Koirakohtaamisia

Aamulenkillä.

Kuva joltain aiemmalta lenkiltä.

Nyt ei ole näin kaunista.

Vastaan tulee iso musta koira. Taluttimessa. Taluttajana keski-ikäinen mies. (Muuta en pimeässä näe..)

Kun ollaan lähes kohdakkain (ja minä olen jo ajat sitten ottanut omat koirani myös kiinni ja lyhyeen remmiin käskyllä "ohita" ja "tässä") vastaantuleva koira pistää ensin pään matalalle ja alkaa tuijottaa, sitten lopulta tempaisee niin, että n.150 cm remmiä on suorana ja koira viittä vaille meidän päällä. Taluttaja on luonnollisesti täysin tuppisuuna, ei kiellä koiraa eikä edes yritä tehdä asialle mitään.

Tässä tilanteessa minunko pitäisi hallita omani, jotka luonnollisesti haluavat puolustautua???  Nehän säikähtää/hätkähtää tilannetta itsekin.

Ärjäisin, että "ota nyt pikkasen lyhyemmälle, koska en haluaisi viettää päivää eläinlääkärissä tappelun jäljiltä".

Ensi kerralla muotoilen asian toisin. Tulee myös ääneen lausuttuja voimasanoja.

Esim. "Minäkin voin päästää omani puolentoista metrin päähän rähisemään takaisin, katsotaan miten kiva SINUN on mennä sen ojan kautta ohi." 
Tai vaikka "Toivottavasti koirallasi on hyvä vastuuvakuutus, koska meidän sesse tappelee kun toinen haastaa, laskenko irti heti?"

Mikä helvatti ihmisiä vaivaa???
Jos näkee, että toinen ottaa omansa hallintaan, onko se oma rakki piru vie pakko päästää riekkumaan ja haastamaan?? Voisiko niitä rakkeja kouluttaa ja vaatia vähän käytöstapoja? Voiko koiranomistamiselle vaatia ajokortin?
Eihän se nimittäin koiran vika ole, että remmin yläpää on mätä.....

Hauskempiin aiheisiin:

Veli ja sen sisko

Bonon sisko kävi eilen. Omistajansa oli matkalla tästä ohi ja tuli käymään kahvilla meidän puolimatkan krouvissa.

Kuukkerit lähtivät kuin ammus ja menivät tunnin verran pitkin pihaa ja kämppää niin, ettei perässä pysynyt. 

Kira taitaa tehdä juoksua. Bonon mielestä systeri oli äärettömän kiinnostava.... 

Edun pidin oven takana työhuoneessa, koska se suhtautuu huonosti vieraisiin koiriin sen omalla reviirillä. Plus että se olisi saattanut Kiran tuoksuista alkaa rähistä Bonolle. Edu kun luulee olevansa kaupungin suurin Casanova..... 

On niillä vaan järjetön kokoero. Kuvassa ei näy hyvin, mutta Bonon pää on melkoinen mörssäri siskon pienen ja siron rinnalla. Ja muu kokoero on samaa luokkaa. Bono 15 kg, Kira ehkä 11 kg.
Kuvan ottamista lavastettiin melkoinen tovi. Nuohan eivät paikallaan olisi pysyneet millään ilveellä!

Kiva kesäpäivä

Miten sitä tulee sellaiseksi, että kun asuu jonkun paikan lähellä, sinne on niin riivatun vaikea "ehtiä"? Että asuu tyylikkäästi useita vuosia jonkun ns. nähtävyyden lähellä ennen kuin mukamas kerkiää siellä poikkeamaan.

Meillä meni 10 vuotta ennen kuin "ehdin" käymään Fiskarsissa, tunnin matkan päässä. (Olisiko peräti niin, että mies ei ole "ehtinyt" sinne vieläkään.....)
(Meinaan kun sitä ajelee suvereenisti Lappeenrantaan (4 h) katsomaan hiekkalinnaa tai Kuusamoon (10 h) muuten vaan.....)

Tänään vuorossa oli kuitenkin Högsåra, taas vaivaisen tunnin ajomatkan päässä. Ja maisema oli kaunis kuin mikä!!
Pieni saari Kemiönsaaren ulkopuolella merellä. Siellä tarkemmin paikka nimeltä Farmor's Cafe.
Ilmeisen suosittu paikka. Kun googlaa Högsåran, tuo kahvila tulee ensimmäisiin hakutuloksiin. Enkä ihmettele!!

Lövön silta

Maisemaa (ja selfie) sillan alta

Lossirannassa kävi "valtava aallokko". Ainakin Bonon mielestä.

Onneksi lossirannassa oli kartta, jossa asia selvennettiin.

Saareen ei siis ole tarkoitus mennä auton kanssa, vaan autot jätetään

parkkiin siihen Kasnäsin rantaan ja Högsårassa kävellään.

Lossissa oli valehtelematta kävelijöitä varmasti sata.

Ihania pihoja. (Ja linssilude)

Olo oli kuin ulkomailla.

Tämä kuva ei tarvinne selitystä.

Nauroin kippurassa.

Ne mun sielunpuut.....

Bono tapasi muutaman lampaan.

Tässä rannassa Bono ui ja minä kahlasin.

Arvio merivedestä on joku 18-20°C.

Viileää mutta ei kylmää.

Ihana!!

Kahvilla.

Pienen spanielin mielestä sille ei tarjoiltu riittävästi.

Uups, unohdin kuvata ennen kuin puolet oli syöty....

Siis wow mitä kakkuja!!

Kaikkien hinta sama, ja omantunnon mukaan otit mitä halusit....

Syötiin toki alle ensin sämpylät. *puolustus*

Mikä ihana paikka!!!

Kotimatkalla poikettiin Bonon siskon mökillä, jossa

Rokkari ja Pop Prinsessa tapasivat jälleen.

Suunnilleen ainoa kuva, jossa ovat paikallaan.

Jos on mahdollisuus, suosittelen todella lämpimästi poikkeamaan tuolla. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Varsinainen kesäkahvila sanan parhaassa merkityksessä.

Olen ollut aivan järjettömän väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Työputki on pitkä ja kesä ei ole ihmisen parasta aikaa olla töissä kun muut lomailee. Pännii kaikki ja jokainen.

Lisäksi mun listat on olleet aivan hanurista siinä mielessä, että teen pitkiä työputkia ja siellä väleissä on sitten yksi vapaa, ihan kuin kiusallaan. Meinaan sillä yhdellä ei tee sitten hittojakaan kun tarpeeksi väsyttää ja jurppii.

Mutta tämän päivän yksi vapaa oli todellista henkilepoa!!!