sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Syvissä vesissä

Kuoleman väsymys. Syyskuusta lähtien valvottuja öitä.
Illalla melatoniini huiviin ja punkkaan ennen klo 21. Uni on jo matkalla.

Muuten meni ihan putkeen, mutta kämppä on kuin helvetin keskusrautatieasema ja menoa riittää todellakin pitkälle yli 22. Nukkumatti ohitti.
Puoleenyöhön jaksoin maata, paikat särkee väkisinmakaamisesta, nousen. Vituttaa noin suomeksi sanottuna. Voisiko joku vaikka ampua päähän, että siellä hiljenisi?

Takaisin sänkyyn, jossa levotonta valvomista siihen asti että kolmen jälkeen makkarista katoaa sähköt enkä näe enää kellonaikaa. Kääntyilyä, tarkkailen koska alkaa valjeta....

Se rekan keula työmatkalla vaikuttaa TODELLA houkuttelevalta. Jospa mammografiasta tulisi rintasyöpädiagnoosi niin olisi syy joko vetää ilta toisensa jälkeen niin paljon viinaa että sammuisi tai sitten vaan pyytää kunnon lääkkeet....
Ymmärrän hyvin miksi typerässä TV-ohjelmassa hoitaja sortuu douppeihin. Ensi yö menee taas valvoessa, koska ilta-aamun välissä aika on niin lyhyt etten ehdi edes rauhoittua.

En tajua miksi edes yritän enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti