Näytetään tekstit, joissa on tunniste SeaLife. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste SeaLife. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. kesäkuuta 2019

London calling

Ipanan joululahjamatka siis nyt tehty.
Eihän tuollaisessa neljässä päivässä ehdi kuin pintaa raapaisemaan, parit pakolliset nähtävyydet toteamaan, ja se siitä. Toisaalta ehkä ihan hyväkin tauko näin loman aloittajaisiksi.

Säästän teidät pahemmalta kuvatulvalta, muutamia.


Huolestuttavaa oli se, että Norski lentää Boeing 737 M8 koneilla. Just niillä, joilla on ollut viimeaikoina paljon ongelmia.
En pelkää lentämistä, mutta tällä kertaa mielessä oli kyllä paljon enemmän levottomuutta kuin koskaan ennen. Eritoten, kun laskeutuminen Gatwickiin oli hyvin hyppiväinen ja luulin jo koneen kallistuvan niin, että siipi ottaa maahan.....

Mutta: kerrankos täällä vaan eletään. Ja nyt kävi taas näin onnellisesti, että kaikki meni hyvin.


Ensimmäisen illan pakollisia nähtävyyksiä, koska hotellin vierestä vaan kulki bussi jotakuinkin suoraan tähän: The Tower bridge.
Ja ei, kuva ei ole mustavalkoinen ja käsitelty, vaan nuo "ketjut" todella ovat vaalean turkoosit. Kerrassaan huvittavat!


Ipanan kohteena oli bongata Dr Who sarjan kohteita, ja voi sitä riemua, kun Tardis löytyi!! ♥
Itse asiassa tässä kävi vielä niin huvittavasti, että tultiin ulos metroasemalta, käännyttiin oikealle ja käveltiin ehkä 50 m katua alas. Ipana kaivoi googlesta koko ajan koordinaatteja minne pitäisi mennä, ja lopulta sanoi, että suunnataan just 180 astetta väärään suuntaan. 

Ja kun käänyttiin: siinä se oli! Oli laskeutunut juuri kun olimme selin.  Tästä sai hyvät naurut!

Olin katsonut etukäteen, että Lontoo on törkykallis kaupunki. Kaikkiin nähtävyyksiin saa ja pitää maksaa itsensä kipeäksi ja olin valmiiksi huolissani budjetista, kun nähtävyyksien hinnat pyöri helposti 40 eurossa per paikka per nekku. 

(Täysin väärä lähestymistapa lähteä lomalle laskemaan pennejä, mutta kun joskus niitä vaan on ihan pakko laskea..... )

Olimme menossa London Eye'n ja ostamassa lippuja siihen, kun lipunmyyntiautomaatista tulikin matkan paras kaveri: siitä sai valita niin monta kohdetta kuin halusi ja lippujen hinnoista nipistettiin kunnolla (tyyliin 40 puntaa/lippu ja nyt kolme lippua 55 puntaa) pois.  Hurraa!!!
Ostettiin siltä seisomalta liput kolmeen paikkaan, jotka kiinnosti. Lisäksi ei kannata ahnehtia enempää kuin yksi "pakollinen" kohde päivää kohti.



Tuo maailmanpyörä oli hieno. Maisemat oli upeat, 
vaikka Big Ben olikin juuri tällä hetkellä paketissa restaurointia varten. 

Seuraavan päivän kohteena oli Madame Tussaud's ja vahakabinetti.
Näin StarWars faneille kohde oli mieletön, eikä tuo "seura" ollut huonoa noin muutenkaan. Siellä oli myös hauska 4D elokuva Marvel-sankareista. Onneksi Ipana on ehtinyt tutustuttaa noihin mega-sankareihin (Captain America, Hulk, Iron Man, Wolverine....)

Kovin turistia rahastavaksi se on toki tehty: yhtään kuninkaallista ei voinut valokuvata itse, vaan kaikissa olisi pitänyt otattaa maksullinen kuva (20 puntaa.....)





Viimeisen päivän kohteena oli SeaLife Aquarium
Hieno se oli, mutta ehkä jonkunlainen pettymys. Tosin eläinsuojelullisista näkökulmista se oli parempi kuin esim. Teneriffan Loro Parque, mutta kieltämättä vähän jäin kaipaamaan enemmän....
(Orcat ja jääkarhut oli tehty animaatioina, delfiineistä ja valaista oli vain animatoituja "elokuvia". Hyvä tietysti niin, ettei niitä pidetä vankeudessa, mutta nuo filmit oli kovin kovin köykäisiä....)

Suurimman tankin hait tekivät vaikutuksen. Opas kertoi tarinaa, miten yksi näistä oli saatu lahjoituksena vasta hiljattain, kun se oli ollut yksityishenkilön lemmikki (!!), ja kasvanut yli ammeestaan.....  

Siis haloo!!! 2000-luvulla joku ottaa hain lemmikiksi???
Parempi sille fisulle saada uida nyt tuolla.



Tämä kuva oli pakko ottaa, koska siinä vaan niin täydellisesti näkyy se Indiana Jones elokuvan pahin painajainen kaikkine koppakuoriaisineen...  *puistatuksia*

Siellä oli myös käsille säkit ja kyltti yläpuolella: rohkenetko kokeilla mitä olen löytänyt.
No en todellakaan uskaltanut!!! 


Koska eräs nimeltämainitsematon porkkanatukkainen pöyhkimys Atlantin toiselta puolen oli valtiovierailulla parhaillaan, turvallisuustoimet esim. palatsin ympärillä oli melkoiset. Ja mainittakoon, että moisen seksistisen rasistin vuoksi myös liikenne oli sekaisin kuin mikä silloin meidän ekana aamuna....  MUR!  Mielenosoituksia tiettävästi oli, mutta sellaisia emme nähneet.

Eipä tuo kovin ihmeellinen ulkoa päin ole, iso torppa jollekin siivottavaksi. (Kateellisten panettelua....)


Unicorn taksi! ♥  Näitä oli jonkin verran ja kerrassaan suloisia.


Rakennukset ovat hienoja. Tykkään noista Eurooppalaisista tavoista koristella talojen ulkoseinät erilaisilla tiilillä ja muilla. Tämä Knightsbridgeltä. Harrod'sille en mennyt sisälle.

Covent Gardenissa käppäilin katuja, mutta sellaisia kivoja kahvipaikkoja ei oikeastaan ollut juuri missään, pelkkiä ketjuja (Pret a Manger, Starbucks, Costa Coffee) joten sikäli vähän tylsääkin.

Hauska kaupunki. Seuraavaa kertaa voisi suunnitella.

Sitä ennen pitäisi maksaa Visa-lasku pois ja säästää pari tonttua, koska rahaa siellä sai tosiaan hupenemaan. Matkustaminen oli yllättävän kallista: meillä meni 60 puntaa/nenä pelkkiin matkoihin ja ajeltiin kuitenkin pääasiassa busseilla Zone 1:llä, mutta esim. junamatkat kentälle ja takaisin olikin yllättävän kalliit ja myös tube-ajelu tuli hintoihinsa....   Ruoka oli kallista jopa ruokakaupoissa. Jos Brexit olisi toteutunut keväällä alkuperäisen suunnitelman mukaan, punta olisi sukeltanut kunnolla. Tätä toivoimme viimeiseen saakka.

Myönnettäköön, että omat mielikuvani Englannista ovat vahvasti värittyneet asuttuani maassa 80-luvun lopulla sen pari vuotta. Siitä on tultu hyvin paljon nykypäivää kohti: vesi saattoi tulla jo yhdestä hanasta (!!!) ja jokapaikassa pystyi maksamaan kortilla. (Muistan vielä kun isä kirjoitti shekkejä postitettavaksi sähkölaitokselle, vesilaitokselle, maitopojalle.....)

Turvallista siellä oli, asia, jota arvostan!!! Hirveät määrät turisteja tietenkin. Jonoja, mutta aika hyvin esim. time slotit noihin nähtävyyksiin piti paikkansa ja esim. Tussaud'lla pystyi noita valokuvia ottamaan ilman, että olisi tarvinnut seistä sen nuken vieressä odottamassa ikuisesti.

Meidän hotelli oli alueella, josta isäni oli etukäteen kauhuissaan.
Metroaseman nimi Elephant & Castle, alue, jonne ei 80-luvulla ollut (kuulemma) valkoisella miehellä asiaa. Oli siellä toki huomattavan runsaasti tummaihoisia ihmisiä, mutta kaikki hyvin ystävällisiä ja kohteliaita. Hotelli oli itse asiassa muutamia huoneita pubin yläkerrassa. Alkuun huolestutti mahdollisuus nukkua öisin, mutta totuus oli täysin hiljainen. Hienot siistit keittiötilat, mutta huoneiden jääkaapit ihan mikrokokoa. Pesukoneet, kuivurit yms tarjolla käyttöön ilmaiseksi.

Hintataso oli maltillinen. Ei A-luokkaa mutta toisaalta se oli nukkumista varten. Kelpasi. Oli siisti, ei torakoita, luteita tai muita ötököitä, kuumaa vetta tuli suihkussa ja kuten sanottu, sänky oli nukkumiseen sopiva.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Arkihaaste 32/52

Alkuviikko:


Mulla on todella metkan näköinen työmatka silloin kun keli sattuu osumaan kohdilleen.

Tämä oli aamuna, jolloin katsoin jo kotona, että pientä sumua ja aurinko nousemassa. Otin kännykän varmuuden vuoksi taskuun (sen sijaan, että se olisi ollut laukussa takapenkillä niin kuin yleensä) ja kun tämä näky tuli eteen, vedin vaan sivuun ja nappasin muutaman kuvan auton katon yli.

Verrattuna viime viikkoon, tämä viikko alkoi aivan hervottoman kikattavassa seurassa. Osittain johtuen työkavereista ja tiimistä, mutta myös siitä, että ehkä se oma viimeviikkoinen PMS laukesi viikonlopun aikana. Juttu oli joka tapauksessa kaksi päivää hyvin levotonta....

Keskiviikosta lähtien olinkin sitten lomalla.
Jos ehdin tuossa valittaa hoitoalan ongelmista, tässä teille tietoisku sen hyvistä puolista: meillä ei lasketa lauantaita lomapäiväksi ja TESsin mukaan kun viikkoon varaa kolme lomapäivää (ke-pe), saa viikonlopun lomana ilmaiseksi eli viisi päivää. Myös silloin, jos olisin, kuten totesin jälkiviisaana, varannut koko ensi viikon. Olisin kuluttanut 8 nimettyä lomapäivää ja saanut 5+7 päivää vapaita.

Nyt mennään kuitenkin näillä viidellä, ja sain bonuksena ensi maanantain vielä vapaaksi eli tekee kuusi vapaata putkeen!!!

Menköön siis arkihaasteesta, koska itselläni arkea on tällä viikolla siis loma. Jei!



Pieni retki erään järven rantaan

Torstaina puolittain ex tempore: hyppäsimme bussiin Ipanan ja kaverinsa, meidän lainalapsen, kanssa, ja huristeltiin PK-seudulle.


Suuntana:


Päästin tytöt irti kun rannekkeet oli ostettu, ja istuin itse mukavaan kahvilaan taivaallisen jäälatten ja voileivän kanssa lukemaan kirjaa. Kyllä, raahasin mukanani kirjan...



Vähän kuljeskelin ympäriinsä. Emme muistaneet ennalta, mutta Hesassa alkoi koulut tuolloin ja oli ihanan rauhallista. Likat kertoi, ettei juuri minnekään tarvinnut jonottaa ja päivä oli äärettömän kaunis. Juuri sellainen sopiva retkipäivä.

Sea Lifeen hankin lipun myös itselleni. Se oli tosi mielenkiintoinen.
Ensinnäkin heti ensimmäisten altaiden kohdalla oli meneillään ruokinta ja kalahoitaja kertoi auliisti kaikenlaista niistä.

Lisäksi osuimme siihen pään yli menevään putkeen juuri kun hait saivat ruokaa, joten paljon kaikkea mielenkiintoista osui samaan käyntiin. Suosittelen!! Oli hieno.





Korvameduusat näytti niin kauniilta.
Ja pieniltä kun mietin jälleen sitä yhtä minua polttanutta....



Pitihän näistä pehmoista sitten ottaa vielä kuva.

Parasta tuossa päivässä oli idea kulkea julkisilla: on rasittavaa ajaa vasten aurinkoa illalla. Nyt ajamisen hoiti joku muu ja sain torkkua rauhassa 1,5 tuntia suuntaansa.

****
Perjantaina oli sitten vuoro vastaanottaa ihania ystäviä kylään. Ruokaa, seurustelua, saunaa.... 
Lauantaina keksittiin tehdä retki Kasnäsiin, jossa oli Meripäivät ja Regatta. 

Ennen ei olla käyty, eikä tarvitse mennä enää uudestaan. Melko laimeaa oli. Ja kylmä.




Regatasta en osaa sanoa mitään.
Hassulta se näytti eikä purjehtiminen ole koskaan ollut itselleni mikään "juttu"....

Jos meille tulisi vene, haluaisin moottoripurren.
En tykkää siitä, että kannella ei pysty olemaan kun se on täynnä "roinaa" eli noita 
köysiä ja vermeitä - lisänä se, ettei siellä ole hetken rauhaa olla,
vaan koko ajan pitää olla jotain tekemässä purjeiden kanssa.

Elämäntapana ei siis minulle.



Kotimatkalla pysähdyttiin kuitenkin tällaisessa paikassa.
Erittäin positiivinen kokemus.

Putiikki aukesi klo 13:00. 
Me olimme pihalla klo 12:20 ja totesimme, että "suljettu on".

Mies tuli kuitenkin perään huutelemaan, että kahvia saa mutta munkkeja vasta paistetaan.
Ja niin otimme kahvit ja jäätelöt, ja mies tuli tarinoimaan kaikenlaista,
siinä sivussa vaimonsa sitten paistoi meille lämpimäiset eli 
aivan tuoreet ja kuumat munkit, jotka oli kyllä niin herkullisia, että.....

Jäi erinomaisen hyvä kuva paikasta, ja otamme
vielä tarkoituksella joskus auton alle ja lähdemme tuonne pizzalle.

Matka Ruotsiin - ja kuinkas sitten kävikään...

Työnantajan vaatimus on, että tietty määrä lomapäiviä pitää käyttää lomakaudella. Oma kesälomani on suunniteltu suurimmalta osin lomakauden ...