Lomakohde, jonne en enää mene

Tätä aihetta oli pakko vähän pureskella.
Tästä tulee myös täysin kuvaton postaus, pahoittelut.
Kaikista kohteista on ainakin joitain kuvia, mutta ne on ulkoisella kovalevyllä tallennettuna ja juuri nyt laiskottaa niin, etten jaksa alkaa niitä sieltä penkomaan, koska (meidän) Buffaloa ei ole rakennettu älykkäästi, että mitään löytäisi helposti.

Äkkiseltään en keksi kovinkaan montaa kohdetta, josta olisin ollut jotenkin valtavan pettynyt tai kokenut, että mua on huijattu. Toisekseen en koe olevani sillä lailla mikään maailmannainen, että olisin matkustellut äärilaidalta toiselle ja näin voisin olla jotain mieltä....
Ja koska matkustellessa on yleensä lomalla, se tuntuu vaan kivalta, vaikka jotkut asiat ei menisi ihan 100% hyvin. Mutta onhan niitä kohteita, joihin ei hingu uudestaan.

1. Intia Goa

Viikon matka matkatoimiston järjestämänä. Ensimmäistä kertaa ylipäänsä matkatoimiston reissulla, sitä edeltävästi 10 vuotta pelkkiä omatoimimatkoja eli reittilennot ja itse järjestetty majoitus. 
Noh, jo pelkkä lentomatka oli kammottava. En ollut tajunnut, että kotimaisen yhtiön koneessa ei tosiaan aina saa ilmaisia juotavia saati tyynyä ja peittoa edes yönyli lennolla, jos kyse ei ole reittilennosta. (Tämän olisi kuka tahansa osannut kertoa, mutta koska edelliset kokemukset oli all inclusive, en tosiaan osannut moista edes ajatella. Siksi olikin järkytys, etteivät varaa 200 hengen koneeseen kuin suunnilleen 20 peittoa ja tyynyä yön yli lennolle....)

Kohteeseen saavuttaessa se paikallisten miesten riitely kuka viidestä saa kantaa sen ainokaisen matkalaukun (jonka olisimme voineet kantaa itse), bussin ulkopuolella "give me euro", "give me euro" hokeminen ja jokainen jätkä käsi ojossa, vaikka vain yksi kantoi sen laukun. (Taivaan kiitos joku kolikko oli ylipäänsä edes mukana.... En yleensä pidä kolikoita tai edes euroja välttämättä mukana reissussa mutta meille oli vinkattu, että on helpompi vaihtaa käteistä euroa paikalliseen siellä. Ja onneksi joku euron kolikko löytyi ettei pelkkiä 20 euron seteleitä.)

Hotellissa kivikova patja siinä levitettävässä vuoteessa, jossa nukuimme.... Tytöt saivat makuuhuoneen kaksiosta ja heidänkään patja ei ollut mikään pehmeä.

Rannalla rättikauppiaat, jotka tulivat tyrkyttämään jotain eivätkä ottaneet kohteliasta hymyillen sanottua "no thank you" mitenkään hyvin vaan jäivät viereen ruikuttamaan ja selittämään nälkää näkevästä lapsestaan.... joo, pakenin mereen. Kirjaimellisesti.

Toisaalta kadunvarren rättikaupassa lapsi halusi katsoa jotain T-paitaa. Idässä matkustelleena olin tottunut tinkaamiseen, joten kun hinnaksi sanottiin vaikka 100 rahaa, minä nauroin, että "ehei, korkeintaan 20 rahaa" ja kuvittelin, että tästä tämä lähtee ja päädymme johonkin 50-60 väliin ja molemmat on tyytyväisiä. 
Kuvittelin. Myyjä veti porot nokkaan omasta aloituksestani ja käveli pois. Siinä me seisoimme lapsen kanssa, että ei muuten sitten ostettu T-paitaa tästä kojusta.

Jottei pelkkää moitetta: ruoka oli hyvää, hinnat edulliset, hedelmät kadulta ostettuna lähes ilmaisia ja herkullisia, ilma kiva ja hotelli siisti ja hyvä. Loma oli kaikenkaikkiaan kiva, mutta pakko myöntää, että tuossa maassa valitettavasti negatiiviset asiat jäi päällimmäisenä mieleen. 

Intia on maa, jonne pitäisi päästä paikallisen tai ainakin paikat hyvin tuntevan ihmisen kanssa. Jonkun, joka esittelisi ne ihanat puolet.

2. Dubai / UAE

Liittyy suoraan edelliseen: lento Goaan meni silloin Dubain kautta, jossa miehistön vaihto ja koneen tankkaus. Silloin asiaan liittyi tilanne, että Goan kenttä on sotilaslentokenttä ja sinne saa lentää vain arabimaiden (?) kautta. Siis jokin tällainen sopimus, ettei sinne noin vaan Hesasta mennä.
En ole siis käynyt maissa tuolla Emiraateissa, enkä kyllä koskaan menekään.

Lento yöllä, aavikon lämpimät ilmavirrat ravisteli konetta niin, että tytöt itkivät, että me kuollaan kohta kaikki ja itse harkitsin vakavasti viestittäväni pojalle Suomeen missä koirat on hoidossa ja missä pankkitunnukset ym salasanat.... koska olin tyttöjen kanssa pitkälle samaa mieltä.

Miehistön vaihto kesti ikuisuuden. Koneessa oli pakko istua, nukkua ei varsinaisesti pystynyt, koska ne tyynyt ja peitot.... 

3. New York / Manhattan

Jenkkivuoden aikana tehty reissu itään. Se oli vielä aikaa, kun olin kiinnostunut shoppailusta yms.
Pilvenpiirtäjät, asfalttiviidakko, pakokaasut, ihmismassat, kaikki matkojen päässä....

Ei jäänyt sellainen fiilis, että haluaisin uudestaan. Sori mm. se ihana ystäväni, joka pitää kaupunkia toisena kotinaan. Tosin käsittääkseni ei Manhattania, vaan mantereen puolta..... 
Ehkä muuttaisin mieleni, jos olisi tällainen "paikallinen opas", jonka seurassa näkisi muutakin kuin turistihommat.

3b. Lontoo

Niputan Lontoon jotenkin samaan kategoriaan New Yorkin kanssa.
Olin teininä yhden kesän tädilleni babysitterinä. Pikkuserkkupoika oli silloin joku 5-6 v ja tarvitsivat jonkun kuljettamaan kouluun yms. Silloin Lontoo oli huikea! Ja onhan se hieno kaupunki, mutta...

Sittemmin asuin muutaman vuoden Englannissa isän töiden vuoksi, tosin Manchesterin liepeillä. Mutta sukulaisia ja ystäviä kävi luonnollisesti rutkasti vuosien aikana vierailulla ja heidät käytiin tyypillisesti noukkimassa Heathrow'n kentältä. Junamatka pääkaupunkiin ja metro kentälle tuli varsin tutuksi...

Edelliskesän reissu sinne.... noooh!
En tiedä. Liian iso, kaikki liian kaukana. Englantilainen ruoka...  need I say more?

Nähtävyydet upeita, parin vuoden takaa ensimmäinen ajatus oli, että julkinen liikenne on nykyään tosi törkeän hintaista verrattuna siihen, kun olin edellisen kerran siellä ravannut. Pöyristyin totta puhuen siitä, miten kallista oli kulkea metrolla tai bussilla. Kun kaikki on lisäksi kaukana toisistaan, ei hirveästi vaihtoehtoja ollut. Mutta esim. sellaista sight seeing -tyyppistä hupibussiajelua ei tullut tehtyä, koska olisi tullut halvemmaksi hypätä ihan oikean turistibussin kyytiin (ja sitä taas mukana ollut teini ei halunnut). Pystyn hyvin käsittämään, miksi paikalliset fillaroivat joka paikkaan ja arvostin sitä, miten hienoja pyöräteitä oli joka paikkaan tehty.

4. Pariisi

Pariisia mietin pitkään. Mulla on ranskalaisista negatiivinen käsitys. (Mainittakoon, että tämä kattaa stereotyyppisesti ihmiset (miinus yhden tuttavan perheineen) ja lentoyhtiön erityisesti, lisäksi autot....)

Lisäksi niiden surullisen kuuluisa lentokenttä Charles de Gaulle on ehkä pahinta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut matkustamisen nimissä. Onkohan sieltä IKINÄ lähtenyt yhtään matkalaukkua yhtä aikaa matkustajan kanssa, jos sinne osuu koneen vaihto? Meidän Pariisiin jäänyt laukku matkusti Suomeen neljä päivää.

Eka kerta interrailaamassa jenkkisiskojen kanssa. Hankalasti käytettävä metro, jotenkin vaikeasti hahmotettava kaupunki muutenkin. Hienot nähtävyydet ehdottomasti, mutta en tiedä. Järjetön liikenne.

Jälkimmäisellä kerralla miehen kanssa. Edelleen hankala metro, silloin havaittu myös se, että siellä ei hissejä tai rullaportaita vaan matkalaukkua sai kantaa joka pirun kerroksen välin metroa vaihtaessa. 
Ihan jees silloin muuten, kivat nähtävyydet, mutta neljä päivää riitti. Hotelli ok. 

Ranska muuten: taivaallista juustoa (brie) ja tuoretta patonkia. Juu, uppoaa!! 
Ranskassa olisin kiinnostunut esim. Ranskan Alpeista ja maisemista siellä etelämmässä. En välttämättä missään Nizzan rannikolla, vaan etelämmässä, vuoristossa.

5. Saariselkä

Jengi oli ihan liekeissä, kun kerroin, että mennään Saariselälle viime kesänä. (Huono sanavalinta nyt hiljattain sattuneen tulipalon jäljiltä....)
Siellä olleena: miksi? 

Hiton hirveä keskus, oikea betonihelvetti, mitään muuta kuin hotellia hotellin vieressä. Järkyttävä ja sikamaisen kallis kauppa, seuraava sitten suunnilleen Ivalossa (40 km). 
Kävelyreitit Saariselällä liian isolta osin niitä valmiita latupohjia, joita kesäaikaan sanotaan hiekkateiksi. 

Kiilopäällä kauniita polkuja, rauhallista luontoa ja tunturia.
Onneksi asuimme useita kilometrejä sivussa varsinaisesta keskustasta. Ja onneksi autolla pääsi loitommalle, missä oli niitä upeita patikkamaastoja.

Nettikauppa on paras kauppa

Minähän siis, kuten Annukalle tuolla vastasin aiemmin, olen kehittänyt nettiostamisesta taiteen. 
Koetin miettiä milloin olisin viimeksi kiertänyt esim. vaatekaupassa tai peräti sovittanut jotain muualla kuin omassa makkarissa...  

(Ah,  todellakin. Lupasin Ipanalle käynnin Lager 157:ssa joululahjaksi ja sillä reissulla oli pakko sovittaa ihanat lököverkkarit, jotka ostin tosiaan itselle. Sovitus, koska niiden koot olikin kovin suuret ja itselleni normaali M roikkui päällä... )

Minä siis tilaan tätä nykyä lähes kaiken netistä. Koiranruuan haen liikkeestä, mutta niilläkin olisi mahdollisuus siihen, että tilaa ja maksaa netissä ja käy vaan hakemassa. Siitä seuraava hyvä tapa! Niiden pakasteiden niputtaminen koriin ja siitä kassiin ei ole varsinaisesti nautinto....

Olen vihdoin löytänyt jotain, joka on suuressa maailmassa ollut käytössä jo varmasti kaksi vuotta (koska pirun kulkutauti), mutta jota en ole jostain syystä bongannut itselleni tähän mennessä: nimittäin ruokakaupan verkkokauppa!

Oma paikallinen markettini siis tekee keräilyn puolesta. Minulle jäi tehtäväksi tilata, maksaa ja käydä hakemassa. Testasin tämän edellisviikolla, kun mies sai tuon kulkutaudin enkä halunnut lähteä itsekään ihmisten ilmoille. (Kyllä, kotitesti joka toinen päivä nyt reilun viikon ja aina vaan kuolematon ja negatiivinen! ✊)

Tämä nettikauppa toimi kuin vanha junan vessa: loistavasti! Sovittuna aikana olin takaovella ja kiltti myyjä kuljetti eväät siihen rullakolla, kantoi jopa pari laatikkoa autoon puolestani ja sain poistua. Kauppareissuun meni huimat 5 minuuttia. My kind of thing!! ♥ 
Kotona totesin ruokia purkaessani, että kaikki vihannekset oli ensiluokkaisia, ihan kuin olisi takahuoneen varastossa kerättyjä, takuulla kolhimattomia omenoita ja raikkaita appelsiineja. Lisäksi maitotuotteissa oli pitkät päivämäärät ja kaikki oli älykkäästi pakattu niin, ettei ollut muhjuisia banaaneja tai rikkoutuneita munia. (Asia, joka ei ole edes omassa pakkaamisessa aina päivänselvää, kun joskus kiireessä laittaa omasta mielestään fiksusti....)

Kun kerroin tästä "ihmeestä" somessa, sain runsaasti kommentteja ihmisiltä, jotka ovat tehneet sitä jo pitkään. Pääasiassa hyviä kommentteja, kannustavia: "minä laihduin vuodessa 10 kg kun jäi ylimääräiset naposteltavat ja herätteet pois", "minä olen säästänyt vuodessa monta sataa, kun ei ole tullut ostettua mitään hetken mielijohteesta"....  

Mistähän syystä tunnistan itseni vahvasti noista puheista "hetken mielijohde" ja "herkkujen ostaminen"?

Asioita, joita tein itse väärin: tilasin kaksi banaania, kun piti olla kaksi terttua banaaneja. Huppista! 
Hoksasin tilanteen ja tilasin seuraavalla kerralla sentään peräti 5 perunaa. (Ei, enkä saanut 5 kiloa perunoita...)
Ja huomasin toki, että täytyy tosi tarkkaan miettiä mitä tarvitsee, koska seuraavalla kerralla unohdin jotain, mitä olisin kaupassa kierrellessä ostanut vaikkei se lue listalla. Mutta puuttuvien kamojen haku ja muu täydennysostaminen on silti pikkujuttu koko viikon ruokaostoksien rinnalla.

Nettikauppaa olen hyödyntänyt myös muuten. Tilasin Amazonilta koirille kynsileikkurit. Kun kerran sitä samaa jenkkimerkkiä ei tällä hetkellä kukaan pysty tuomaan maahan (olen varta vasten kysellyt eri liikkeistä Pohjois-Suomea myöten), Saksalainen Amazon toimittaa Suomeen ja hinta on kuljetuskuluineen sama. 

Toki ymmärrän ristiriidan siinä, että vanha kunnon kivijalkakauppa tässä häviää. 
Tosin itse en ole vuosiin muutenkaan hirveästi kauppoja nuohonnut, nyt vaan toin ostamisen netistä itselleni uudelle tasolle siirtämällä myös ruokaostokset sinne.

Maksan mielelläni pientä korvausta liikkeelle siitä, että he tekevät keräilyn puolesta. Näkisin tämän asian myös niin päin, että mahdollisesti heillä on jossain vaiheessa mahdollisuus vaikka palkata lisää väkeä, koska niin paljon tilataan, että tarvitaan keräilijöitä. Ehkä.

Kilpailijan kauppa kuljettaa kotiin saakka. Naapurille tuli nimittäin auto pihaan. Lienee mahdollista, että myös toisen kaupan on jossain vaiheessa vastattava kilpailuun näin. Jää nähtäväksi.
Minusta ei ole tällä hetkellä hankalaa käydä hakemassa ostoksia kaupalta, varsinkin kun ajankohdan saan valita. 

Ainoa varsinainen kehitysasia, jota eivät pysty toteuttamaan, olisi minusta se, että voisin toimittaa sinne omat kestokassini, joihin keräilisivät. Nyt pahvilaatikoiden kuljettaminen kierrätykseen tuntuu vähän tuhlaukselta. Mutta hygieniasyistä se ei tietenkään onnistu. Ja nuo pahvilaatikot toimivat keräilyssä ja pakkaamisessa varsin hienosti.

Huonekasvi-intoilu

Kuten ehdin aiemmin kertoa, tein tässä jälleen pari yövuoroa. Edelleenkään eivät ole kyllä minua varten ja huokaan tyytyväisenä, kun seuraavaan listaan niitä ei suunnitella. Nukkuminen yöllä, omassa sängyssä, kotona, on vaan niin kivaa!

Edellisessä työpaikassa tein vuosia sitten öitä aika säännöllisesti, ja silloin tein hullun havainnon, että yövuorot eivät sovi minulle myöskään lompakon vuoksi. Selitän: yövuoropöhnässä mikään ei maksa mitään ja millään ei ole juurikaan väliä. Sellainen iloinen nousuhumala-fiilis, vaikka kyse onkin lähinnä krapulapäivästä. Ja järki on ihan jäässä. Sitä ei ole. Yhtään.

Lapset (tytöt!) oppivat tämän hyvin parin kerran jälkeen. Kun pyytää äitiä viimeisenä nukkumispäivänä mukaan ostamaan "ne yhdet ihanat farkut", voi kotiin päätyä kohtuullisen kokoisen kassillisen kanssa ja äiti korkeintaan ällistelee muutamaa päivää myöhemmin missä riivatussa sen rahat taas on. Ja teinillä on kaapit väärällään uusia kuteita!

Sittemmin valvoin yhden kaverin kanssa ja huomasimme molemmat shoppailevamme yökaudet kaikenlaista turhaa krääsää - ihan vaan, koska voi, ja koska on halpaa. (Eikä edes ollut, mutta kun mikään ei maksa mitään riittävän väsyneenä.....)  Parhaat ostokset olen kuitenkin oikeasti tehnyt yöllä, kun ostin viidelle hengelle lentoliput jonnekin kauas... mikä lie tuntihinta tai muu alennus osui kohdalleen.

Aasinsiltana siis näihin öihin.

Aasinsilta,

en voinut vastustaa kuvaa.... 😂

Olen jo jonkin aikaa pohtinut haluavani pari uutta viherkasvia. Minkälaisia, sitä ajattelin siinä yön pimeinä tunteina googlata. Ja törmäsin erilaisiin orkideoihin. ♥

Minulla on muutama isohko orkidea. Parikin niistä olen tuonut ihan silloisen Eviran luvalla Thaimaasta, ja ne kukkivat lähes vuosittain ja ovat kauniita. Googgeli vaan esitteli sitten vielä erilaisia kasveja ja vähän tuppasin innostumaan. Tällainen keltainen Vanda on siis se "poikanen", joka meillä on ollut nyt muutaman vuoden ja kasvattanut melkoiset juuren, muttei vielä lisää lehtiä. Ja oikeastaan vasta nyt tajusin, ettei se välttämättä viihdykään kookoskokkareissa umpinaisesa purkissa, vaan haluaisi olla kiinnittyneenä johonkin runkoon ja roikottaa juuriaan ilmassa, kuten kuvassa. 

Hmmm. Mitenhän sellainen karkealla kookoksella päällystetty tukikeppi, joita köynnöskasveille myydään? Mahtaisiko se voida kasvaa sellaisessa?

Kuva Plantagen: Vanda orkidea

En sallinut itseni tilata yhden ensimmäistä kukkaa minkään postin kuljetuksen kautta. Päätin, että on pakko ajaa varta vasten jonnekin liikkeeseen niitä ihmettelemään (ja selvittämään niiden vaatimuksia), mutta olipas ihan mielenkiintoista lukea blogeja ja kertomuksia erityyppisten orkideojen kasvatuksesta.

Jotain vihreää pitäisi siis saada. Makuuhuone on jotakuinkin pohjoiseen, joten ainakaan orkideaa sinne on turha laittaa. Toisaalta hylly ikkunan pielessä edellyttäisi kuitenkin vähän roikkuvaa kasvia....

Sain noin vuosi sitten Kilpipiilean alun yhdeltä kaverilta ja se on kasvanut hienosti. Se lienee jokin vanha perinnekasvi, näin ainakin ymmärsin. Helppo kuin mikä.

Kuva Plantagen; kilpipiilea

No, tuosta voisin nipistää pari alkua uuteen purkkiin ja laittaa makkarin hyllyyn. Mutta kun mieli tekisi jotain uutta!

Kyttäilin myös facebookin huonekasviryhmiä, mutta ihmiset siellä oli niin viisaita ja kokeneita, tuli alemmuuden tunne. Eikä se ollut mikään kirpputoripalsta. Mistähän jengi hankkii uusia kivoja pistokkaita?? 

Kuva Puutarha.net

Jotain vähän tämän suuntaista tavallaan havittelen. Ja sitten taas en. Ei ehkä ihan noin runsasta, mutta tuo puun oksa on hauska....  Olisi sitä paitsi hauska opetella tekemään jotain amppeleita....

Näin tämä homma sitten lähtee ihan laukalle! Kokedama jollekin kasville ja roikkumaan..... juup, näen jo itseni kiukuttelemassa noita sammalpalloja ja kanaverkkoa. 

(Huomatkaa, etten sentään alkanut pohtia rupeaisinko veivaamaan makramea. Onneksi tiedostan väsyneenäkin omat rajani... Tirsk!!)

Kuva Kukkakauppa Opuntia: Kokedama

Olenhan jo sentään hankkinut tänä talvena kaksi kasvilamppua, joista toinen, kuistilla oleva, on vaaleanpunainen ja tekee kuistista vähän Hollantilaisen kannabis-kasvattamon oloisen, ja valaisee kuitenkin pääasiallisesti sitruunaa. 

Edellisen kerran kun innostuin jostain näin, kyse oli ilmakasveista, tillandsioista. 
Niitä on edelleen kolmessa eri lasipallossa ikkunoilla ja minusta ne ovat aika viehättävä sisustuselementti. (Kuulostipa hienolta....) Ja ennen kaikkea, koska ovat helppohoitoisia, mikä ettei. 
Suihkuttelen kyllä kasveja muutenkin lähes päivittäin, joten se ei ole ongelma. Muuten erilaiset kastelutavat (upottaminen, kylvettäminen, normi kastelu) sitten taas ovat työläämpiä.

Lisäksi lukemalla erinäisiä juttuja olen saanut ideoita mm. mullattomaan kasvattamiseen. 
Tähänkin asti olen tykännyt orkideojen kanssa eniten kookosrouheesta ja pikaisella kyselyllä selvisi, että mokomaa rouhetta myydään matelijoiden terraarioihin! 😳  Ja minä olen jo pari vuotta surrut, että se on niin hirveän kallista, jos tilaa Amazonilta tai Kiinasta....   (Missähän on lähin sellainen eläinkauppa, joka myy matelijoita?)
Nyt opin, että kookokseen voisi lisätä seramista, eli jotain leca-soran tyyppistä savea ja lisäksi kaarnaa. Nuo kaikki pidättävät vähän vettä ja kasvien kerrotaan viihtyvän erinomaisesti. Eikä enää vuosittaista mullanvaihtoa.

On lähes vaarallista päästää minut useaksi tunniksi lukemaan blogeja ja kirjoituksia erilaisten kasvien hoidosta ja puuhailusta niiden kanssa. (Rauhallinen yö!)

Toivottavasti herään ja olen unohtanut pahimman intoni. (Jos edes nukkuisin....)

Raivausta, vähän suurempi viikkosiivous

Isäni sanoi joskus kivasti "älä rakastu romuun". Tarkoittaen, että pidä unelmat, muistot, ihmiset ja mahdollisesti paikat, mutta unohda materia.
Tuli jälleen hyvä muistutus asiasta, kun halusin raivata vähän meidän yläkertaa. 

Näin 10 kk asumisen jälkeen alkaa huomata, mitkä huonekalut on ehkä vähän väärässä paikassa, väärin päin tai jotain. Lisäksi meillä on ns. kylmä peräkomero säilytystilana, ja sinne survottiin muuton yhteydessä kasseittain vaan kamaa sivuun. Ja siellä ne oli edelleen, ilman, että kukaan oli kaivannut. (Tosi tarpeellista kamaa, kaikesta päätellen!) 

Se aamu, kun koko maa odotti "Valtteria" eli lumi-infernoa.
Aamulla oli kyllä niin messevä auringonnousu, ja 

tehtiin pitkä ihana lenkki rauhassa ennen kuin lumisade alkoi.

Viikko oli ollut vähän pettymyksiä täynnä. Ei tästä enempää, ei liity aiheeseen, mutta minähän olin havitellut tuonne pikkuolkkariin sitä liukuoviseinää vaatehuoneeseen, ja kun asiasta alettiin puhua, kävi ilmi, että siinäKIN seinässä on tietysti ne pystytolpat. Huoh! Lisää pettymyksiä, eli leuka rintaan ja kohti.....
Eihän kantavaa rakennetta noin vain voi purkaa ilman, että katon tukee palkilla jotenkin, ja tässä tapauksessa purku-urakka olisi levinnyt liikaa. 

Oli unohdettava haaveet liukuovista. Mutta vaatehuone on tuollaisenaan tosi epäkäytännöllinen, koska meillä on vaatteet Elfa-koreissa. Ne eivät mahdu aukeamaan kuin pituussuunnassa ja se tarkoittaa, että toisen ( = minun) on tarvinnut aina puikkelehtia korien ohi perälle etsimään pikkuhousujaan yms. Tympeää!

Otettiin kaikki ulos, imuroitiin huone ja sitten pohdittiin mitä seuraavaksi.
Aika nopeasti se alkoi hahmottua. Perälle valokuva-albumit, koska niitähän riittää..... Meillä on teetetty paperikuvia oikein urakalla kaikkien lasten syntymien jälkeen, ja albumeita on pilvin pimein. Niistä en raaski luopua, ja niiden säilytys on pohdittava, etteivät homehdu tms.

Mutta vaatehuoneen takaseinä on ihan oivallinen paikka. 
Siihen eteen sitten tanko, johon vähän juhlavammat kuteet, joita käytetään harvoin. Sen kerran, kun pikkumustaa tai muuta kukkamekkoa tarvitsee, voi kaivella vähän syvemmältä. Jes!
Tankovaatteiden eteen toiset Elfat ja siihen jäikin näppärästi väli ja toiselle puolelle toiset kaksi. Meidän pikkuvaatteet mahtui heittämällä tähän ja taakse mahtui vielä kenkäteline, johon sellaisia kausikenkiä (kuten vaikka paljasjalkatossut näin tammikuussa....)

Koska olin aivan fiiliksissä tästä, purettiin sitten peräkomeronkin sisusta olkkariin, paitsi kesäkalusteiden pehmusteet. 
Käytiin jokainen pussi ja nyssykkä läpi ja lopulta kaksi isoa jätesäkillistä pelkkää tekstiiliä päätyi lähtemään keräykseen. (Kysyn vaan itseltäni, mitähän hittoa olen ajatellut, kun tänne on muutettu mm. seitsemän - kyllä, 7 kpl, erilaisia täkkejä, kun meitä nukkuu täällä kaksi! Lisäksi ne on vanhoja kuin taivas, ja vaikka ihan käyttökelpoisia, mulla nyt ei ole tapana vaihdella peittoja sillä lailla sesongin mukaan... joten iso huoh itselleni!)

Täällähän on uusi laitos, jossa käsitellään tekstiilijätettä kierräystä varten. Siinä toki karahti kiville siltä osin, että mokoma laitos ei huoli yksityisiltä mitään, joten nuo vanhat peitot, tyynyt, lakanat, huovat, pyyhkeet yms päätyvät sekajätteeseen, mikä itseäni kyllä pännii. Mitä hukkaan heitettyä kamaa!!!

Noiden säkkien lisäksi kaksi isoa pahvilaatikollista kaikenlaista pikkusilppua ja roinaa lähti ihan luvalla sekajätteeksi, samoin pahveja yms.
Saatiin mahtumaan tuonne komeroon mun entinen toimistokaappi, jonne siis keittokirjat, tärkeät paperit, kansioita, joissa jotain säästettävää yms.
Ja päätyyn vielä yksi Elfa, jonne voi laittaa jotain säilytettävää. Mies haaveili heti laittavansa siihen esim. kesäksi lapaset, pipot yms, jottei niitä tarvitse säilyttää eteisessä. Ei huono idea!

Perällä pihakalusteiden pehmusteet.
Pahvilaatikossa pojan kitaran raato. Hän tulee sen hakemaan

rakentaakseen kitaran loppuun. Oli ihan liikuttunut, kun

kuuli, että se on muutettu tänne eikä paiskattu roskiin.

Ovesta vasemmalle Elfa, sen vieressä kolme ylimääräistä

keittiön tuolia, ja niiden päällä retkeilyreput.

Mun toimistokaappi ja väliaikaisesti nojallaan

pyykinkuivatustelineet.

Sitten kun nämä raivaukset oli saatettu valmiiksi, innostuin vielä kääntämään olkkarin toisinpäin, eli TV irrotettiin seinältä ja siirrettiin.
Jotta sille saatiin paikka, piti yksi kirjahylly vielä kantaa alas.....  Raivaus siis laajeni myös asuinkerrokseen.

Hiukan vielä hakee paikkaansa. 

Esim. tuo lamppu on pähkähullu tuossa.

Mutta tilaa tuli huimasti lisää.

Sohva on aivan älyttömän kätevä nyt tuossa ikkunan edessä. Testattiin katsomalla pari jaksoa Sorjosta illalla. Takassa on tähän asti poltettu vain kynttilöitä, koska yläkerrassa on riittävän lämmin ilman lämmitystäkin. 

Sorjosen lopputekstit. 
Bono on tuossa oikealla huovan alla ja nukkuu. 

(Ja pölynimurin johto.....😅)

Jotain siis saatiin viikonlopun aikana aikaiseksi. Sen lumi-infernon aikana/jälkeen. Tosin täällä suunnalla lunta tuli sen verran kuin nyt normaalisti talvella tulee. Jäin ihmettelemään miksi siitä öyhötettiin niin paljon joka paikassa. 
Tosin näin pari kuvaa mm. Kotkan suunnalta, jossa lunta oli sitten tullut metrin verran, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää..... 😁

Ja ehkä se pahin pettymyskin laantui.

Aina ei pysty sanomaan kaikkien aivoituksista ja on vaan asioita, joille ei itse mitään voi. Turha niitä kai on jäädä märehtimäänkään.

Yövuoron krapula

En ole tehnyt säännöllisesti yövuoroja yli kolmeen vuoteen. Satunnaisia olen silloin tällöin (noin kerran vuodessa) suunnitellut ja niistä olen selvinnyt kohtuudella. Ennen joulua otin vielä yhden keikkavuoron vanhaan työpaikkaan yöksi ja yllätyin, miten helposti se meni.
Sitten tuli töissä tilanne, että sairaanhoitajia ei ollut riittävästi ja tarjouduin pahaa aavistamatta valvomaan kaksi yötä. Kaksi on ihan oma maksimi. Olen tehnyt niitä aiemminkin, ja vaikken koskaan nuku hyvin tai pitkään, olen kuitenkin nukkunut siinä välipäivässä ja selvinnyt.

Yö meni hyvin. Niin se yleensä menee. Olin torkkunut päivällä tunnin verran ylimääräistä päiväunta, joten aivan valtavasti ei väsyttänyt. Sitä paitsi join kahvia kupillisen puolen yön aikaan.
Väsy iski vasta neljältä, kun oli rauhallista.... 

Harmi kyllä väsymys ei sitten kuitenkaan riittänyt sillä lailla kotiin asti. Pesin hampaat ja painuin punkkaan. Korvatulppa päällimmäiseen korvaan ja pää tyynyyn. Kello oli 7:56.
Paitsi että.... 😠 

Olin hereillä yhdeksältä kun joku koirista kolisteli jotain.
Olin hereillä myös kympiltä, kun joku toinen vinkui makkarin oven takana.
Saatoin nukkua tunnin verran siinä 10:30-11:30 välillä, mutta katsoin jälleen kelloa 11:35. Ja silloin alkoi tietenkin ahdistaa tieto siitä, etten ole nukkunut ja pitäisi toinen yö vetää perään.... ja sehän auttaakin nukkumiseen kun siitä alkaa stressaamaan.

Noh. Torkuin tunnin verran vielä illansuussa ja totesin, että pitää vaan olla äärettömän varovainen tien päällä. Töissä selviää, mutta itseä hirvittää aina nuo siirtymiset, koska minua alkaa väsyttää ratissa ja pimeä mottoritie vilkkaan liikenteen keskellä ei ole kiva paikka.

Ihana työkaveri oli ihan kauhuissaan kuultuaan illalla, etten ollut nukkunut. Hän sitten kantoi lautasellisen naposteltavaa eli pistaasi-pähkinöitä ja taateleita virkistämään mieltä. ♥  Suloinen ele!

Onneksi toisen yön alku oli niin räväkkä yhden potilaan hermostuttua tyystin, että siinä ei ehtinyt unta kaipailemaan. Kahvi virkisti sitten sen verran, että aamuun asti sinnittelin.

Suunnitellusti kotona kello soimaan 12 aikaan ja päästin koirat makkariin. Totesin, että lienee helpompi hyväksyä niiden kulkeminen (kuten yöllä) sen sijaan, että vinkuvat oven takana.

Torkuin, mutta sekin on jotain. Noustiin lopulta 10:30 jälkeen ja totesin, että pitänee ottaa univelat takaisin sitten joskus. 

Join kupin teetä, luin lehden ja lähdettiin lenkille.

Siellä havaitsin olevani kovin hyvällä tuulella ja virkeä kaikesta huolimatta, joten kotona lenkin päälle kuppi kahvia ja yleistä hääräämistä. mm pyykin pesun muodossa.

Ilokseni posti toi kivan kirjekuoren eli tilaamiani siemeniä.
Olen tosin hyvin varhaisessa eikä näitä voi vielä kaikkia laittaa. Mutta ainakin jotain voin jo suunnitella ja bellikset ajattelin kyllä laittaa taimettumaan hyvissä ajoin, että ne voisi siirtää ulos kukkapenkkiin (jota ei vielä ole....) ilahduttamaan vuosittain.

Kaipa siinä nyt käy niin, että kaadun naamalleni punkkaan illalla todella hyvissä ajoin. Seiska ei ole luultavasti liioittelua. Ja nukun aamuun. Rytmi kääntyy sillä sitten itsekseen. Toivottavasti.

Hiilihydraattihimo on mieletön ja olo krapulainen.

Annan mielelläni nuorempien ja vapaaehtoisten tehdä jatkossa yöt, ei ole kyllä itselleni sopivaa hommaa. (Seuraavassa listassa on vielä kaksi suunniteltuna.... ääääh!)

Kevättä ilmassa

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät? 
Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai?

Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä. 
Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen....

Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä.....

Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo.

Siellä on tasaisin lämpötila.

Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua.

Mutta kauniita.

Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa.

Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten. 

Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pystynyt pölyttämään.... 😕
Mutta olen toiveikas, että lannoittamalla se ehkä saattaisi alkaa kukkia uudestaan keväämmällä ja onnistuisin.
Muuten tyyppi näyttää viihtyneen tuossa viileässä hyvin, sillä kun on koko talven ollut kasvilamppukin, joka tekee kuistista Hollantilaisen kannabis-kasvattamon näköisen ulospäin. 😀

****

Poika käy tyttöystävänsä kanssa pelaamassa sulkista lähes joka viikko. Me ollaan sitten satunnaisesti käyty heidän kanssaan lätkimässä ja se on hauskaa.
Tuollainen järkevä yhdessätekeminen on kivaa, siinä tulee samalla seurusteltua ja kuultua kuulumiset ja vähän saatua hikeä pintaan. 

Viime viikonloppuna pelattiin tunti ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Olin kuullut (ja testannut) yhden uudehkon ravintolan, joten porukalla sinne.

Alkupalalankku Deliberissä

Ulkoiltu on sään mahdollistaessa. Ja vähän vaikkei se aina olisi niin mahdollistakaan.

Pirskatin sään herra kun pelleilee jälleen ja sulatti kaiken peilijääksi lyöden perään huolella pakkasta, että esim. meidän kotitie oli sellaisessa kunnossa, että hirvitti jopa ajaa autolla, jossa on nastat alla. Tien profiili kun on molempiin reunoihin kaatuva ja auto tuntui lähtevän lapasesta ihan hiljaisellakin vauhdilla.

Olen lämmöllä (sarkasmivaroitus!) muistellut kolmen vuoden takaista olkapää- ja kylkiluumurtumaa, joka tuli juuri näillä keleillä.
Metsässä pystyy kävelemään kun pysyy kanervikon puolella.

Mutta huomaan kyllä pelkääväni kaatumista ihan eri tavalla. Sitä on tullut niin jäykäksi ja kömpelöksi ja ikävä kyllä, vaikkei minua todellakaan tunneta siitä, että olisin hidas ja hiljainen, olen tullut hitaammaksi. Joten kaatuessa todennäköisesti sattuu.

Boogie on ottanut omakseen tuon nimenomaisen kulmaportaan.

Makuuhuoneen komero saatiin sillä lailla valmiiksi, että tuttu toimittaja toimitti myös tähän osoitteeseen liukuovet. Olemme kyllä tyytyväisiä! Edellisessä kodissa oli pantryn ja eteisen kaapin ovet täältä ja nekin olivat heti valmiit ja täydelliset niille suunniteltuun paikkaan, kun teki itse mittaamisen huolellisesti.

Kunhan vähän puhalletaan, otetaan toinen komero vielä auki ja tilataan siihenkin ovet. Pitää vaan ensin tarkistaa minkälainen pinta siinä on katossa, koska ovet pitää saada suoraan. Voi olla, että tarvii virittää jokin palkki siihen.

(Not to mention.... niin. Siis pikkuolkkarihan pitää tapetoida, ja jos aletaan seinää purkamaan jostain, ehkä sen tapetinkin voisi sitten samalla. Ja kun pihassakin on pari muuttujaa, jotka odottaa valmistumista... noh. En ehkä pidätä hengitystä.)

Vaatekaappi on valmis.
Älypäät peilissä.

Turun seudun cockerspanielit järjesti yhteisen kävelyn juuri ennen kuin uudet koronarajoitukset lyötiin päälle. Ehdittiin kuitenkin mukaan. 

Halistenkosken alueella menikin kaunis lenkki joen vartta pitkin ja oli rattoisa tunti jutella ihmisten kanssa samalla kun koirat saivat haistella ihan uusia uutisia.
Pistin mieleeni, että käydään tuolla uudestaan joskus kesäaikaan.

Halistenkosken rautaohrat

Omissa metsissä on ollut myös kaunista. Olkoonkin, että tuohon lempimetsään en tällä hetkellä pääse. Ojat on tulvineet niin paljon, että sinne suuntaan kulkeva hiekkatie on valtavan, sata metriä pitkän jääkannen alla. Luonnollisesti siihen ei mitään hiekoitusta ole mahdollista saada, koska siitä ei pysty kulkuneuvolla kulkemaan....

Tälle keväälle uutta on myös se, että aloitan jälleen tekemään satunnaisesti yövuoroja. 
Ei todellakaan lempipalani kakkua. Mutta kun työpaikalla ei ole sairaanhoitajia, jotka niitä tekevät, päätin kokeilla. Jos se ei onnistu, perutaan suunnitelma. 

Teen siis kerralla max kaksi yötä peräkkäin ja korkeintaan yhden setin per 3 viikon lista. Tuntuu vain, että siinäkin on jo liikaa. Olisin mieluusti jättänyt yöt esim. joka toiseen listaan.... 😖

Kotiesittely

Vähän naistenlehtimäistä esittelyä uudesta kodistamme.
Edelleen pohdin, missä vaiheessa tästä tulee vain koti.... 

Miten asut?

Muutimme maalta kaupunkiin. Kuten kuvasta näkyy, tämä pieni kaupunki on kuitenkin ihanan maaseutumainen ja meillä on uskomattomat näkymät pelkille pelloille ja tien toisella puolen metsää.

Vanhassa, 40-luvulla rakennetussa rintamamiestalossa, joka on aikanaan myyty purkukuntoisena ihmiselle, joka osasi remontoida sen nykyaikaiseksi kunnioittaen kuitenkin vanhaa. Meillä on siis kaikki 2000-luvun mukavuudet vanhan kuoren sisällä. 

Kerroksia on kolme, joista yksi siis maan alla oleva kellari. Siellä on vain oikeastaan säilytystilaa ja pyykkitupa. Asuinkerroksessa on keittiö, olohuone ja ruokailutila sekä WC ja eteinen. Vintissä taas on meidän nimittämä pikkuolohuone eli TV-aula sekä yksi makuuhuone, jonka me remontoimme itse valmiiksi.

Pikkuolkkarin sohva levitettynä.
Valmiina löhöilyyn ja oleskeluun.

Tuon näkyvän oven takana on vaatehuone, jota tullaan remontoimaan.

Onko kotisi uusi vai vanha?

Vanha, kuten edellä kerrottua.

Mitä värit merkitsevät sinulle?

Pidän väreistä tehosteina. Olen sillä lailla hyvin konservatiivinen, että haluan vaaleita ja rauhallisia pintoja, joissa sitten tekstiili tms tekee väripilkullaan ilmeen. Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka laittavat isokuvioisia ja villejäkin tapetteja, minusta sellaiset kodit ovat ihania. Itse en osaa vaan mieltää sellaista meille. (Tuossa pikkuolkkarin kuvassa oleva tapetti on minusta melko kammottava....  Se vaihdetaan jossain vaiheessa johonkin hillitympään.)

Olohuoneen ihana käsintuftattu villamatto tuo meille väriä.

Miten vietät aikaa kotonasi?

Istun todella paljon ruokapöydän ääressä. Luen tai olen koneella.

Aivan liian harvoin tulee hyödynnettyä tuota TV-olkkaria, vaikka tässä 9 kuukauden aikana, kun TV ei ollut kytkettynä kiinni, pohdin muutamaakin sarjaa, jotka haluaisin katsoa. 

Mitä paikkoja suosittelet lähikulmiltasi?

Noh, koska olen itse ulkoiluihmisiä, suosittelen ehdottomasti näitä päivittäin kävelemiäni reittejä. Lisäksi tuo vanha Alvar Aallon suunnittelema keuhkoparantola on hieno ja sinne tehdään kiertokävelyitä, joilla en ole vielä ehtinyt itsekään käydä. Tiettävästi sairaalaan on sisustettu jokin huone pelkästään Aallon kalusteilla ja se on muutenkin alkuperäisessä asussaan.

Koska vanha pääkaupunki Turku on vain kivenheiton päässä, suosittelen ehdottomasti myös piipahtamaan siellä. Jokirantoja kävellen ja välillä jossain kahvilassa piipahtaen pystyy viettämään hurmaavan päivän. Museot, näyttelyt, Linna yms ovat siinä ihan kävelymatkan varrella.

Mitä design-kalusteita teiltä löytyy?

Eipä taida löytyä.

No jaa, onhan meillä parikin Aalto-vaasia ja jotain muutakin astiaa, jotka kenties lasketaan designiin. En ole kovin innostunut varsinaisista design-kalusteista. Mielestäni meille ei sovi Lokki-valaisimet tai muut enkä niitä mitenkään havittele.

Mikä soi kotonasi?

Radio Nova, jos joku sattuu radion avaamaan. Harvoin avaa. Pidän siitä, että saan keskittyä ihan vaan hiljaisuudessa. Tosin ruokaa laittessani saatan sitten luukuttaa kunnolla.

Keittiöön on tarkoitus kiinnittää vanhasta kodista tuttu auton soitin. (Kyllä, kuulostaa hullulta, mutta toimii!) Siinä annan sitten mennä CD-levyjä vähän riippuen fiiliksestä. Nightwishistä joululevyihin ja Katri Helenaan, kaikki käy. 

Miten sisustat?

Fiiliksellä "näyttäisikö tämä hyvälle"? 
On joitain esineitä ja juttuja, joita haluan pitää esillä, koska ne ovat muistoja tai muuten rakkaita. Esim yksi valokuvakehys on ruma kuin mikä, mutta siihen on kerätty kollaasi lapsistamme yhdellä reissulla ja se on vaan niin kiva. 

Tähän taloon teimme keittiöremontin ja siinä yhteydessä heittäydyin hyvinkin uskaliaaksi ja hankin mm. tuon meille räikeän taustan lieden taakse. Vanhaan taloon en olisi koskaan pystynyt tuota tekemään. En osaa sanoa miksi, mutta sen talon henkeen se ei vaan olisi sopinut.

Mitä ystäväsi eivät tiedä kodistanne?

Koska meillä ei ole täällä juuri kukaan vielä käynyt, todennäköisesti eivät tiedä paljon mitään. 😀

Asia, joka itseä ällötti keväällä, oli infernaalinen määrä kärpäsiä. Ilmeisesti vintissä on ollut hyvä talvehtia vanhan pärekaton alla ja sisällä. Toivon todella, että ensi kevät on tämän suhteen helpompi. 

Onko teillä viherkasveja?

On. Minulla on aina ollut viherkasveja ja tässä talossa niille on lähinnä etsitty oikeaa paikkaa. Yläkerrassa on minusta hurjan kiva tasanne, mutta se on sillä lailla ikkunasta nähden huonossa paikassa, että siihen oli pakko hankkia kasvivalo. Kuistin olemme päättäneet tarkoituksella pitää viileänä, vaikka aika ajoin on tympeää pukea vilpoisat vaatteet yllensä, mutta toivon mukaan talven viileydessä kasvilampun alla pari kasvia viihtyy tavanomaista paremmin.

Kasvivalo lyö valokuvat hankalan väriseksi...

Mistä otat vaikutteita sisustamiseen?

Aika ajoin selailen sisustus- tai naistenlehtiä. Niistä jää varmasti kaikenlaista mieleen ja jossain kohtaa saatan haluta toteuttaa jotain näkemääni. Varmasti alitajuista.

En sisusta sillä lailla aktiivisesti, että vaihtaisin edes verhoja jouluksi, joten siinä mielessä nämä lehdet menevät osaltani hukkaan.

Mikä on parasta kodissanne?

Toimiva keittiö ihanine puuliesineen sekä pihasauna. ♥

Vanhassa kodissa ei ollut puuliettä enkä ole sellaista koskaan käyttänyt. Remontissa purimme pois keittiön ainokaisen patterin, joten puuhellan uunin lämmittäminen on keittiön ainoa lämmönlähde. Olin alkuun ja olen edelleen aivan myyty liedellä keitetystä kahvista. Nyt fiilistelen tuota puulämpöä. 

Vaikka olisimme molemmat aamuvuorossa ja lämmitys jäisi iltapäivään, siinä on jokin sydäntä lämmittävä tunnelma, kun pistää palikat palamaan ja kuuntelee tulen rapinaa.

Pihasauna taas, miehen salainen unelma, joka täällä toteutui. 

Vaihdoimme siihen kiukaan, jossa pata on kiukaassa ja tilaa säästyi siis padan verran. Eikä tarvitse lämmittää kuin yhtä tulipesää. 

Alkuun ei ollut helppoa. Saimme sen niukasti lämpimäksi ja veden noppiminen padasta oli jotenkin hankalaa. Toisella kerralla se ei tahtonut pysyä lämpimänä.
Sitten mies keksi miten sitä kuuluu lämmittää ja nyt se on sellainen tapa rentoutua, jota parempaa en pysty kuvittelemaan. Lämmitys kestää 1,5 tuntia ja puita pitää lisäillä 20-30 minuutin välein, mutta että se on sen arvoista.

Oletko tip-top vai boheemi?

Enemmän varmasti boheemi kuin tip-top. 
Pyrin siihen, että keittiön pöytä olisi puhdas, ja iltaisin keittiö raivataan niin, että aamulla pääsee puhtaaseen. Mutta koirankarvoja ja villakoiria vilahtelee kyllä nurkissa enkä kanna niistä stressiä.

Mistä et luopuisi?

Mahdollisuudesta puulämmitykseen. Riittävän isoista kylmälaitteista.

Minkälaisesta asumismuodosta haaveilet?

Olemme asuneet kerrostaloissa ja paritalossa ennen kuin ostimme edellisen kotimme. 
Omakotiasuminen on meille passeli asumismuoto. Pidämme ajatuksesta "oma tupa, oma lupa", vaikka esim. vuosi sitten kun etsimme asuntoa, harkitsimme myös rivitaloasuntoja. Isäni eritoten suositteli vaihtamaan helpompaan, koska emme tästä nuorene. 

Mutta enpä tiedä jaksaisinko esim. jatkuvaa keskustelua taloyhtiössä siitä, kenen vuoro milloinkin on tehdä mikäkin pihatyö yhteisten alueiden osalta. Kauhutarinoita näistä kuulee ihan riittämiin.

Lisäksi meillä koirien olemassaolo tekisi asumisesta hankalaa, jos seinän takana saati ylä- tai alakerrassa kuuluisi ääntä. Koirat ovat kuitenkin tottuneet hiljaisuuteen tältä osin ja minua harmittaisi, jos niiden haukkuminen haittaisi naapureita.

Olemme siis omakotiasujia ja nautimme mahdollisuudesta puuhastella pihalla ja sisällä oman mielen mukaan.

Minkälainen remontoija olet?

Innokas ja kärsimätön.
Olemme rempanneet aika paljon 20+ vuosien aikana ja tiedämme suunnilleen mitä pystymme tekemään itse ja mihin on järkevää ottaa ammattilainen. 

Meillä toimii vähän periaate minulla on ideoita ja mies osaa ne toteuttaa. Mies kyllä kertoo oman mielipiteensä ja monesti yhdistelemällä saadaan erinomaisia juttuja aikaan. Esimerkkinä vaikkapa edellisen kodin sauna ja terassi.

Yläkerta on nyt tosiaan valmis. Tällä viikolla tulee liukuovet, joilla tehdään tuohon alemman kuvan alkoviin komero. Siinä on jo tanko vaatteille sekä yksi korihylly-systeemi lakanoille ja pyyhkeille.

Pikkuolkkarin seinää on tarkoitus purkaa ja tehda siihen samanlainen, mutta korihyllyille. Siinä on nyt pieni vaatehuone, johon menee ovi. Hankala käyttää ja jopa minun mittaiselle hukkapätkälle kovin matala.