sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Munkkeja

Olen ehkä maailman vähiten kiinnostunut mistään teknisistä vempaimista. Meille hankittiin hirveän hypen saattelemana sellainen TV-teatteri-setti eli puoli tusinaa typerää kaiutinta, jotta leffat kuulemma kuulostaisivat hienommilta.
(Tämä kaikki perheessä, jossa kukaan ei hyvässä tapauksessa avaa telkkaria yli kahteen viikkoon kertaakaan...)
No.... täytyy sanoa, että oli kyse sitten Jurassic Parkin dinoista tai Bruce Willsistä, en saa mitään kicksejä siitä, että joku puhuu/ärjyy/ampuu/piereskelee tms selkäni takana, olkkarin yläkulmissa tai TV:n takana...
Lisäksi ne keräsivät ihan naurettavan määrän pölyä pelkällä olemassaolollaan (kaikesta johtokilometrimäärästä puhumattakaan...), joten Pasin suureksi suruksi ne vietiin olkkarista pois.

Ennen joulua hankin sen elintarvikelämpömittarin sitä kotijuustoa varten, koska sitä ei pystynyt muuten tarkalleen ottaen edes tekemään. (Perinteinen kinkkumittari meillä on uunin varusteena ja sitä itse asiassa käytän melko paljon muutenkin.)

Tänäänpä keksin, kiitos ihanan työkaverini, paistaa munkkeja, ja koska oltiin käyty jonkinlainen keskustelu munkkien paistosta töissä, tarkistin pari juttua googlesta ja viritin tuon mittarin siis öljyyn.
Hitsi, se toimi sittenkin. Tässä paljastan siis suuren salaisuuden. (Salaisuus itselleni, jokainen muu luultavasti tiesi sen jo, koska käyttää yleisesti ottaen jotain ruokaohjeita....)

Munkkirasvan pitää olla jossain 180-190 asteen välissä, jotta munkeista tulee parhaita mahdollisia.
Olen tähän asti paistanut liian kuumassa.  (Huokaus!)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti