Kuukausikuva: marraskuu

On kelejä, on pukeutumista ja sitten om marraskuu.
Kuukausista julmin, ikävin, synkin... se, jonka loppumista vain odottaa, että tulisi joulukuu.

Marraskuuta kaipaa joka vuosi kuin kipeää peräpukamaa.

Kun aamuisin lähtee kävelylle sen kuukauden alussa, jolloin niin sanottu ensilumi satoi - paitsi meillä, jossa tuli räntää ja jäätyi tiehen, tehden kaikesta peilijäätä, sitä pohtii aamuisin järkeään ja miettii voisiko koirat ulkoiluttaa mitenkään helpommin. 

Kuukausi, jolloin aamun ensimmäinen ajatus on: loppukuun aikana ei tarvitsekaan taas nukkua yhtään, kun lonkat ja selkä särkee lääkkeistä huolimatta. Liukastelu kun tekee allekirjoittaneen ruodon jäykäksi kuin rottinkikeppi, ja aiheuttaa jäätävää särkyä liukastellessa.

Päivän päätteeksi otettu kuva ei paljon aamusta valostu.

Sosiaalisen median tilit, oikeastaan ne vanhat muistot, kertovat, että viimekin vuonna olen ollut aivan järjettömän väsynyt nimenomaan marraskuussa. Selkeä kaamosoire. 
Herään liian aikaisin liian vähän nukutun yön jälkeen, käyn lenkillä ja käytän kirkasvaloa. En tunne itseäni varsinaisesti väsyneeksi herättyäni, mutta herääminen varsinkin loppuviikkoa kohti on ihan hirveää.... Eikä nämä synkät harmaat päivät ainakaan siihen auta.

Voihan marina ja valitus.