Kesän viettoa

Suomen kesä on minusta käyttäytynyt tänä vuonna hyvin tavallisesti: se varsinainen kesä, eli lämpimät kelit, tulee taas päälle vasta kun ihmisten mielestä aletaan jo viettää syksyä. Tyypillisesti kuumimmat viikot on heti silloin kun koulut alkavat.

Edellisessä elämässä, kun vielä pidin pitkän kesäloman, meillä ei ollut mahdollisuutta hirveästi valita ajankohtaa. Se vaan tarjoutui mahdolliseksi silloin kun kvartaali oli juuri vaihtunut ja ensimmäinen kuukausi mentiin pidemmällä eli viiden viikon jaksolla. Silloin pystyi nipistämään kolmisen viikkoa vapaata. Neljän viikon jaksoissa max vapaa olisi ollut reilu viikko.

Minä olisin aina halunnut pitää loman heinäkuun lopulta elokuulle. Se on ollut lempiajankohtani aina. Tykkään elokuun pimenevistä illoista ja toisaalta siitä, että kesän herkut on kaikki yleensä jo tarjolla. On marjaa, hedelmää ja vihannesta. Kaikkea ihanaa saa tuoreena! NAM!

Kahvihetki auringossa

Fiskars terässä

Näin kun pitää loman pelkästään pätkissä, halusin nimenomaan yhden pätkän elokuulle. Olisin, näin jälkiviisaana, voinut toki suunnitella sinne vähän pidemmänkin pätkän kun lomapäiviä jäi jäljelle vaikka kuinka kevättä varten. 

Kunnon breikki nimittäin tekisi nupille hyvää. 

Se varmasti tuli ilmi tuosta parin jutun takaisesta, meinaa aika ajoin vähän kilahdella töissä ja tauko olisi hyvästä varmasti kaikille osapuolille.

Mutta parempi edes viisi päivää kuin ei ollenkaan.

Suomaisemaa

Jollain tavoin on aika ylellistäkin, kun ei ole mitään suunnitelmia. Minulla on paha tapa aina lähteä suorittamaan asioita, jos suunnitelmia tehdään. 

Lomareissuilla ne on sellaisia "nämä asiat kuuluu käydä katsomassa tuolla paikkakunnalla" ja "sinä ja sinä päivänä voisi sitten sitä ja tätä". Stressihän siitä pukkaa.

Heinää.

Tavallinen arki on oikeastaan varsin suloista aikaa.

Kun päivä koostuu siitä, että herätään, käytetään koirat lenkillä ja nautitaan luonnosta, keitellään kahvit ja tehdään hetken mielijohteesta sitä minne nenä näyttää ja mikä sillä hetkellä parhaalta tuntuu, siitä koostuu sellainen rentouttava loma.

Eihän se vaadi edes paljon. Sattumalta ostat vesimelonia ja mansikoita, ja kun keität kahvia, keitätkin niin paljon, että siitä riittää vähän muillekin, ja soitat, että "tulkaas kahville".

Sitten vaan terassin sivupöydälle pieni tarjoilu esiin räikeässä auringossa ja onpa ihanaa....

Joskus voi käydä niinkin, että kahvinkeitin kiukuttelee. Se siis valuttaa veden niin ripeästi porojen päälle, että suodatinsuppilo ei tyhjene ajoissa, vaan jollet ole varuillasi, se tuuttaa sumpit yli äyräiden.

Silloin, voi miten hurjan harmi, voi olla ihan pakko korkata vaikka Fresita-pullo ja kaataa lasilliset - kun kahvia kerran joutuu odottamaan....  hehe!!

(Ostin muuten uuden kahvinkeittimen. Jää nähtäväksi johtuuko tuo suodatusongelma itsejauhetuista poroista vai oliko keittimen ongelma.)

Näiden kavereiden kanssa arki on juhlaa.

Meidän suolla oli muutama hilla!! 

Yksi oli keltainen ja kypsä, sen pistelin parempaan talteen.

Siinä on muuten tavallaan tosi pahan makuinen marja noin itsessään. 

Oikein huvittaa, että sitä niin himoitsee itsekin.

Se, jos mikä, maistuu paremmalta pienen sokerimäärän kanssa.

Lopuksi pitää vähän leuhkia ja nautiskella.

Olen nähnyt Cats-musikaalin Lontoossa 1987 kun olin babysittaamassa yhden kesän pikkuserkkuani, joka oli silloin 6-7-vuotias. Isotäti, joka minut sinne kutsui, vei minut sitten musikaaliin yhtenä iltana ja se oli menoa. 

Nyt West Endin porukka tulee Helsinkiin syksyllä ja tilasin liput silloin heti kun tulivat myyntiin.

Tällä viikolla ilmestyi postissa outo paketti Englannista ja sielläpä olikin nämä liput..... 

Wuhuu, enpä arvannut olevani ihan tälle tasolle lippuja ostanut. 

Ai että on jotain ihanaa mitä odottaa!!!

Pihan kukkijoita

Huh huh! Tämäkin teksti on roikkunut luonnoksissa jostain kesäkuulta saakka....
Joten kuvat on ainakin jo aikansa eläneitä, eikä tekstikään mitenkään erityisesti hemmottele.
Julkaisen nyt kuitenkin kun on tullut tehtyä!

****
Silloin kun meille laitettiin maalämpö, se oli siis helmikuu 2015, ajoivat mokomat sillä koneella mun vastasiirretyn jasmikkeen yli.

Tuota jasmikepensasta olin hautonut etupihalla vuosia ja se kitui ja voi siinä huonosti. Silloin syksyllä päätin etsiä sille uuden paikan, koska nuoruudenkodissani Porvoossa sellainen kasvoi piharappusten vieressä ja tuoksu oli aina huumaava.

No, kuten sanottua, puskasta ei ollut jäljellä kuin pienet töröt kun maalämpö valmistui ja olin valmiiksi vihainen ja pahoillani.

Vaan.... kukapa olisi tiennyt, että juuri sitä se riivatun puska kaipasi: vähän rouheampaa käsittelyä.

Nyt korkeutta on jo metrin verran ja siinä on yksittäisiä kukkiakin. Ja se tuoksu... ♥♥

Myös parivuotiaat valkoiset pionit näyttävät voivan erinomaisesti. Niille pitäisi nyt kiireen vilkkaa saada jonkinlainen tuki, koska kukat ovat avauduttuaan niin kookkaat, että lätsähtävät varmasti maahan....

... kuten tässä.

Äiti sanoi aina, että silloin kun pioni kukkii, sataa, ja näin se tekee. 

Vanha totuus, jota kylven alvariinsa.

Hitsi kun en näille hoksannut kaivaa vanhaa verkkoaitaa ympärille ajoissa, nyt ovat jo levällään kuin jokisen eväät....

Arkihaaste 31/52

Tämä viikko meni niin, että alkuviikosta olin kuvaannollisesti elin otsassa töissä.
Meillä on töissä tilanne, jossa esimiesten keskinäiset kahinat näkyy nyt ruohonjuuritasolle ja pistää henkilökunnan ikäänkuin toisiaan vastaan, ja sekös on mukavaa.....

Ti-ke olin todella huonolla tuulella ja pohdin jo, että ilmoittaudun sairaaksi koska kertakaikkiaan jurppi mennä töihin. Lisänä rokassa sitten keskiviikoksi sovittu pitkäpäivä (8-20:30), jolloin menin töihin jo normi-aamuun eli seitsemään ja sain tietää 15:15, että listoissa on jälleen ongelma (eli työkaveri illasta puuttui) ja en pääsisi lähtemään ajoissa. Hurraa!

Silloin oli pakko sitten nauraa, koska muuten olisi tullut itku.

Torstaina vietin valevapaata eli odottelin iltaa, että yövuoro alkaisi. Juu, taas. Olen nyt valvonut joka helkatin viikko yhden yön. Listan suunnittelu on todellakin aika metsässä....

Mutta torstaina mieheni pakkasi eväät reppuun ja kertoi uudesta paikasta, josta oli kuullut, ja niinpä ajoimme Ulkoluodolle, jossa on näköalakallio. Ja aikamoiset näköalat sitten olikin!

Kalliolle käveli ehkä 1,5 km siitä, mihin auto piti jättää, ja kalliolta alas oli aika ajoin vähän haasteellinen reitti merenrantaan. 

Ranta oli tuollaista isoa ja pientä mukulakiveä. Joku linssiluteili, kun otin kuvaa.....

Juotiin kahvit kalliolla ja oli hetken jo rennompi olo.

Arkihaaste 30/52

Tälle viikolle löytyy yksi hyvin kuvaava sana: puusouvi.  (Ja se kyllä jatkuu tulevallakin viikolla...)

Vaikka maalämmön ansiosta lämmittäminen onkin nyt edullista, meillä tykätään takkatulesta ja elävän tulen tuomasta lämmöstä silti. Asuinkerroksessa (eli keskikerroksessa) meillä on hyvin harvoin patterit edes päällä, vain eteisessä ja sekin lähinnä lapasten ja kenkien kuivaamista varten. Vintti on vilpoisa joten siellä lämmitys tulee talon keskuslämmityksellä, samoin kellarissa.

Puuta kuitenkin kuluu kohtuullinen määrä aina talvessa ja sitä on hankittava lisää kuivumaan, koska poltamme vain ns. ylivuotista puuta.

Mies tilasi rankoja paikalliselta sahalta. Nämä kun saadaan pilkkeiksi, on talvelle 2018-19 ja ehkä 2019-20 tiedossa muhevia lämpöjä.

Meillä on sellainen työnjako, että mies sahaa ja minä pilkon.

Olen tykännyt heiluttaa kirvestä jo ihan teinitytöstä lähtien. Kun teini-iässä olin pakotettuna vanhempien kanssa veneilemässä, pursiseurojen saarissa oli aina puuvaja ja puulämmiteiset saunat. Siellä pilkoin sydämeni kyllyydestä halkoja.

Olen edelleen tosi ylpeä, että vanhempani luottivat siihen, etten kalauta kirvestä polveen, olin kuitenkin 13-15 -vuotias tuolloin.

Meillä on useampi Fiskars mutta tämä suurin halkomakirves on vaan auttamatta paras.

Vaikka se on itselleni pitkä ja painava, minun ei tarvitse sillä varsinaisesti lyödä, vaan puuhun osuessaan se halkaisee omalla painollaan.

Ja niska- ja selkälihakset kiittää. (Ensimmäiset krampit tosin aina vaivaa muutaman yön homman aloittamisen jälkeen, venyttely kun ei kuulu omaan tapavalikoimaani vieläkään.....)

Pilkkeet sitten pinotaan seinälle. Myönnän, että tämän(kin) tekee mies. Minä en saa pinoista sellaisia, ettei ne lähde kallistumaan ulospäin ja petä kun korkeus kasvaa.

Puulämmityksen parhaat puolet: ilmainen treeni ja fakta, että sama puu lämmitää useasti. Ensin pilkkoessa, sitten kantaessa ja lopulta poltettaessa.

Body World: Animals inside out

VAROITUS: Sisältää kuvia eläimistä ilman nahkaa, siis lihakset paljaana!! 
Ei välttämättä miellyttävää katsottavaa!!


Kun olin noilla vapailla, tehtiin vielä toinenkin reissu nuorimman tyttären, Ipanana tunnettu, kanssa.
Suuntana tällä kertaa pääkaupunkiseutu ja Heureka.

Koska täältä ajaa reilun puolitoista tuntia sinne, ja oltiin tietenkin tehty koirien kanssa kunnon aamulenkki alle, oli pakko haukata jotain. Kokemuksesta Heurekassa on sika-kallista eikä ruoka ollut viimeksi (öööhhh, useita vuosia sitten....) edes kovin kaksista.

Joten luottoravintola Espoon risteyksessä: IKEA.  (Jään odottamaan jotain kantis tarjousta, minähän syön tuolla nykyään joka kuukausi....)

Lihapullat vaan toimii, ei auta.  NAM!!

(Ja kun vertaa hintoja: Heurekassa hampurilainen 24,90, lihapullat taisi olla 5,90/annos)

Pilvisenä päivänä aivan oikea kohde.

Heti ensimmäisenä valkohai, jolla suussaan hylje.

Näytti totta puhuen savukalalta.....

Ponin luuranko, taustalla ihminen

Suomalainen ruskeakarhu

Tassut oli mielettömän kokoiset.

Gorilla

Haluaisin edes vähän tuollaiset hartiahabat  =)

Väittivät tätä Aasian norsuksi.

Minusta se oli naurettavan suuri sellaiseksi, ja mittakaava oli

hassu tuon pituuden vuoksi.

Mutta en väitä vastaan, löysä nahkahan tästä puuttuu päältä, 

ja iso määrä lihaksia yms.

Kirahvi.

Olisi pitänyt ottaa kuva, jossa allekirjoittanut seisoo vieressä.

Se oli nimittäin aivan huikean korkea.

Perinteiset keittiöntuolit, jotka kuvastaa aikuiselle mittakaavaa,

miltä n. 2-vuotiaasta tuntuu istua aikuisten keittiössä. 

Ipana siellä räplää kännykkäänsä.

Pihalla Galilei-puistossa oli arboretum, joka tosin

ei ollut kovin ihmeellinen.

Käveltiin kuitenkin katsomassa havupuut.

Pihalla on kaikenlaista kapinetta, ja ihanaa kun kaikkeen saa koskea.

Minä mm. pystyin nostamaan miehen ja Ipanan ylös keinussa kun vipuvarsi oli

riittävän pitkä. Sellaisia hauskoja juttuja, joista koulussakin puhutaan.

Tätä pyörää pyöriteltiin, jotta vesi virtasi toisessa.

En muista kenen korkkiruuvi oli kyseessä.

Ipana kokeili kävellä tuon renkaan ympäri.

Melko hankalaa.

Ennen kotiinlähtöä otettiin vielä kylmät juotavat ja possumunkit.

Noille munkeille nauroin tovin.

Heureka on kyllä kiva paikka.

Suosittelen sitä varsinkin lasten kanssa, mutta on siellä paljon nähtävää ja tehtävää myös aikuiselle.

Olimme positiivisesti yllättyneitä miten rauhallista siellä oli arkipäivänä. Kapineisiin sai ja pääsi todella koskemaan ja kokeilemaan. Planetaarioelokuva (Panda) oli myös kiva ja sinnekin mahtui hienosti. Kaikki tuo sisältyy myös lipun hintaan. Muistaakseni ennen piti ostaa planetaariolippu erikseen, hyvää kehitystä siltä osin.

Tall Ships Races 2017 Turku

Neljä vuotta sitten kun isot laivat olivat viimeksi Suomessa, meillä ei ollut vapaata ja jotenkin tuntui hassulta ajaa tunti työpäivän jälkeen katsomaan laivoja.
Jälkiviisaana totean, että olisi kannattanut.

Kun lopetin valvomisen viime torstaina, alkoi muutama vapaa, vähän normaalia pidempi pätkä. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka mini-kesälomaksi.
Perjantaina ajoimme tutuille Turun liepeille ja siitä kaupunkiin, jossa Aurajoen rannalla oli alue purjeveneille ja kaikenlaista oheistoimintaa.

Tuolla lossilla pääsi myös "joen yli", tosin se ajoi viistoon, mutta

ottaen huomioon jonot Förille (=jokilautta), tuohon mahtui enemmän

ja se osui meille sopivaan kohtaan paluumatkalla kun palasimme autolle.

Pirates of the Caribbean

Aurajoki

Käytiin jokilaiva Bruno II:lla syömässä tosi hyvät 

metsästäjänleivät, aurinko paistoi tässä vaiheessa täydeltä terältä.

Bore,

ennen vanhaan tällä mentiin Tukholmaan.

Nyt se on vastaavassa käytössä kuin Tukholman Birger Jarl

eli lähinnä hostellina, jossa voi yöpyä.

Siellä on kivat ravintolatilat, joissa on usein elävää musiikkia yms.

Kaljuuna Olga

Tällä pääsee käsittääkseni normaalisti Uudestakaupungista Kustaviin ja ehkä Turkuunkin.

Ilta oli tosi hieno. Oltiin rannassa joskus 17 jälkeen ja käveltiin toista rantaa yhteen suuntaan ja toista toiseen. Lopulta mentiin lossilla paluumatka ja käveltiin takaisin autolle.

Kotiin päästiin lähtemään 23 jälkeen.

Tässä tapahtumassa eniten kiinnitti huomiota se, että ihmiset oli järjestään hyvällä tuulella, ärripurri-viinaa ei ilmeisesti myyty missään. Siellä meni lapsiperheitä, nuoria, aikuisia, pyörätuolikulkijoita ja mitä tahansa ja kaikki sulassa sovussa. Edes ruuhkaisimmissa paikoissa kukaan ei ärähtänyt kun pysähdyit kuvaamaan ja jono ikäänkuin seisoi selän takana. Yllättävää!! Sinänsä harmi, että moisesta pitää yllättyä....

Arkihaaste 29/52

Tämän viikon haaste osuu sillä lailla aivan kohdilleen, että luultavasti jotakuinkin joka vuosi teen saman asian samalla viikolla.
Kyse siis marjojen pakastamiskauden aloituksesta. Vuorossa: mansikka.

Meidän portin ulkopuolella kasvaa muutamia ahomansikoita. Vuosi vuodelta ne koettivat levitä ja pari vuotta sitten niitä olikin jo tosi paljon.

Nyt jostain syystä heinä/ruoho valtaa alaa ja ne jäävät sinne tukehduksiin. Tosi harmi.

Muutamia punaisia herkkuja olen kuitenkin napsinut suuhun asti.

Varsinaiset pakastusmarjat hain luottotoimittajaltani läheiseltä tilalta. Meidän isot lapset olivat heillä töissä nuorempana muutamana kesänä ja heiltä saan aina hyvälaatuista marjaa.

Tänäkin vuonna tilasin ns. pientä mehumarjaa, koska soseutan aina kaikki pakastusta varten eikä marjan tarvitse olla isoa ja siinä mielessä ensiluokkaista.

No, hakiessa havaitsin, että nämä eivät ole pientä nähneetkään. Kyllä on taas niin hienoa marjaa tarjolla.... ja halvalla.

Ikionnellinen!!

Hassu havainto sikäli: väkihän tässä huushollissa vähenee vuosi vuodelta, ja nyt ostin jo NELJÄ laatikkoa pakkaseen menevää mansikkaa. 

Siis marjojen määrä lisääntyy kun väki vähenee. Hmmmm.....

Oi, mitkä marjat!!

Näistä syödään ensin niin paljon kuin mahat vetää. Sitten siistitään ja survotaan. Pakataan rasioihin. Sitten jätetään vielä puoli laatikollista ja popsitaan taas niin, että naukuu.... . NAM!!