Puuhia

Ensin on viikkotolkulla kirjoittamatta mitään ja sitten tuntuu, että pato ratkeaa auki....
Tässä siis vielä vähän.

*****

Olen hankkinut itselleni kumisaappaat. Kalliit! 19,90 eur (Tai siis tulivat lopulta kalliiksi... no eivät edes oikeasti.)

Mainitsemisen arvoinen asia, koska tilasin ne Hankkijan nettikaupasta paniikissa, koska omaa kokoani (36) oli jäljellä kaksi paria. Mies kävi ne hakemassa myymälästä, mutta kas kummaa, ne oli niin pienet, ettei jalka mennyt edes sisälle saati, että ne olisi saanut pois, jos olisi väkisin tunkenut.
Joten lähdin kerran työpäivän jälkeen vaihtamaan.

Päädyin lopulta sovittamaan saappaita, koska koot olivat niin merkilliset ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisten kokoa (38) olevat jalkineet. Mainitsemisen arvoinen asia, todellakin!!!

Mutta ne on haluamani keltaiset, lyhyet. 

Suunnitelma on siis päästä töihin pyörällä sukat kuivina, koska lenkkareista menee sateella vesi läpi.

Ja kyllä, hoksasin kyllä jo etukäteen, että valuessaan lahkeita pitkin vesi valuu suoraan saappaaseen.... 

Ensimmäinen lenkki on nyt saappailla kävelty, ja eivät tosiaan ole lenkkarin veroiset tietenkään kävellessä, mutta olipa kiva tunne kun varpaat oli kuivat!

Se, mikä teki niistä "kalliit", oli minun päästäminen Hankkijan myymälään ilman valvontaa. Siellähän oli puutarhapuolella lähes kaikki perennat ja pensaat -50% joten päädyin kantamaan autoon myös omenapuun. ♥

Meillä oli vanhassa paikassa vanha ihana Antonovka, joka teki taivaallisen hyviä talviomenoita, joista sai todella hyvää sosetta. Se halkesi kerran myrskyssä ja harmittelin sitä kovin.

Nyt on uusi Antonovka kasvamassa. Katsotaan, tuleeko siihen meidän aikana satoa....

****

Muita puuhia. Piti raivata pihaa järjestykseen. Jonkin verran puutavaraa on jäänyt "yli" ja se piti asetella talveksi suojaan. Siinä kun lautoja kannettiin, pohdittiin, josko ne kuitenkin olisi fiksumpaa ottaa heti käyttöön, ja puff, nyt on saunan edustalla noin puoleen tuntiin tehty uusi terassi. 

Huomattavasti mukavampi kuin niistä irtolaatoista koottu, ja tukeva. Lisäksi suurin osa ylijääneistä laudoista hupeni tähän sopivasti.

Siinä tehdessä sitten tuli puhe, että vuoden päivät on keskusteltu minkälainen lattia saunassa olisi kiva olla. Koska pakkasilla betoni on järisyttävän kylmä, ja finnfoamit ritilän alla oli vähän epävakaat ja keikkuvat. Turvallisuus edellä kuitenkin!

Joten otettiin loput laudelaudat ja tehtiin saunaankin "terassi". Mitoitus on nyt sellainen, että sinne alle saa ne finnfoam-levyt pitämään lämpöä jalan alla ja vesi nyt virtaa kuitenkin siitä kätevästi pois.

Lämmittäähän se piti tietenkin, että pystyi testaamaan, miten lattia toimii.

Rakkain paikka auringossa.

Sorruin myös somen uhrina testaamaan ruokajuttuja. Instagramissa törmäsin johonkin reseptiin, joka vaikutti mielenkiintoiselta, joten sen verran kaupan kautta kotiin, että ostin quinoaa.

Uunivuuan pohjalle ladottiin quinoaa, sen päälle kiehuvaa liha/kana/tms lientä, siihen pussillinen baby pinaattia revittynä, kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja, sekä kaksi salaattijuustoa (muka-fetaa) kuutioituna. Hiukan mausteita ja öljyä päälle ja uuniin. 

Toimikin erinomaisesti broilerin lisukkeena. 

Teen tätä epäilemättä toisenkin kerran, koska quinoaa jäi vielä. 

*****

Sitten syyskuun puolelta ihan paras uutinen: minut vakinaistettiin siihen nykyiseen työhöni, jonka suhteen heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että "voi nenä, tälle mun sydän sykkii täysillä". 
Paikka tuli auki ja hain sitä. Kuulin haastattelussa, että hakijoita oli 12 ja kolme haastateltiin. Pitää olla hirveän tyytyväinen, että pääsee edes pronssiotteluun, mutta kieltämättä ehdin jo vähän murehtia miten surullista olisi, jos minä olisin ensimmäisellä varasijalla. Tuo hakijamäärä kuitenkin kertoo siitä, että valitettavan moni on leipääntynyt (nykyiseen?) työhönsä ja haluaa jostain syystä muuta. Siellä olisi voinut olla vaikka tusina minua paljon kokeneempia hoitajia jonossa......

No, jossittelu on siltä erää ohi. 

Taisin kyllä aika tavalla leijua kun sain onnittelut esimieheltäni! ♥ 
Olen nyt aika monta kakkua "velkaa" vähän sinne sun tänne. Kukapa olisi uskonut silloin heinäkuussa, kun tein nopean päätöksen, että tämä päättyy näin?

Tuo paikka on sillä lailla aika uskomaton, että en ole tavannut moista työyhteisöä vuosiin. Kaikki, ja tarkoitan kirjaimellisesti kaikki, ovat ottaneet vastaan kauniisti, tsemppaamalla ja osoittaen arvostavansa ammattilaisuuttani. Virheet, joita toki tulen edelleen tekemään, kiitos uuden järjestelmän, on korjattu mainitsemalla asiasta kauniisti ja kannustavasti. Selän takana puukotusta ei ole. 

Tulen todellakin tekemään parhaani ja minusta oli äärettömän miellyttävää kuulla ylihoitajalta, että "enempää ei kukaan odotakaan".

Elämänmuutoksia

Arkipäivien plussapostauksessa vähän vihjailinkin jo kertoneeni lääkärille ikäviä uutisia. Olen irtisanoutunut.

Päätöstä en tehnyt kevyin perustein. Onhan tämä muhinut ilmassa jo reilun vuoden. Ilmapiiriongelma töissä on ollut paikka paikoin käsinkosketeltava ja olen ollut onnellinen töissä vain polilla. Pärstäperusteinen johtaminen ei vaan sovi itselleni.
Kyselin mahdollisuutta erilaisiin "vaihtoihin". Olisin toivonut työnkiertoa kasvattaakseni osaamistani, halusin kouluttautua ja kokea uutta. Kysyin vuorotteluvapaata. Kaikkeen vastattiin yksiselitteisesti, ilman perusteluita "ei".  En nähnyt hirveästi vaihtoehtoja.

Muuton jälkeen palikat alkoivat loksahdella paikalleen: sain soiton itselleni täysin uudesta paikasta ja tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Joten jo kesäkuun alussa puhaltavat uudet tuulet. Katsotaan. 

En lähde ovet paukkuen, en polta siltoja takanani.
Olen aidosti pahoillani, että en saa kouluttaa kollegaa polityöhön ja lääkäri jää yksin. 
Ja jännittää aivan hitokseen.

Ehkä ihmisen kuuluu vaihtaa noin 10 vuoden välein?

Silmät laitettu kuosiin: ripsien ja kulmien kestoväri.

Olen käynyt tekemässä yhden vuoron uudessa paikassa. Porukka otti todella avoimen iloisesti vastaan. Sain kysellä tyhmiä, sain kyseenalaistaa, sain vastauksia.

Osastonhoitajan kanssa vaihdoin muutaman sanan. Nauroin tekeväni nyt isoja muutoksia, olkoon viiskymppisen villitystä. Vaihdoin osoitetta ja nyt työpaikkaa. Jospa pidän miehen, lapset ja koirat vielä. 😂

Kuisti on kuin kasvihuone. 

Vielä en uskalla laittaa maisseja ja sisäkasveja pihalle,

yöt ovat olleet sen verran viileitä.

Jossain kohtaa koti alkaa olla remontin osalta tehty. Keittiöstä puuttuu vielä joitain etusarjoja, laatikostot ovat paikallaan ja toivon mukaan tällä viikolla saadaan sähköt ja sitä myöten liesi ja uuni käyttöön. 

Viikonloppuna tehtiin myös pikkuremppaa vessaan. Mies laittoi sinne uuden pöytätason ja vielä pari pienempää hyllyä, joten sain tavarat paikoilleen eikä lattialla ole enää mitään. JEE! (Miten helppo siivota kun imurin saa joka koloon!)

Tilasin Torista pitkän harkinnan jälkeen 325 cm pitkän pitsiverhon. Se ei ollut kallis, mutta aina arveluttaa ostaa sokkona. No, kävi tuuri ja sain mielestäni aivan ihanan pitsikapan kuistille. Käsinvirkattu. Ihastelen noita ihmisiä, jotka osaavat tehdä tällaisia käsitöitä. Itse neulon kyllä sukat pakon edessä, mutta minusta ei ole näpräämään.... 

Kuistilla vihdoin verhot

Halusin jatkaa vanhan VPK:n naisosastossa muutosta huolimatta. Huhtikuun alussa en päässyt kokoukseen, koska kaikki oli kotona vielä sekaisin. Nyt päätin ottaa ajan itselleni ja lähdin pontevana liikkeelle. Varasin ylimääräisen 30 min ehtiäkseni käydä Kukkatalossa ja olin sopinut nappaavani yhden ystävän kyytiin. Joten hyvin poikkeuksellisesti moottoritielle. (Koska reitti Kukkataloon olisi siitä "suorempi".)

VIRHE!!!

Puolimatkassa ensin asfaltointityömaa, ja tuntemattomasta syystä letka pysähtyi viideksi minuutiksi täysin paikalleen, vaikka vain toista kaistaa tehtiin.

Muutama sata metriä sen jälkeen, vauhti oli juuri noussut n. 100 km/h, säikähdin kun salama iski näkökentässä taivaan poikki ja samantien alkoi tulla rakeita ikkunaan. 

Siitä pari sataa metriä ja tiellä olikin jo 10 cm raekerros:

Suvikelit

Vauhti putosi 40 km/h ja mentiin kieli keskellä suuta.
Vastaantulevien kaistalla oli jo kolme autoa pois tieltä: yksi nokka minua kohti keskikaistaleella, toinen perä pystyssä rinteessä tien toisella puolen ja kolmas nokka samaan suuntaan kuin itselläni.... 
Yksi ensihoitoyksikkö oli paikalla ja matkan aikana vastaan tuli vielä viisi lisää siniset vilkkuen. Lopulta tuli vielä Pelastuslaitoksen paloautokin.... 

Toivottavasti ihmiset selvisivät loukkaantumatta!

Minä EN ehtinyt Kukkataloon. en lopulta edes yrittänyt. Noukin kaverin ja ajettiin suoraan kokoukseen. Illalla kotiinpalatessa aurinko paistoi, (vanha) tie oli kuiva ja oli epätodellinen olo, että lumiset kuvat olivat edes totta.

Arkihaaste 37/52

Tätä viikkoa paras sana kuvaamaan on ulkoilu!

Maanantaina vapaapäivä, joten kävin työhaastattelussa, ja aamulla oli kiirettä lenkittää koirat ja ehtiä suihkuun ennen lähtöä.

Tällä alalla tuskin kauhean paljon head huntereita pyörii, lienen joskus lähettänyt jonkun hakemuksen tuolle firmalle ja koettivat kepillä jäätä. Vähän tyhjästä nimittäin tuli kutsu haastatteluun.

Niin: mielenkiintoinen paikka, täysin uusi rakennus ja idea, ja pääsisi rakentamaan itselleen toimenkuvan. Mielettömät puitteet, esimies vaikutti kivalta, työkavereita pääsisi haastattelemaan....
MUTTA, ja se olikin sitten iso mutta. Palkka tonnin pienempi kuin nyt. Tonnin!!

En tiedä muista, mutta itselläni ei ole siihen varaa.
Sillä hyvällä työporukalla tai toimivalla tyhyllä kun ei lauantaimakkaraa leivälle saa, eikä hyvä esimies tai kutsumus myy jauhelihaa perheelle. Hitsi että vähän harmitti!!

Kiire jatkui illalla: tyttären viemistä tallille ja siinä välissä kauppareissu.

Kauppareissulla käteen jäänyttä....

Tiistaina (edelleen vapaa) taas oli hammaslääkäri. Miten sitä voikin pelätä joka kerta niin paljon?

Menin rehvakkaasti sisälle ja kerroin heti oman mielipiteeni: eli että nämä on tosi hyvät väliaikaiset paikat (toisella ikää 1,5 vuotta, toisella puolisen vuotta) eikä niihin tarvitse koskea.
Lopputulos: epäilevät, että toinen niistä hampaista joudutaan poistamaan kokonaan, implantistakin se puhui, mutta siihen otan aikalisän kun sille sillalle tullaan.... ja KOLME uutta aikaa. Siis kääääk!!!

Sen jälkeen keikka Turkuun tervehtimään isoja lapsia.
Nuoriso ei varsinaisesti halunnut kuviin, joten lyhyesti vaan kuva ravintelista, missä lounastimme.

Tiistaina vielä illalla mukava lenkki ja siitä eteenpäin ajattelinkin, ettei ole hoppu eikä hosumista minkään suhteen.

Metsälenkillä oli kerran kori mukana, ja hyvä on, että oli.

Keskiviikosta eteenpäin nautin lomasta.

Keskiviikko oli siitä kiva päivä, etten tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Niitä päiviä todellakin tarvitaan.

Aamulenkillä tosin otin muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska koirat ehti ohittaa ja kun itse tulin paikalle, mikäs se siinä lötköttelikään......

Ihan sama, ettei ollut kyy. (Asia, jonka tajusin vasta jälkeenpäin. Kuvassa erottuu keltaiset silmärenkaat, jotka paljastaa sen rantakäärmeeksi. En tosiaan kumartunut katsomaan sitä silmiin siinä tilanteessa...)
YÖK YÖK YÖK!!!!!  Ohitettiin se ihan 10 sentin päästä....

Paistoin lättyjä ja vähän pullaa (rentoudun keittiössä, siksi sanon, etten tehnyt mitään) ja kutsuin isän avokkeineen kahville, muuten lojumista sohvalla kirjan kanssa ja lenkkejä.

Torstaina ensin aamulenkki ja pikaiset kahvit, sitten Bono kyytiin ja ajelu Kemiönsaaren toiseen päähän, jossa Bömpsiäisen siskolla (tai kaiketi sen omistajalla) on mökki.
Lenkki kosteassa metsässä, koirat ui meressä ja noin kahdeksassa eri kuralätäkössä.

Muu reissu meni riehuessa. Tytöt juoksutti junnukoiraa oikein urakalla kolmisen tuntia.
Kotimatkalla oli melko rauhallinen koira ja kotona raukeus jatkui....

Loppuviikosta luin, join kahvia ja teetä, ulkoilin joka päivä. Vähän pesin pyykkiä (sää ei varsinaisesti suosinut sitä, koska ulos ei saanut kuivumaan) ja puuhastelin kaikenlaista pientä.

Nämä uutuudet mulla on odottaneet keittiössä jo pitkään.

Koska mm. edellisestä Harry Holesta on jo aikaa, kahlasin edellisen kirjan läpi ensin, koska tämä on ikäänkuin suora jatkumo...

Tein sitten saman Kepplerille.

Sohvalla huovan alla. Oikeassa kyljessä koira, toinen lattialle ihan tuossa sohvan kulmassa, vasemmalla käsinojalla iso lasi teetä.

Sinänsä harmi, että päätin olla ostamatta mässyjä syksyn ajan. Tähän olisi hyvin sopineet irtokarkit ja sipsit.....

Eilen, lauantaina, olin noutamassa Ipanaa kaupungista ja päätin tehdä pienen kirpputorikierroksen ennen noutoa.

Ajoin ensin Prismaan, koska etsin tekstiiliväriä.

Meillä on nuo Ikean valkoiset tuolinpäälliset, mutta koska meillä koirat saa mennä sohville ja tuoleille, ne eivät sattuneesta syystä ole enää valkoiset. Eikä ne myöskään lähde pesussa enää puhtaiksi. En pysty niitä mitenkään joka toinen päivä pesemään ja näköjään tuollainen piki ja muu asfaltilta irtoava musta lika ei sitten lähde enää vanhennuttuaan pois.

Eipä silti, valkoinen ei ole järkevä väri tekstiileissä koiraperheessä lähtökohtaisesti.

Joten yksi kirkkaimmista ideoistani hetkeen (sanaleikki tarkoituksellinen): värjäsin nuo valkoiset harmaiksi. Ja niistä tuli todella kauniit harmaat!!!  TYKKÄÄN! 

Sitten kirppareille.

En oikeastaan tarvitse yhtään mitään, mutta joskus joku tavara saa aikaan sellaisen "tätä olen etsinyt" -fiiliksen, ja tykkään käydä kiertelemässä. Salossa on muutama isompi kirppis, joista yhdellä en ollut käynyt ennen ja sitä on kehuttu. Sinne siis....

Yleisiä havaintoja: ihmisten hinnoittelu on kyllä aika lailla pielessä, jos Kastehelmi-kynttiläkiposta pyydetään enemmän kuin uutena Prismassa. (Olin nimittäin sattumalta katsonut niitä hintoja juuri varttia aikaisemmin....)

Paljon kaikkea mielenkiintoista oli tarjolla, ja yhteen lasiseen kupuun tartuin jo, mutta hintalappu sai laittamaan sen pois. Haloo ihmiset, kirpputoreille kirpparihinnat niin roinasta pääsee eroon!!

Ostin lopulta yhden euron lasipurkin tiivillä kannella. Sopii esim. mausteille hyvin. Samoin käteen jäi vaaleanharmaa koristetyyny sekä keittiön kattoon lamppu muutamalla eurolla. Jihaa!! (Ihmiseksi, joka ei pääsääntöisesti tykkää kierrellä kauppoja, saan hurjan paljon hyviä fiiliksiä näistä, hassua.)

On ollut oikein onnistunut ja viihtyisä viikko!!

Jospa sitä nyt jaksaisi taas veivata työmaalla useamman viikon ennen seuraavaa paussia.