keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mitä siis todella tapahtui?

Sissus näitä pikkukylien juorupesiä. Joku kuulee jotain ja kertoo siitä eteenpäin, ja yhtäkkiä koko tarina on suunnilleen värittynyt täysin toiseksi.

Pistetäänpä joitain asioita nyt ihan oikeaan perspektiiviin.

Ensinnäkin jos joku tässä teloi itsensä jollain tunnilla, se oli ihan takuulla vaan allekirjoittaneen oma vika. Mulla on lähtökohtaisesti huonot niska-hartialihakset joita ei ainakaan auta järjettömät tunnit koneella tai lukien (pää vinossa alaspäin) ja vuodet tietokonetöissä teki varmasti hallaa. En myöskään osaa noita punttien nostotekniikoita ihan puhtaasti, ja se mitä ei suorittava lihas jaksa, kompensoin siis näköjään väärillä (= niskan) lihaksilla.
Se, mikä Hannan osuus tässä kuviossa on, on korkeintaan olla ihana tsemppari, joka omalla iloisella persoonallaan saa ihmisen haluamaan muutosta ja tekemään parhaansa. Tällä kertaa mun paras oli sitten mun niskalle vähän liikaa.

Sillä kahvakuulatunnilla, josta tämä ilmeisesti alkoi, tehtiin paljon pystypunnerruksia (= kuulaa vietiin pään yläpuolelle). Yläselän lihasten treeni vaati myös niskan pitämistä suorana. Näköjään pidin siinäkin lihakset timminä. Sen lisäksi tehtiin tasapainojuttuja, joissa joudun keskittymään paljon ja ilmeisesti myös siinä jäkitin niskaa suoraksi. Ja vasta lopussa oli se kisa, jossa kiskoin sen 30 kilon kuulanipun kentän päästä toiseen. Siinä myönnän heti, etten osannut tekniikkaa yhtään, eli en käyttänyt (vahvempia) alakropan lihaksia vaan kiskoin niskalla, hartioilla ja sisulla....   ja virhe on yksinomaan minun, omani, ja sillä hyvä.

Tunnin jälkeen kävin saunassa ja venyttelin huolellisesti. Ja kuten kirjoitin jo aiemmin, keskiviikkona Pasi hieroi ja olo oli parempi. Käytin heppalinimenttiä (=kylmää) iltaisin ja olin tyytyväinen olooni.

Toinen virhe, sekin yksinomaan omani, oli perjantaina ennen töihin lähtöä pitää lämmintä (KUUMAA!) kaurapussia harteilla joku 15 min. Koska sen jälkeen niska nimenomaan oli jäykkä ja sain kahvit lähes syliini. Ja loput ongelmat alkoivat nimenomaan siitä hetkestä.

En missään nimessä syytä tästä ketään muuta kuin itseäni! Tiedän, tiesin jo ennenkin, että punttien nostotekniikkaa tarvii hiota. Sanonta "pidä hartiat rentoina" ei valitettavasti mene perille mun hartialihaksille.... tiedän, että jäykistelen niitä muutenkin millä tahansa punttitreenikerralla. Kroppa vaan kompensoi heikkoa lihasta tuomalla viereisen apuun. Voitte olla varmoja, että pyydän Hannalta vinkkejä miten treenata niitä heiveröisiä tämän jälkeen oikein ja asiallisesti.

Jos jollakulla on edelleen jotain kysyttävää siihen liittyen uskaltaako Hannan tunneille tulla ja miten minä nyt noin itseni rikoin, sopii olla yhteydessä suoraan asianomaiseen. Hannalla on itsellään tärkeä kisa ihan näillä viikoilla eikä hän tarvitse mitään turhaa stressiä tällaiseen joutavaan liittyen. Joten drop it!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti