Onko elämää ilman sanomalehteä?

Olen ollut yli 25 vuotta Hesarin tilaaja. Ihan ensin isäni tilasi sen pojan nimellä viikonloppunumeroina. Sittemmin päätin tilata koko lehden ihan joka päivä jaettuna. Olen täysin fiksoitunut aamurutiiniin, jossa kaiken muun heräämisen jälkeen tapahtuvan tohinan jälkeen saan istua alas teekupin viereen (kirkaslampun valoon) ja lukea lehden.

Mutta kuinkas kävikään. 
Muutettuamme tänne lehti alkoi tulla mitä hulluimpiin aikoihin. Oli todella paljon aamuja, jolloin lehteä ei ollut laatikossa. Tein siitä ilmoituksia tuloksetta, koska Hesarin mukaan lehden on oltava laatikossa klo 6. Vasta sen jälkeen voi valittaa, ettei se tullut ajoissa. 
No, vanhoilla työajoillani lähdin ajamaan töihin 6:15 joten tuo kuuden jakelu oli lievästi sanottuna myöhään. Muistaen, että vanhassa osoitteessa (pieni käpykylänen) lehti kolahti laatikkoon säännönmukaisesti klo 3-4 välillä. 

Vaikka tämänhetkinen työaikani sallisi heittämällä lehden selailun vasta kuuden jälkeen, minua alkoi risoa lehden politiikka (hinnasta puhumattakaan....), joten ilmoitin, että saa olla jatkossa tulematta.
Erittäin lukuisista tyrkyttelyistä huolimatta en myöskään lämmennyt digi-versiolle, koska luen netistä lähinnä iltapulujen otsikot, harvoin muuta enkä halua opetella elämään, jossa aamulla ensimmäiseksi avaan koneen.

Nyt marraskuun alkupäivinä on sitten aamut, joihin tarvitsee keksiä ohjelmaa n. 30-45 minuutiksi aamuisin. 😅
Alkaisiko jumpata, joogata tai opetella seisomaan käsillään? 
Nukkuminen ei ole siis vaihtoehto. Herään joka tapauksessa isännän kanssa yhtäaikaa ja lähden lenkittämään koirat. Suihkun jälkeen on se joutilas aika, jota en pysty siirtämään. 

Noh, ongelma ei ole edes ongelma, saati että olisi vakava. 

***

Viikonloppuna oli vähän toisenlaista ohjelmaa.
Järjestimme töissä rokotusaamun, jotta saadaan noita influenssa- ja koronatehosteita jaettua ihmisiin nyt kun kausi jälleen alkaa.

Varsin mukava ja tehokas aamu/päivä. Otimme potilaita vastaan klo 9-14 ja pistimme useamman kymmenen piikkiä. Meitä oli kolme työparia ja homma oli joutuisaa. Ihmiset oli kovin tyytyväisiä ja ylipäänsä palaute miellyttävää. Jäi ehdottomasti hyvä mieli moisesta lyhyestä ylityöstä.

Menen toistekin, jos pääsen.

Lauantai-illan kruunasi jälleen sauna. 
En lakkaa hehkuttamasta meidän pihasaunaa. Sen rennompaa olotilaa en pysty kuvittelemaan.

Sain vihdoin aikaiseksi hankittua itsellenikin hamam-hiusturbaanin. Varsinkin pihasaunassa aika ehdoton, saa hiukset heti piiloon kun hetken kuivattelee itseään viileässä ja sitten kipittää sisälle. Hankin hamam-pyyhkeet silloin pian muuton jälkeen saunapyyhkeiksi ja ovat kyllä erittäin hyvät. Jos en olisi vuosien varrella hankkinut niin montaa froteista hyvää kylpypyyhettä, voisin vaihtaa kaikki pyyheliinat noihin hamameihin. Mutta en lähde sentään hyviä ja toimivia heittämään pois vain vaihtamisen takia. Mutta hamamit kyllä kuivuu tosi nopeasti ja periaatteessa niiden peseminenkin on ekologisempaa, koska tykkäävät viileämmästä vedestä ja lyhyemmästä pesusta. 

Satunnaisia kuvia ja tapahtumia

Pelkkää sekalaista soppaa tiedossa.
Purin puhelimesta kuvia koneelle, kiukuttelin, kun kaikki ei kuitenkaan siirtyneet. Ihmettelin tätä aikani, päädyin lähettämään/tallentamaan ne itselleni sähköpostiin, josta voi ladata koneelle. Sitten ällistelin, että kuvat on silti vielä puhelimessa.

Huoh! Tietotekniikan ihmelapsi täällä, päivää.

Ipana kävi ja pelleiltiin pallolla.

Palloon liittyen muuten, meinasi käydä vahinko. Olin kuljettanut sitä taskussa jollain reissulla ajatuksena ehkä ottaa joku kuva. Se tietenkin unohtui, ja lopulta laskin pallon käsistäni eteisen lipaston päälle. Eräänä päivänä oltiin lähdössä lenkille ja puin tossuja jalkaan ja ihmettelin, kun yhden kukan aluslautasesta jollain tavoin nousi höyry. 
Noustuani ylös tajusin, että aurinko paistaa tuohon palloon ja se sulatti siitä aluslautasesta siinä muovia kaikessa rauhassa. Tulipalon riski siis aivan todellinen! Hitsit, että säikähdin....
Sen jälkeen pallo on ollut aina lipaston päällä olevassa korissa ehdottomasti varjossa.

Pidin pienet syyskauden aloittajaiset, kerrankin ihan kaikki lapset ja vanhemmat pääsivät yhtä aikaa. Ahdasta meillä toki on näin isolle lössille, mutta olipa kivaa.

Ruskan värejä.

Tietyllä tapaa harmittaa, ettei meillä ole yhtään vaahteraa. 

Sitten muistan aina miten herkästi ne lähti itämään jokaisesta siemenestä, mikä putoaa ja kiitän onneani, ettei meillä ole pihassa yhtään vaahteraa....

Boogie joutui viettämään krapulapäivää eli lonkka- ja kyynärkuville.

Lopputulos kiittää: parasta mahdollista luustoa! Jes!!

Jovelan Johanna oli laittanut erilaisia sähkönsäästövinkkejä. No, sähkölämmitteisessä talossa, jossa ei kukaan ole päivisin kotona, on pakko lämmittää myös sähköllä, maksoi mitä maksoi. Mutta innostuin toki ideasta laittaa puuhellan päälle lämpökivet imemään lämpöä ja sitten hitaasti levittämään sitä huoneeseen.

Meillähän ei keittiössä ole mitään muuta lämmitystä kuin puuhella, ja tietenkin muualta asunnosta lämpö kulkeutuu ilmavirtojen mukana. Mutta varsinaisia pattereita ei ole yhtään. Poltan kuitenkin talvikaudella päivittäin pari pesällistä klapia hellassa, koska pidän puulämmön pehmeydestä. (ja siitä pienestä savun tuoksusta, mikä väkisinkin tulee....)

Kivien toimittaja on kotimainen HelaStone. (En saa tästä maininnasta mitään hyötyä.)
Olin eritoten kovin iloinen siitä, että toimittaja on kotimainen.

Pyyhin tarkkaan jokaikisen pölyhitusen pois hellan päältä.

Siinäpä homma, kun olen lyhyt pätkä ja hella melkoisen syvä.

Kivet on 40 mm paksut ja niitä on yhteensä kuusi kappaletta.

Alkuperäinen tilaus oli neljä kiveä, 

mutta ilmoittivat tehtaalta, että niistä tulee liian painavat.

Nytkin ovat yli 10 kg/kpl.

Huomaa hassu vaaka.

Pojan tyttöystävä toi sen minulle.

Luulenpa, että itseäni on vauvana punnittu vastaavalla.
Muistelen, että äiti sai sellaisen äitiyspakkauksessa ja meillä

olisi ollut sellainen kotona kun olin lapsi. 

Siinä on tosi hyvä kuivattaa sieniä. 

Voi huvittaa itseään seuraamalla miten 250 grammasta tulee 50 grammaa.

Olen varsin innoissani tästä. Hellaa vasten on kivestä tehdyt pienet "kepit", jotka varmistavat ilmankierron hellan ja kiven välissä. Näin kivet eivät toivottavasti halkea kuumetessaan ja pääsevät lämpenemään tasaisemmin. Halkeamisen riski on varmasti suuri, jos käytän liettä, koska siinä kuumuus tulee suoraan liekistä hellan pintaan. Uunin kautta lämpö nousee tasaisemmin ja välissä on vähän muutakin materiaalia eli hellan itsensä kiveä.

Teen ihan omaksi ilokseni ja kuriositeettina jonkunmoisen seurannan tässä, miten kivien pintalämpö käyttäytyy kun niitä lämmitetään päivittäin. (Sillä edellytyksellä, että löydän sellaisen lämpömittarin....)

Näin syksyn tullen on saanut kaivaa jo pitkät kalsarit esille. Samoin olen työmatkafillarointia varten varustautunut myös kahdella paidalla. Vähän välillä tympii sitten pakata niitä välivaatteita töissä kassiin, koska iltapäivällä lämpö on sen verran korkea, että hikoilen liikaa, jos puen kaikki päälle. 

Toisaalta, eipä ole mitään syytä valittaa. Pääasia, ettei tarvitse palella. 

Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.

Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!

Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.

Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 

Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!

Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥

Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.

Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 

Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.

Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!

Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.

Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.

Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 

Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 

Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 

Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 

Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Kansainväliset suurmarkkkinat, Turku

Siitä taitaa olla jo kaksi vuotta, kun olen viimeksi ollut markkinoilla. Olin juuri ostanut nykyisen auton ja kävelin ystävän kanssa jokirantaa ihmetellen kaikkia kojuja. Ostin auton peiliin roikkumaan Harry Potterin taikapölyä, pullo löytyy autosta edelleen.

Miksi sitten ei olla käyty?
Ensin oli kaikkien tuntema korona, ja toisekseen ehkä aikataulut eivät vaan ole sopineet tai jotain. En pysty muistamaan miksi emme ole ajaneet Turkuun, jossa kuitenkin vuoden aikana on yhtä sun toista markkinameininkiä.

Nyt kuitenkin aivan suunnitelmallisesti napattiin auto alle ja päräytettiin naapurikaupunkiin. Auton sai kätevästi pysäköityä ihan tuomiokirkon taakse, josta on lyhyt matka kävellä. Päivä sattui olemaan todella kaunis ja ihmiset olivat hyväntuulisia.

Ipana yhytti meidät heti jokirannan alkupäässä ja kertoi, että sieltä löytyy aitoja saksalaisia, ISOJA, pretzeleitä. Minä olen ihan heikkona noihin Lidlinkin irtomyyntipretzeleihin, joten äkkiä sinne. Voi jukra, toinen toistaan ihanampia, mutta kyllä se aito merisuolainen vaan on minun makuun.

Ostimme jokaiselle yhden välipalaksi. 

Nämä markkinat olikin näköjään suurelta osin erilaisiin ruokiin keskittyvät. 
Jos joka kojusta olisi ostanut jotain, olisi eväillä pystynyt hyvin elämään n. viikon. Toinen toistaan ihanampia tuoksuja ja makuja. Ihanasti monesta kojusta sai maistiaisia.... 

Hollantilaiset juustot oli pakko ohittaa vauhdilla, olisin takuulla sortunut taas hankkimaan kiloittain erilaisia juustoja. Mutta aidot thaimaalaiset kuivahedelmät oli vastustamaton paikka.
Minähän olen vannonut jo vuosia kuivatun inkiväärin nimiin. Jos on vähänkin flunssa tulossa, muutama sellainen ja kurkkukivut yms katoavat taivaan tuuliin.

Pienen pussillisen ostin inkivääriä, lisäksi ihan hiukan kuivattua aloe veraa sekä kookoskikkareita, joita on ihana laittaa aamun rahkan joukkoon.

Olisin helposti voinut ostaa muovikassillisen erilaisia hedelmiä, mutta hillitsin itseni kerrankin.

Toisella puolen jokea kojuja oli huomattavasti vähemmän. Maisema oli kaunis Aurajoen ollessa täysin tyyni. Maistoimme ranskalaiset vohvelit (ei hintansa väärtti!) jotta saimme juotavaa ja kävelimme rauhassa tuon markkina-alueen läpi ja sillan yli toisen puolen pätkän takaisin. 

Turku on todella kaunis silloin kun sää vielä suosii.

Jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori

Jasmin oli löytänyt blogini ja laittoi hauskan haasteen.  
Eli mitä, jos pyykkikorin täyttöaste ja pankkitili kulkisivat käsi kädessä. 

Sanotaan alkuun niin, että sehän olisi ollut mieletön onni silloin kun kaikki lapset asuivat kotona, koska silloin sitä pyykkivuorta ei tahtonut taltuttaa millään. Korit (monikossa) olivat aina täynnä. 
Eritoten teinityttöjen tapa vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä, ja laittaa myös ne hetken päällä olleet pyykkiin, oli aika ajoin hyvin rasittava tapa.
Jos meillä asuisi nyt sellainen teini, näillä sähkön hinnoilla oppisi nopeasti kulkemaan puolipitoisissa kuteissa.

******

Tässä kohtaa pidin luovan tauon. Kipitin kellariin kameran kanssa ja pohdin portaissa kehtaisiko mitään kuvaa tästä tilasta julkaista. Sitten totesin, ettei kenenkään likapyykkikori niin järin kuvauksellinen voi olla, joten....

Korit tuntuu olevan tällä hetkellä aika täynnä.
Etualalla pikkupyykkikori, kalsareita ja sukkia.

Sen takana minusta loogisesti tummien ämpäri, takana vaaleiden ämpäri.

Nyt kun sähkön hintaa pitää kauhistella joka käänteessä, olen pyrkinyt pesemään pyykkiä yöllä ajastuksella. Meillä on onneksi melko uusi pesukone, jossa ajastus on automaattisesti. Se siis ei tee mitään ennen kuin säädetyn ajan päästä ja voin helposti laskea pesuohjelman keston mukaan milloin kone aloittaa ja milloin on valmis. 
Tällä hetkellä aikatauluista johtuen ainoa asia, mikä minua tympii, on kuivausrummun käyttö noiden pikkupyykkien kuivatukseen. Niiden ripustamiseen kun kuluu sen verran aikaa, etten pysty sitä nipistämään aamun aikatauluun.

Mutta ajatuksen tasolla se, että pyykkivuori ja pankkitili kulkisivat synkassa olisi jotenkin hauska. Sehän ei motivoisi millään muotoa pesemään pyykkejä. 😉
Näin kahden ihmisen taloudessa pyykkiä ei oikeasti aivan valtavasti tulekaan. Lakanat ja pyyheliinat pesen viikottain, mutta joskus huomaan harmittelevani sitä, että jokin tietty vaate on likapyykissä viikkotolkulla enkä saa sitä käyttöön, koska muita sen värisiä ei ole käytetty enkä halua pestä vain yhtä tai kahta vaatetta....

Hauska haaste! Kiitos!
Nappaa kiinni, vaikka vain lyhyestikin.

Syksy saapuu

Loppukesä oli yhtä haipakkaa. Töissä vaihdoin työpistettä neljän viikon jaksoksi ja uuden oppiminen oli antoisaa ja rankkaa. Siihen lisäksi lukuisat viikonlopuiksi jo viime vuonna sovitut kokeet ja tapahtumat niin kalenteri oli täynnä.

Edelleen hymyilen levästi polkiessani sekä töihin että palatessani kotiin. Miten ihminen voikin olla ikionnellinen pelkästä mahdollisuudesta käydä töissä fillarilla. Kun työ, työkaverit ja koko työyhteisö on vielä valtavan hieno, tuntuu välillä siltä, ettei kehtaa hehkuttaa liikaa. Perisuomalainen "piilota kynttiläsi vakan alle" mentaliteetti....

Olen viritellyt uutta uskoa Paimiolaiseen merenpohjasaveen ja uskaltauduin tilaamaan kukkasipuleita. Hitti vai huti, nähdään ensi keväänä. Jännittää kieltämättä, mutta samalla olen vakuuttunut, ettei samanlaista talvea kertakaikkiaan voi tulla kahta peräkkäin. (Toisaalta mikäs minä olen sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemaan....)

Sähköyhtiöhän vedätti meitä ihan 6-0 viime vuonna syksyllä ja siitä suivaantuneena kilpailutin yhtiöt keväällä. Silloin mietin vielä, että jättäisin koko homman loppukesään, mutta asia oli koko ajan mielessä ja uutisointi sähkön hinnoista sellaista, että lopulta sitten kesäkuun alussa pistin yhden firman kanssa hommat kimppaan. Näin jälkiviisaana, onneksi! Erityisesti tuossa elokuulla kiittelin onneani, etten jättänyt hommaa loppukesälle, koska eipä nuo hinnat näytä tästä rauhoittuvan. Ja se kusettanut firma sattui olemaan niitä, jotka sittemmin kaatuivat..... 
Mutta olen toiveikas, että vaikka sähkön hinta moninkertaistui aiempaan, nyt pystyn jotenkuten vähän suunnittelemaan kuluja seuraamalla kulutusta. Kesän ajan paneelit on tuottaneet kivasti ja olen nyt saanut tuolta uudelta yhtiöltä pelkästään miinus-merkkisiä laskuja. Asia, joka toki kääntyy toisinpäin tässä syksyn edetessä, mutta kiitettävän paljon paneelit tuottavat vielä näin syyskuussakin kun aurinko vaan paistaa. 

Sähkölämmitteisessä talossa täytyy vaan huolehtia siitä, että ei tuuleta turhaan vaan tarpeeseen ja reippaassa tahdissa. Onneksi meillä on pihasauna, joka lämpiää puilla, koska saunominen on asia, josta luopuminen olisi vaikeaa. 
Näin kaksin asuessa pyykkiä tulee melko niukasti, tiskikone sen sijaan käy joka päivä, koska kuljetamme eväät töihin molemmat ja tiskaamme astiat kotona työpäivän jälkeen. 
Sen verran olen nyt jo satsannut, että pesin ajastuksella pyykkiä kahtena yönä siten, että pystyin siirtämään pestyt pikkuhousut ja sukat kuivausrumpuun heti herättyäni ja sain ne siis pois rummusta vielä ennen kuin lähdin töihin.

Toinen asia, jonka kanssa aloimme painia vasta liian myöhään on olohuoneen takka. Huhtikuussa ollessamme reissussa poika asui meillä tyttöystävineen ja lämmitti tietenkin taloa. No, takan sisäpuolelta oli pudonnut yksi tiili tulipesään (onneksi vasta meidän jo tullessa kotiin) ja tästä syystä takan lämmittäminen jäi loppukevään ajalta. Nuohooja oli todennut, että sen voi helposti (?) muurata takaisin, mutta samalla tutkimme vähän asiaa ja kävi ilmi, ettei takka ole sinänsä mitenkään varaava vaan kerää polttolämmön itseensä ja kiviinsä mutta ei sinänsä kestä kauan lämpimänä. No, näillä sähkön hinnoilla ja takan lämpöä rakastavana aloitimme kysellä sitten uuden tulisijan perään. 

Tämä asia onkin nyt sitten rempallaan. Sehän olisi pitänyt aloittaa heti keväällä, nythän kaikki haluavat uusia takkoja yms ja muurarit ja asentajat ovat kovilla ja varsin työllistettyjä. Lisäksi meidän tapauksessa vanha pitää tietenkin purkaa pois ja koska se on paikalla muurattu, kukaan ei tiedä mitä sieltä paljastuu....

Asia, joka painaa mieltä nyt kun yöt on jo kylmiä. Odottelen joka päivä viestiä takkafirmasta, että tulisivat katsomaan kohdetta.
Onneksi puuhellaa voi lämmittää ja tänä syksynä en edes savustanut taloa ensilämmityksessä, koska valikoin varta vasten pari sellaista päivää, jolloin ei sinänsä olisi tarvinnut lämmittää, mutta korkeapaine sai piipun vetämään hyvin ja nyt se on lämmennyt ja voi polttaa huonompanakin päivänä.

Aivan käsittämättömiä auringonlaskuja ollut tässä syksyllä. Ei tarvita filtteriä. Yhtenä iltana seisoin terassilla viitisen minuuttia ja kuvasin noin viisi kuvaa eli kerran minuutissa. Värit vaihtuivat niin paljon. Tavallaan vähän kauhistuttavaakin, koska tulee sellainen olo, että onko tämä normaalia vai jotain maailmanloppua.

Koska sähkön hinnat tosiaan loikkasivat aimo loikan ylöspäin, kaikesta muusta tarvitsee nyt koettaa nipistellä. Onneksi sain luottotoimittajalta 8 kuutiota puita talven varalle edelleen sopuhintaan. SitäKIN uutisointia seuranneena ja aivan liian myöhään liikkeelle lähteneenä tässä olisi voinut käydä kehnosti. Koska klapit kumottiin puuvaraston eteen sovitusti, ne oli pinottava aika reippaaseen tahtiin, jotta autolla pääsi liikkeelle. Hyvää hyötyliikuntaa.

Shoppailu ei ole ollut harrastukseni muutenkaan merkittävästi. Toki sorrun liian usein ruokakaupoissa kaikenlaiseen turhaan herkkuun, mutta esim. vaatekaupoissa en kierrä. 
No, syyskuun alussa oli pari vilpoisempaa aamua ja töihin fillaroidessa pohdin vakavissani "tätäkö tämä sitten on, aina palelee ja nenä vuotaa". 
Veronpalautukset tulivat ja sallin itselleni pientä luksusta kolmen uuden kahvimukin hankkimisella. Iittalan Taika-sarjasta ilmestyi siis jokin rajoitettu erä minusta valtavan kaunista mukia, ja kävin ne sovitusti hakemassa Prismasta kun olin muutenkin kulmilla. Siinä Primassa kävellessäni keksin sitten mennä myös naistenvaate-osastolle, ajatuksella tarvitsen muutamat sukat.... ja päädyin koettamaan kevyttoppatakkia, jonka sitten nappasin mukaan muina Sulo Vileneinä, koska se oli edullinen. Havaitakseni siis seuraavana aamuna, ettei pyöräilyn tarvitse olla aina jäätävää ja pukemalla riittävän tukevat sormikkaat myös näpit pysyvät lämpimänä. Ihan blondina siis jälleen.

Kyllä, kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä seuraavana päivänä tästä uudesta mukista.
Ja itse myönnän ihan ensimmäisenä, että on silkkaa hulluutta hankkia se määrä kahvimukeja, mitä meillä on, koska asumme kaksistaan. Hyvä, että ehtii käyttää jokaista edes kuukauden aikana.
Mutta toiset kerää Muumi-mukeja, toiset postimerkkejä, toisilla on enemmän kuin yksi koira ja toisilla aivan naurettava määrä kahvimukeja. Elämä on. 

Jos kaikki menee toiveideni mukaan, saatan mahdollisesti pystyä ensi vuoden alusta tekemään säännöllisesti virka-aikaa töissä. Näin kun siitä on saanut esimakua, tuntuu kieltämättä aika makealta voida viikonloppuna viettää aikaa rauhassa kuten niin sanotut normaalit ihmiset. 
Jään itsekin kuulolle sen suhteen. 

Tuntuu jotenkin hyvältä "palata" tännekin. Kaikenlaisia asioita olisi kerrottavana. En edes muista mistä olen jo kirjoittanut ja voisi olla syytä palata omiin teksteihin.

Retkiä

Koska mies vaihtoi työpaikkaa viime syksynä (vuokramieheksi) ja päätyi siis saman työnantajan vakkariksi keväällä, hän poltti lomansa tässä samalla. Toki vuokramies-ajoilta maksettiin lomat ihan sääntöjen mukaan pois, mutta vapaata ei tullut. 
Itse tein saman päätöksen ja poltin lomani jälleen, tosin sopimuksella, että saan pitää jotain palkattomia syksyllä ja lisää keväällä (jää nähtäväksi miten tuleva hyvinvointialue siihen sitten suhtautuu.....), mutta näin ollen me vaan olemme töissä.

No, nythän meillä toisaalta on viikonloput vapaana. (Miinus tämä alkusyksy, koska runsaasti kaikenlaista valmista suunnitelmaa on siihen kertynyt jo viime vuodelta....)

Joka tapauksessa päätimme viime sunnuntaina tehdä jonkun retken ja kohteeksi valikoitui itselle uusi paikka.

Kullaanvuori sijaitsee Suomen ainoassa kaupunkioikeudet saaneessa risteyksessä eli Raisiossa. Kartalta näkyi, että hauskan oloinen ympyrälenkki siitä tulisi, ja niin pakkasimme reput ja rensselit ja lähdimme aamulla matkaan.

Ihan alkumatkasta meinasi usko loppua, kun polku johti ABC:n pihaan.... 

Pikainen tarkistus kartasta kertoi, että tosiaan, sen poikki pitää mennä ja retki jatkuisi liikenneympyrän toisella puolen. Tässä kohtaa toivoin hiukan selkeämpää merkintää reitille.

Mutta kun kaupunkialueelta päästiin, maisema oli kaunista. 

Tauko pidettiin suunnitellusti reissun ainoalla laavulla. Ei sillä, että olisimme tarvinneet tulipaikkaa, koska kannamme kuuman veden noihin pussiruokiin mukana, mutta on kivempi istua jossain istumiseen suunnitellulla alustalla. Lisäbonuksena näillä paikoilla on yleensä siisti puucee, niin täälläkin. 

Jonkin matkaa laavun jälkeen oli näkötorni. Se tosin näytti sen verran huteralta, etten edes ajatellut kiipeäväni sinne. Mies kävi toteamassa, että sieltä näkyy kauas ja hyvin. Täällä ei puusto ollut kasvanut vielä näkökentän eteen.

Melko pian näkötornin jälkeen tuli useampi risteyskohta, jossa olisi totisesti toivonut jonkunlaista merkkiä mihin suuntaan on tarkoitus jatkaa. Alueella risteilee runsaasti hiihtolatujen pohjia, joten vaihtoehtoja oli paljon. Teimme pistoja vähän jokaiselle polulle, kunnes oikea löytyi.

Sitten jossain vaiheessa polku päättyi hiekkatiehen, joka lähti kulkemaan talojen ohi. Kyltti "Dobermanni vapaana pihalla" sai allekirjoittaneen ottamaan hiukan rivakampia askeleita sellaisen 100 metrin verran.... ei hirveästi kiinnostanut kokeilla onko lölleröstä spanielista vastusta tuollaiselle. Ja rehellisesti hirvitti kyllä, että onko se edes luvallista ja olimmeko enää oikealla reitillä.

Koko loppumatkan reitti kulki metkasti talojen ohi erilaisia hiekkateitä ja lopussa asfaltillakin. Emmekä päätyneet suunniteltuun loppupisteeseen, vaan päädyimme kävelemään toista kautta autolle.

Laitoin palautetta, että reittimerkinnät ovat pahasti puutteelliset, koska me kuitenkin kävelemme paljon ja päivittäin, ja silti tuo 11,5 km reitti muuttui meidän jaloissa yli 16 km mittaiseksi. Joku toinen ei ehkä pystyisi tuota ylimääräistä vitosta enää tekemään.

Joka tapauksessa oli kiva sunnuntai ja nelijalkaiset olivat kerrankin tyytyväisiä eivätkä heti kinunneet uutta lenkkiä kun kotiin päästiin.

****

Aloitan tulevana maanantaina itselleni uudessa toimipisteessä ja tästä syystä loppusyksyn aikataulu näyttää siltä, että vapaita ei arkena ole.

Miten ollakaan, mies oli kuitenkin varannut itselleen pari pekkaspäivää juuri kun itselläni oli se yksi vapaa, joten eilen illalla jo puhuttiin, että kyllähän sitä joku retki pitää suunnitella jälleen.

Helppo vaihtoehto: Kurjenrahkan kansallispuisto ja siellä Savojärven kierros. Matkaan mars!

Päivä oli upea. Onneksi järveltä kävi pieni vire, koska paikka paikoin metsän siimeksessä oli kovin hautova ilma, suorastaan tukalaa.

Luonnollisesti järvi houkutti eikä noita kolmea pitänyt mikään pois. Kuumissaan olivat ja uituaan jaksoivat tyytyväisenä jälleen eteenpäin.

Mukana oli kyllä taas retkimuonaa, mutta kumpikaan ei ollut nälkäinen vielä, joten juotiin vaan kahvit. 

Taukopaikka oli tosi kaunis.

Tuo kierros on kylttien mukaan 5,6 km. Muutama lisäkilometri tulee siitä, että jättää auton sille merkitylle paikalle ja lisäksi me poikkesimme paluumatkallakin vielä Kurjenpesällä, mutta luulemani rakennus ei ollutkaan kahvila/putiikki ja oli kiinni. 

Ai että. Tästä on hyvä jatkaa. Kesää on vielä jäljellä.