Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu... 

Kevään harrastuskausi aloitettu

Meidän perheen henki ja elämähän on jo vuosia ollut tietyt koirakokeet kesäkaudella.

MEJÄstä olen kirjoittanut tarkemmin jo 2016.
Kyse on lyhyesti jälkikokeesta. Meillä sitä on treenattu vähemmän vakavasti vuodesta 2005. Vähemmän siksi, että emme ole koskaan harjoittaneet koiriamme pelkästään piirinmestaruus- tai muut mestaruudet silmissä välkkyen, vaan ennemmin käytäntöä ajatellen: jos jossain sattuu sorkkaeläinkolari, on kiva, jos lähistöltä löytyy koira, jonka avulla vahingoittunut eläin voidaan paikallistaa ja päästää kitumasta.

Koko, ikä ja järki järjestyksessä....

2019 keväällä yhdessä kokeessa suunniteltiin meidän seuraavan vuoden 10-vuotis "taiteilijajuhlaa" eli lähinnä kermakakkua osallistujille, koska olemme Niinijoella startanneet niin monesti peräkkäin. Siellä tapaamamme ystävät asuvat Keski-Suomessa ja näemme varsinaisesti ehkä vain pari kertaa vuoden aikana. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä, osa meidän mejä-perhettä.

Jokainen tietää miten kevään 2020 kokeiden ja harrastusten kävi..... 
Taiteilijajuhla on siirtynyt parilla vuodella eteenpäin, mutta vihdoin on sen aika. ♥

Viime viikonloppuna starttasimme tämän kauden. Pääsin itse sihteeriköimään kokeeseen ja näin ollen, hyvin pientä (vaikkakin tärkeää) talkootyötä tehden, sain varman koepaikan. Sain myös etuoikeuden hehkuttaa henkisesti hiljaa jo etukäteen yhtä kokeessa valioituvaa sekä omalta jäljeltäni tullutta kokeen parasta tulosta. Ja sitten tietenkin: meidän Merlin starttasi voittaja-luokassa ensimmäistä kertaa ja otti ykköspalkinnon!

Pieni hieno poikakoira

Tuo koeviikonloppu, niin äärettömän ihana kuin onkin, on fyysisesti vähän raskas, koska herätykset ovat viiden jälkeen, ja koko viikonloppu on yhtä tukka putkella menoa. Näin aamuvuoroviikon jälkeen kyse on kuitenkin omasta valinnasta, joskin maanantaina toivoi aamulla, että olisi yksi ylimääräinen vapaa listassa niin ehtisi toipua.

Siitä huolimatta olen onnistunut varaamaan jälleen kauden alkuun startteja vähän sinne sun tänne, ja jouduin tuossa kalenteria tutkiessa toteamaan, että saatan saada vapaan viikonlopun viikko juhannuksen jälkeen. 

Tästä aasinsiltana ajatukseen, jonka sain, kun puhuin jonkun ei-harrastavan ihmisen kanssa näistä meidän menoista: se on jännä, miten kiva harrastus, tekeminen tai muu vastaava tuntuu olevan ihan ilmaista siksi, että se on itselle mielekästä. 

Selitän: ajan helposti viikonlopun aikana 400 km edestakaisia matkoja mejä-kokeen vuoksi, käyn näyttelyssä jossain toisella puolen Suomea, tai ajan tulevana viikonloppuna yhden koiran kanssa luonnekuvaukseen 300 km päähän, koska haluan vähän puolueetonta tietoa siitä, mitä sen päässä on. 
Peilikuva nauraa ääneen, kun totean, että kyllä polttoaine on sikakallista. kun pitää töihin ajaa. Kannattaisi vaihtaa työpaikkaa, minne voisi kulkea fillarilla.
Ja samalla nämä täysin hukkaan ajetut kilometrit oman kiinnostuksen vuoksi. Kun samalla muistaa, että nuo koiraharrastukset eivät myöskään ole ilmaisia, kaikkea muuta.....
Tai kun lähden liian myöhään kotoa aamulla ja ajan moottoritiellä karvan yli sallitun. Ei ole bensan hinta vieläkään liian korkea, kun on varaa tuhlata sitä näin.

Ja bensan hintaan liittyen sain kunnon naurut, kun joku töissä ihmetteli miksen vaihda autoa sähköversioon. 
Niin.
Olisi se jännää toki löytää itsensä jostain korpikuusen kannon alta ihmettelemässä missä on lähin töpseli. Nämä harrastukset kun ovat siellä skutsissa.
Vaikka rehellisyyden nimissä hybridi olisi ehdottomasti viisas valinta. Harmi, ettei pakettiautoja tehdä sellaisena. (vielä)

Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt. 

Pikaiset

Jossain naistenlehdessä oli näitä nopeita, joten varastan idean ja tarjoilen teille omat vastaukseni. Kuvat pihistetty nettisaiteilta.

Kulkuneuvo:
henkilöauto tai omat jalat matkan pituudesta riippuen. Haluaisin vastata tähän polkupyörä tms mutta käytännössä se ei olisi rehellistä

Unelmamatkakohde:
pohjoisen kesä, Sallatunturi. Toisaalta aika iso nälkä jäi Madeiran suhteen ja sinne haluaisin suunnitella uutta reissua hyvässä seurassa levadoita kävelemään. Anyone??

Musiikkilaji:
pop/rock

Kukka:
leikkokukista gerbera, maassa kasvavista tällä hetkellä valkovuokko

Jälkiruoka:
creme brulee

Keittiöväline:
uusi leivänpaahdin, joka on haaveeni mukaan musta

Lempivaate:
mikä vaan riittävän pehmeä ja löysä, verkkarit/legginsit ja yläosa

Kosmetiikkatuote:
olen opetellut ihastumaan seerumeihin ja näistä C-vitamiiniseerumi (Revolution make-up)

Lempikaupunki:
Kiss my Turku, syntymäkaupunkini

Lempikirja:
ei pysty, näitä on liian monta ja palaan moniin aina uudelleen.

Juoma:
vesi, tee, kahvi, lonkero - tässä järjestyksessä

Tuoksu:
ulkona kuivattu pyykki

Iltarutiini:
hampaiden pesu ja sängyssä lukeminen

Jäätelö:
itsetehty (2 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, puoli desiä rahkaa ja kondensoitu maito)

Flunssankarkoituskeino:
sinkki + D-vitamiini läpi talven, flunssan iskiessä Thaimaalainen sitruuna-inkivääritee

Aamupala:
rahka, marjat, soijamaito, chia+hampunsiemenet

Huonekalu:
meidän TV-sohva, jossa on vielä järjettömän hyvä nukkua

Vuodenaika:
kesä

Juhlaruoka:
savukala ja vihannekset

Otahan kiinni ja laita omat vastauksesi.

Kevät taisi tulla vihdonkin

Kyllä se olikin pitkä. Talvi nimittäin.
Erityisesti se huhtikuun alussa iskenyt takatalvi sai minut kirjaimellisesti itkemään, koska loskassa raahustaminen ja joka askeleella jalan lipsuminen sai ennenkin niin kivuliaan vasemman iskiashermon ja sitä kautta selän ja jalan niin kipeäksi, että ei pystynyt olemaan.

Hollannin reissun jälkeen yllätyin iloisesti, kun meilläkin oli iso osa pihaa lumettomana, joskin hyvin märkänä, ja aivan valtavan ihana yllätys oli löytää ne pienet, vaatimattomat sipulikukkien piipat karikkeen joukosta jo ihan häivähdyksen verran näkyvissä. ♥

Tulppaani. Ehkä.

Narsissi.

Saunan ikkunan alla.

En osannut ajatella asiaa syksyllä. Istutin noihin kukkapenkkeihin sipuleita perennojen juurelle, että lakastuvat varret sitten jäisivät sinne alle. Mutta eihän tuohon paista kuin vasta hyvin myöhään iltapäivällä, edes keskikesällä. Kuva on otettu kolmen aikaan iltapäivällä.

Saa nähdä jaksavatko sipulit nousta ollenkaan noin pimeästä paikasta, kun muistaa, että alla on sitä jääkylmää vanhaa merenpohjan sinistä savea.

Tyrni näkyisi selviävän.

Koetin katsoa miltä hevoskastanja ja kultasateet näyttävät. Nehän olivat surkeita 30 cm taimia viime syksynä, ja talvi oli kova.

Kastanja näyttäisi tekevän pulleaa silmua eli todennäköisesti on hengissä. Olen siitä kovin iloinan.

Kultasateet taas näyttävän ennemminkin siltä, että ovat kuivuneet latvasta noin puoliväliin.... pahus. Viime kesä oli hankala ja luulen, että niille kaivetut kuopat ei olleet riittävän suuret. Eivät ehkä saaneet kesän aikana riittävästi vettä ja toisaalta syksyn sateissa joutuivat sitten opettelemaan uimista.

No, aina ei voi voittaa. Hevoskastanja ilahduttaa minua kyllä kovin. Pidän siitä puuna, sen ulkonäkö jotenkin viehättää ja on kovin kaunis kukkiessaan. Lisäksi se istutettiin harkiten paikkaansa, jossa saa kasvaa rauhassa olematta minkään tiellä. Tulppaanit on laitettu rinkiin sen juurelle. Muistaakseni saatoin laittaa siihen joko krookusta tai narsissiakin, en nyt muista.

Pitäisi piirtää itselleen kartta, mitä istuttaa minnekin ja minkä värisenä. Tästä itselleni kuvaannollinen solmu sormeen!

Mikä ilahdutti eniten, ja pääsi yllättämään täysin puun takaa oli tämä kuistilla talvehtinut kaktus:

Minä nimittäin kyttäsin tätä kaktusta toiveikkaana ihan viikko sitten, ja noita vaaleanpunaisia ei ollut näkyvissä yhtään. ♥

Olen saanut saman kaktuksen kukkimaan joskus vuosia sitten parina peräkkäisenä kesänä, mutta sitten se lopetti. Aloittaakseen näemmä jälleen. Taisi olla oikeat olosuhteet talven yli: viileää mutta valoisaa, ja kertaalleen kastelin talvella laittaen kaikki kerralla isolle lautaselle ja saivat imeä vettä useita tunteja.

Keväinen Hollanti, pikainen irtiotto

Joskus viime vuonna ihan loppukesästä tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen sellainen olo, että on pakko päästä jonnekin reissuun. Reissuun lentokoneella. Jotain spessua.
Isä suositteli yhtä matkatoimistoa, joiden kanssa ovat reissanneet, ja katso: heillä oli pitkä viikonloppu Amsterdamiin ja Hollantiin. Keväällä tulppaanien aikaan. Keukenhof, josta olen haaveillut! Ja hinta oli miellyttävä. Bingo!

Varauksin sikäli, että olen nirppanokka matkustaja valmismatkoilla, mutta todellakin tätä matkatoimistoa kehuttiin ja sillä lailla all inclusive-retki, että tarvitsee vain herätä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Suomen kevät todella näytti sitten närhen munat edellisellä viikolla heittäen oikein kunnon takatalven. Huoh! Lähdin enemmän kuin mielellään minne tahansa, missä ei tarvitse rämpiä puurossa ja pöperössä päästäkseen eteenpäin. Selkä kiukutteli liukastumisen jälkeen huolella ja valvoin useamman yön, kun mikään asento ei ollut hyvä.

Poika tyttöystävineen oli helposti puhuttavissa talon- ja koiravahdiksi. He voisivat tehdä töitä täälläkin ja koirat eivät kaipaa kuin ruokaa ja pari lenkkiä. Lahjoin nuorisoa tekemällä valtavan lasagnen peuran jauhelihasta ja mielettömästä määrästä juustoa etukäteen, lisäksi paistoin ihanan jenkkiläis-tyylisen juustokakun, joka yllätti itsenikin iloisesti. Mansikan ja mustikan kanssa todella hyvää!

Lahjonta jälkiruokaa

Sitten olimmekin perillä. Ihana aurinkoinen Amsterdam, +15 lentokentällä. Iso ryhmä, me luonnollisesti porukan nuorimmat. Huvitti, kun tädit puhuivat nuorista.... mutta olimme tosiaan ainoat, jotka eivät olleet vielä eläkkeellä.

Kivaa porukkaa. Kaikkiin ei tietenkään ehtinyt tutustua, mutta mukavia pariskuntia, joiden kanssa oli helppo jutella ja epätyypilliseen Suomalaiseen tyyliin juttua riitti.

Kehun tässä kohtaa heti matkatoimistoa. Ohjelma oli rakennettu niin, että ohjelmaa oli ja niihin jollain tasolla odotettiin kaikkien osallistuvan, mutta joka päivälle oli runsaasti omaa aikaa, eikä noissa kohteissakaan odotettu kenenkään kulkevan toistensa taskuissa tai parijonossa. Opas oli asiantunteva ja huumorintajuinen Suomalainen nainen. 

Suoraan Schipolista ajettiin Schaanse Zaansiin. Vähän kuin suuri kotiseutumuseo. Ihmiset toki asuivat siellä edelleen, hurmaava paikka. Kaunis kuin nappi!
Leipomoita, puukenkätehtaita, kahviloita, kukkakauppoja, turistikrääsäkauppoja, ja kauniita hiekkateitä ja vanhoja tuulimyllyjä.

Näistä taloista ei ole pöllömmät maisemat!

Toisaalta en pistäisi pahakseni voidessani asua tässäkään....

Rouva osti vähän kasvunvaraa...

Puiston jälkeen ajettiin hotelliin, jossa nopea check-in ja sen jälkeen omaa aikaa. Olimme saapuneet kentälle jo aamulla 9 aikaan ja tuulimyllypuistossa meni lounaaseen saakka. Näin ollen mehän olimme välittömästi uteliaita hankkiutumaan kaupunkiin.

Läheltä hotellia (700 m päästä) kulki metro keskustaan, joten sinne.

Koko ryhmälle oli varattu yhteinen illallinen ensimmäisenä iltana hotellin ravintolassa, joten palasimme nälkäisinä juuri ajoissa päästäksemme syömään.

Ja uni tuli hyvin parin viinilasillisen jälkeen, kun edellinen yö oli ollut lyhyt.

Seuraavana aamuna ohjelma alkoi yhteisellä orientoivalla kävelyllä Amsterdamissa. Vanhan kaupungin alue, Punaiset lyhdyt, vähän uudempaakin. Sitten yhteinen kahvi/juomahetki ja kanaaliristeily.

Olen kovin ihastunut näihin taloihin.

Kaipaisin Suomeenkin eri näköisiä taloja.

Kanaaliristeilyllä

Risteilyn jälkeen kävelimme kelluville kukkamarkkinoille. Jöösseeeess!!! Älkää päästäkö minua sinne lompakon kanssa.

Onneksi hyvin iso osa sipuleista olisi pitänyt istuttaa jo syksyllä, joten passasin lähes kaikki sipulikukat. Daalioista en taas ymmärrä mitään, enkä gladioluksista. Enkä edes haaveile kasveista, jotka kukkivat kesän ja pitää syksyllä kaivaa ylös ja pitää jossain kellarinloukossa.....

Mutta vitsi, että oli huikea paikka. Tuonne kun pääsisi aamulennolla lokakuussa ja iltakoneella takaisin.... voisi tuoda matkalaukullisen. Sipulit ei maksaneet oikeastaan mitään. (No, lippujen kanssa toki....)

Siitä sitten.

Mitä täältä ei saa, sitä ei tarvita.

Loppu iltapäivä oli jälleen vapaata. Me hankkiuduimme takaisin vanhan kaupungin kujille ja löysimme kivan ruokapaikan. Haukkasimme todella hyvät savulohileivät ja istuimme hetken. Sen jälkeen palasimme kaupungille ihmettelemään.

Jano yllätti ja koska kerrankin ihan turistina, Bubble Tea. Kuplatee. 

Olen nähnyt mainoksia tästä kotonakin, mutta nyt oli hyvä tekosyy selvittää mitä, missä, miksi ja miten.

Noh. Hyvä, että tuli testattua. Ei tarvinne uudestaan tilata.

Bubble Tea

BoBa

Kolmannelle päivälle oli varattu aikainen lähtö Keukenhofiin. Päivä, jota itse odotin.

Sääennuste lupaili +20 ja aurinkoista. Ei ollenkaan huono!

Olimme portilla klo 9 ja ryhmä päästettiin sisään. Sitten kolme tuntia rauhallista vaeltelua alueella. 

Istuttavat sinne vuosittain 7 miljoonaa uutta sipulia!! Joka vuosi. Vanhojen lisäksi. 😐

Oli kyllä ehdottomasti yksi upeimmista paikoista, mitä olen nähnyt. Uskomattomia istutuksia, kauniisti sommiteltuja väriyhdistelmiä. 

Metrossa näimme seuraavana päivänä mainosvideon, jossa alueen yli ajettiin dronella. Jotkut noista istutuksista on tehty jättimäisten kukkien muotoon; siis yhdellä värillä varsi, toisella lehdet ja kolmannella kukka. En löytänyt netistä dronekuvaa tähän hätään.

Ei tullut joulu mieleen,

paitsi tuoksusta vähän 

Jotkut näistä tulppaaneista oli suurempia kuin minun kämmen.

Keukenhofissa saa olla kerralla kolme tuntia. Siinä ehtii kävellä alueen ympäri ja ihastella, myös haukata kahvit tms. ja ehkä ostaa sipuleita tai muita matkamuistoja.

Sieltä siirryimme bussilla seuraavaan kylään, jossa oli Clara Marian puukenkä- ja juustofarmi.

Ensin meille esiteltiin puukengän tekoa ja juuston valmistus, sen jälkeen söimme lounaan, johon kuului oleellisena osana juustojen maistelu. Heillä on n. 12 erilaista goudaa valikoimissaan, ja käsitin puheista, että tekevät suuren osan kaikesta täysin käsin. 

Minä, joka olen suuri juustojen ystävä, olin tuolla aivan fiiliksissä. Maistelin ja päädyin ostamaan kolme erilaista. (Olin jo aiemmin ostanut kaksi, joten juustossa löytyy......)

Goudat säilyvät suunnilleen ikuisesti niin kauan, kuin niitä suojaava vahakerros on ehjä.

Taisin päätyä goudataivaaseen!

Alunperin lentojen piti olla KLM:n ja aikaisemmalla aikataululla. Matkatoimisto kuitenkin joutui jostain syystä siirtämään meidät sinivalkoisille siiville, ja kotimatkan lento lähti vasta 18:50. 

Koko keskiviikko oli siis omaa aikaa.

Me lähdimme aamupalan jälkeen suunnistamaan Vondelparkiin.

Viehättävä puisto lukuisine vesiaiheineen, kiertäviä polkuja ja kujia. Jonkun viikon päästä takuulla uskomattomat alppiruusut, siitä jonkun viikon päästä uskomaton ruusupuisto.

Ihmiset ulkoiluttivat koiriaan, siellä ne juoksentelivat vapaana ja leikkivät toistensa kanssa. Porukkaa oli lenkillä ja muuten vaan viettämässä aikaa puistossa.

Me kävelimme ympäri ja päädyimme kahville yhden vesialtaan ääreen. Hetken tauko.

Siitä kävelimme lopulta keskustaan, kävin uudestaan kelluvilla kukkamarkkinoilla ja ostin muutaman pionin juurakon sekä kielon mukuloita. Laukussa kun oli vielä tilaa.....

Kahvipaikka laiturilla

Oli todella kiva reissu. Juuri riittävän lyhyt. Sillä lailla tehokas, että näki kiinnostavat paikat, mutta ei tullut sellaista "jokohan me huomenna lähdetään kotiin" tunnetta. Päinvastoin, ehkä jäi ihan vähän nälkä käydä toistamiseen.

Kiittelin matkatoimistoa ohjelmasta. Emme olisi itse esim. tajunneet lähteä Keukenhofiin niin aikaisin. Kun poistuimme puistosta puolenpäivän aikaan, portilla oli kirjaimellisesti tuhansien ihmisten jono. Sisään kun lasketaan vain rajallinen määrä kerralla, että kaikki pystyvät katsomaan haluamaansa.

Hollanti on kiva maa: kaikki puhuvat hyvää englantia, joka paikassa kelpaa kotimainen pankkikortti (eivät hyväksy juurikaan käteistä nyt koronan takia) ja kaupoissa oli mielenkiintoisia teepakkauksia sekä kahvia. Ja juusto on vaan niin hyvää! Hanavesi oli juotavaa ja kulkeminen helppoa.

Hoitajien lakko

En kuulu itse lakon piiriin, vanha työpaikka kylläkin ja sitä kautta hyvin paljon ihania työkavereita.

En jaksa alkaa purkaa pahaa mieltäni sen enempää. Totean vain, että iltapulut ym suoltavat yhdenlaista sontaa ja valtakunnan mediat toisenlaista. Myös hallitus tekee näemmä parhaansa, että Suomesta saadaan loputkin kotimaiset hoitajat pois markkinoilta ja voidaan aloittaa vanha kunnon kolonialismi tuottamalla tänne hoitajia jostain kolmannesta maasta (jossa palkkataso on lähtökohtaisesti halvempi niin meidän surkeat palkat tuntuvat hienoilta. Kunnes valkenee, että täällä sillä ei meinaa elää....)

Pari faktaa:

- yliopistosairaalassa sairaanhoitajan PERUSkuukausipalkka on 2500-2800 eur. Ei julkisuudessa mainittua 3500 euroa. Sairaanhoitopiiri täällä maksaa tällä hetkellä 2512,81 eur. Tämän voi tarkistaa nopeasti esim. MOL sivuilta hakemalla työpaikkoja. Tiedot ovat julkisia.
Itse sain yhden ikälisän. Sen arvo on 60 eur. Ikälisiä voi saada max kolme (20 v). Sitten olet urasi huipulla.

- ikävällä ja epäterveellisellä ajalla tehdystä työstä saa HAITTAKORVAUKSIA, ei lisiä. Niiden kanssa kolmivuorotyössä kk-palkka saattaa alkaa kolmosella. Riippuen kuinka monta pyhää, viikonloppua ja yötä tekee. Harvahan meistä tykkäisi olla jouluna kotona.
(Entisessä työpaikassa pääsin joitain kertoja tuohon 3500 euroon ja se edellytti kaikkien joulunpyhien tekemistä.)

- kaikki sairaanhoitajat edes yliopistosairaalassa eivät tee kolmivuorotyötä. Heidän täytyy elää peruspalkalla ilman mitään haittakorvauksia.

- uskoisin, että lähes joka paikassa ollaan tehty viimeiset pari vuotta, ja tehdään edelleen jatkuvasti, töitä liian pienellä miehityksellä. Kun niitä hoitajia ei vain ole. Kaikki vajaat paikataan henkilökunnan joustoilla; eli tekemällä tuplaa, luopumalla vapaapäivistä.

- yliopistosairaaloissa tai perusterveydenhuollossakaan ei ole hoitajamitoituksia. Ne koskevat lähinnä vanhusten asumispalveluita yms. Tästä syystä harva jaksaa enää viedä asioita AVIin, koska he eivät voi tehdä mitään.

Totta:

- lisäpalkka ei auta siihen, että jengiä on liian vähän, mutta silloin ei tarvitsisi tehdä niitä extravuoroja selvitäkseen laskuistaan
- lisäpalkka saattaisi aiheuttaa positiivisen vyöryn, eli hoitajia saattaisi hakeutua alalle sittenkin, kun palkalla pärjäisi
- > tämä tekisi sen, että jengiä olisi tarpeeksi eikä tarvitsisi tehdä niitä extravuoroja