keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Mun aika ei ole mun

Eilen uutisoitiin, näyttävästi illalla miten Salon Halikko pääsi (jälleen) maailmankartalle, kun joku ammuskeli poliisiautoa Suomi-konepistoolilla. Että joo. Tervetuloa villiin länteen. Kauas ei tarvi lähteä.

Aamulla luin kuitenkin iltapäivälehdistöstä (joka pitäisi totta puhuen julistaa pannaan...) miten sairaanhoitaja oli joutunut jättämään työnsä järkytyttyään niin raskaasti työtehtävästä, joka oli abortti varsin vanhalle sikiölle. Juttu oli kirjoitettu todella provosoivaan tyyliin enkä yhtään vähättele sen hoitajan fiiliksiä.
MUTTA... ja tässäpä se iso mutta sitten taas onkin: jos pää ei kestä tuollaista, mikä ajaa hakeutumaan juuri tälle alalle ja juuri tuolle osastolle? Jos oma eettinen kanta ei kestä aborttia (uutisessa EI ollut kyse tästä) tai omat vakaumukselliset seikat kieltävät verensiirrot, ehkä ammatinvalintaa olisi syytä miettiä toisenkin kerran,..  ja edelleen: jos tietää ettei halua osallistua "tappamiseen", ehkä on syytä hankkiutua osastolle, jolla se on vähemmän todennäköistä, tai jossa kuolema on "luonnollinen", kuten meillä.

Vaikka pidin ja pidän edelleen sh-koulun pääsykokeiden psykologista osiota ihan pelleilynä, ehkäpä itse koulutukseen ja jopa ennen sitä pitäisi vähän tehdä selväksi mitä se ala itse asiassa on. Jo omasta kokemuksesta, kun noita opiskelijoita pyörittää läpi vuoden (ja kesälöysärit siihen päälle), on tullut havaittua, että monella ei ole mitään käsitystä mitä työ oikeasti pitää sisällään.

Välikommentti yllämainitusta: osa opiskelijoista tulee meille harjoitteluun, joka on heille ensimmäinen sairaalaharjoittelu, asenteella "olen kuule pyyhkinyt takapuolia jo keväällä vanhainkodissa ja olin kesän töissä siellä joten mun ei enää tarvi." Siinä sitten aloitetaan rakentavasti kertomalla, että se perushoito nyt vaan sattuu olemaan se kivijalka kaikkeen muuhun hoitoon, ja ilman sitä paskan pesemistä et muuten letkuta lääkkeitäkään... ja että kierrolla olet käytännössä tohtorisedän/tädin sihteerikkö, jota ei kukaan välttämättä edes kuuntele, ja mitä ikinä sontaa kukaan keksiikään suustaan valuttaa, se on juuri hoitajan niska, johon se kaadetaan.
Sairaanhoitajan ammatissa on glamour kaukana! Ja joka viides viikko osastolle tulee uusi satsi nuoria innokkaita, silmät kirkkaina... ja sitten todellisuus kaatuu niiden päälle. Rankkaa. Toisaalta, osa älyää siinä kohtaa lopettaa. (Osa sitten haluaa edelleen sinne ambulanssiin....  *röhönaurua*, kuvittelevat reppanat, että se on jotenkin coolimpaa!)

Minä tiedän nyt ja olen tiennyt alusta asti, että minua ei saa kilon palasinakaan lapsille töihin. Ennemmin menen takaisin jonnekin Noksua vastaavaan duuniin. Enkä haluaisi tosiaan naisillekaan. En ehkä juuri tuosta syystä, mistä uutisoitiin, vaan yleisesti.

****
Se on mielenkiintoista miten vuorotyöntekijällä ei tunnu olevan koskaan vapaata.
Kun olen iltavuorossa, kuten vaikka eilen, kuitenkin aamupäivällä täytyy hoitaa kotona asiat kuntoon: on pyykkiä, ruokaa, siivousta, talon lämmitystä (takka) ja muuta. Osa niistä hoituu vähän vasemmalla kädellä, rutiininomaisesti. Osaa joutuu joskus vähän pohtimaan.

Se, mistä kilahdin täysin eilen, oli, että kun perheessä nyt sattuu olemaan KAKSI vuorotyötä tekevää, on melko mielenkiintoista, että MINUN iltavuoron aamut kyllä edelleen on täynnä edellämainittuja työtehtäviä, mutta TOISEN iltavuoron aamupäivä voi olla esim. kirjan lukemista, kitaran rämpyttämistä, TV:n seuraamista jne. Koska onhan perheessä VAIMO, joka hoitaa ne muut...  Erityisen mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että tänään tulin aamuvuorosta jääkylmään taloon, jossa ei totisesti ole pyykkiä saati ruokaa edelleenkään hoidettu.  ****kele

Eli logiikka on puhtaasti: mun aika ei ole mun aikaa, mutta sun aika on sun aikaa.

LAKKO!!

****
Odotan edelleen kutsua haastatteluun. Puuh, jännittää.
****
Sairaanhoitopiiri on alkanut melko reippaasti mainostaa mm. Facebookissa talon työpaikkoja. Minusta se on jännää sikäli, että kuten olen tuonut julki, talossa on n. puolet meidän osastosta sijaisia, jotka vakinaistamalla saataisiin heti työllistettyä ja sitoutettua aika monta hoitajaa niihin "mielenkiintoisiin ja antoisiin töihin".
Ai niin, mehän ollaan Salossa, eihän sinne enää ketään palkata kun sairaala ajetaan alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti