tiistai 9. heinäkuuta 2013

Herpetologiaa

Elämme sammakkolammessa, lähes.

Etupihalla on kookas allas, jonka Pasi urheasti kaivoi käsin kesänä muutamana. Alkukeväällä ihastelimme n. koripallon kokoista kutu-möykkyä ja nauroin, että muksut saavat katsella nuijapäitä ja pikkusammakoita kesällä. Paljonpa tiesin.

Kuvasin keväällä vesiliskon, jonka nimesimme Lissu Liskoksi. Siellä se uiskenteli reunaa pitkin tyytyväisen oloisena. Olimme laskeneet suurimman osan vettä pois altaasta, koska allas on aina keväisin pesty. Sinne kertyy lehtiä ja muuta moskaa pohjalle ja se alkaa levättyä ja haista. Olin vielä sanonut, että laitetaan uusi vesi vasta kun männyt ovat siitepölyttäneet kun muuten vesi on viikossa ihan vihreää puuroa. Tällöin, veden ollessa n. 10 cm korkeudella, pelastimme kauhalla nuijapäitä ämpäriin ja Lotan kanssa bongasimme Lissun. Sen jälkeen sanoin, etten raaski sitä alkaa koukkia millään työkalulla ämpäriin ettei vahingoitu, vaan valutetaan vaan puhdas vesi päälle kun suurin moska on haravan avulla nosteltu pois.



Lissu on päästä hännänpäähän ehkä 12 cm pitkä. Kuva  otettu 21.5.2013


Siivotessamme haravan lappeella istui pieni rupikonna, joka hyppäsi takaisin altaaseen, ja sanoin Pasille, että voi hitsi, siellä on enemmänkin elämää, että mamma-konnakin on vielä "talossa".

Eilen, heräsin 14:15 yövuoron jälkeen. (Miten kaikki asiat aina tuntuukin tapahtuvan niiden jälkeen??) ja kävelin hetken pihalla herätäkseni kunnolla. Menin myös altaalle päin ja hätkähdin kun jotain lojui veden pinnalla ketarat levällään....  Sammakko sukelsi äkkiä ja kun hetken vahdin, se nousi uudelleen pintaan. Melkoinen jötikkä varsinkin koivat harallaan. Siinä se kellui pinnalla ja antoi auringon lämmittää.

Kun Pasi tuli kotiin, kyykin edelleen sitä katsomassa ja juuri kun hän seisoo takana, toisessa päässä allasta nousee toinen, isompi sammakko pintaan. Tokaisin vain "sano nyt että näin väärin, ei niitä VOI olla kahta...." mutta hetken päästä niitä todella lojui pinnalla kaksi, isompi ja pienempi.



Rupkonniahan nuo

Karo bongasi konnat ja vahti altaan reunalla pitkään. Edu valitettavasti kiinnostui iltalenkin jälkeen niistä ja sai napattua isomman, Mamma-konnan, altaan reunalle. Ilmeisesti sai jotain suuhunsa koska valutti vaahtoa ja kuolaa päälle ja muistin lukeneeni, että rupikonnat ovat myrkyllisiä. 
Toki Edua kiinnosti niitä ihmetellä, mutta komennuksella se lähti leikkimään muualle. Mammakonna selvisi vahingoittumattomana ja loikkasi takaisin. Sen verran "loukkaantui", ettei ole enää samoin tullut pinnalle kellumaan kun siinä on katsomassa.

Tänään, tiistaina, heräin jo puolilta päivin nauttimaan taas torkkupäivästä ja tulevista vapaista. Tytöt olivat altaan reunalla ja selittivät, että "niitä on kolme"..... ja Lotta vielä lisäsi "ja yksi sellainen pikkuinen". 
Ja hitsin hitsi..... hetken päästä pinnalla näkyy yksi ketarat ojossa, toinen pää (Mammakonnalla on muuten valkoinen leuan alusta, josta sen tunnistaa...) ja sitten levittäytyvän viereen nousee vielä yksi pää..... hetkeen en meinannut uskoa silmiäni. Ja altaan toisessa päässä vesi värjyy ja siellä on ehkä päästä jalkoihin 5 cm mittainen pikkusammakko......

Herpetologinen seura voisi nyt ohjeistaa mitä teemme. Talveksi ne eivät voi tuohon jäädä, jäätyvät hengiltä koska allas jäätyy pohjaa myöten. Pitääkö ne kauhoa ämpäriin ja kiikuttaa jokeen?

Lisäksi kiinnostaisi ehdottomasti tietää mistä ne ovat tänne loikkineet. Voisin vannoa ettei niitä ole ollut aikaisemmin.......

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti