä missä itse tunsin itseni vähän/paljon ulkopuoliseksi, mutta kyllä sieltä ne ystävälliset ja avuliaat tyypit aina löytyy niin että pääsee pikkuhiljaa mukaan. Ja itse olen sen jälkeen ottanut mahdolliset uudet tulijat vähän niinkuin "siipien suojaan" ja koittanut saada heille sellaisen tervetulokokemuksen, jollaisen itsekin olisin toivonut saavani.
Harmillista, että paikkoja tuntuu olevan liian vähän suhteessa halukkaiden määrään. Täällä ehkä vaikuttaa sekin, että kuvataidekoulu tekee omia töitään samoissa tiloissa ja uunien määrä on rajallinen, joten töitä ei ehdittäisi polttaa sitä mukaa kun niitä valmistuu raaka- tai lasituspolttoon.
Joo, ihan alkuun olin parina kertana jopa vähän haluton menemän, koska tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi. Lisäksi ihmiset siellä on todella taitavia ja alkoi vähän ahdistaa 10 kg saviklöntti edessä...
PoistaOnneksi nyt tykästyin kovin sekä lehtiin että tonttuihin, joten jouluun saakka on suunnitelma valmiina. Lisäksi tein muutamia savisia "piparkakkuja" joulupaketteihin "korteiksi", niitä on kiva antaa eteenpäin.
Minäkin vaan aloin juttelemaan ihmisille. Uskomattoman hienoja juttuja muutamat on tehneet ja niitä kehumalla saa ainakin hymyn toisen kasvoille, jos ei muuta erityistä jutunjuurta.
Your post was a joy to read. Thanks for making the topic so accessible!
VastaaPoista