torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui

Lisää poikkeuksia elämääni näin vuodenvaihteessa. Olen ollut töissä melko monta vuotta aina aaton, tyypillisesti valvonut yön. Tänä vuonna listassa aamuvuoro, mutta vaihdoin kaverin kanssa päittäin ja tein illan, koska meidän väki oli lentämässä iltapäivällä takaisin lämpöön ja halusin ehtiä vielä moikkaamaan ennen lähtöä. Pitkät välikahvit juotiinkin aamun lenkin jälkeen heillä.
Toivon rauhallista ja mukavaa lentoa!! Pysykää terveenä siellä!

****
Empatiakykyni on (tarkoituksella!) täysin rajoittunut, mitä tulee noihin raketteihin ja pommeihin, varsinkin kun niiden pauke alkoi kuulua 27.12. ja jatkuu takuulla tälle vuodelle.
Äänestän seuraavissa vaaleissa puoluetta, jonka ohjelmaan kuuluu kieltää ne yksityisiltä ihmisiltä. Uudenvuoden paukekin voitaisiin hoitaa keskitetysti kaupunkien tms tahojen toimesta jo yksistään vahinkojen ja roskaamisen nimissä.

Puhumattakaan eläimistä, joita asia stressaa useita päiviä vaikka joku fb on tulvillaan nyyhky-nyyhky-kuvia, joissa pyydetään olemaan ampumatta "kun 8 tuntia on pitkä aika olla pissaamatta"....

****
Tulin kotiin n. klo 22:00 ja siinä vaiheessa tietenkin jo paukkui melko tasaiseen tahtiin. Koiria ei ollut missään kun tulin. Hämmästelin ja kuulin, että ne on pesuhuoneessa. Kellarissa Edu halusi olla vuosi sittenkin, kun ei mitenkään hyvin kestä jatkuvaa pauketta ja välkettä. Molemmat riemastuivat aivan sekopäisiksi kun menin alakertaan.... ja ilmeisesti se, että lauma oli kasassa, sai Edun vähän machoilemaan. Häntä todella korkealla pystyssä se kuljeskeli pitkin kämppää ja pöhähteli raketeille. Kun Lotta istui ikkunan viereen katsomaan niitä, se seisoi kahdella tassulla parvekkeen oven ikkunassa ja lopulta häntä huiskuten haukkui niitä. Metelistä huolimatta ehkä rauhallisemmin kuin esim. pari vuotta sitten, jolloin ilta oli yhtä tärinää ja läähättämistä.

Sauna oli lämmin ja kömmin lauteille koira seuranani. Saunottiin rauhassa pitkään ja siellä se selkeästi vähän rentoutui enemmän vaikkei halunnutkaan olla edes pukuhuoneen puolella yksin vaan väkisin löylyissä meidän seurassa. Ohjattiin lopulta lauteiden alle lattialle, jossa on todella kylmä lattia ja siellä läähättäminenkin loppui.

Kun pauke oli pahimmillaan siinä puolenyön tietämillä, katsottiin yhdessä raketteja ikkunasta. Kyllä se niitä haukkui enkä olisi takuulla laskenut pihalle, mutta jollain tavoin se sieti tilanteen taas edellistä vuotta paremmin. Ja ennen yhtä oltiin jo vierekkäin sängyssä tasaisen tuhinan säestämänä.

****
Taas jatkuu arki.

Vaikka nämä pyhät on ihan mukavia, jollain tavoin tavallinen arki on kuitenkin helpompaa. Vähemmän säätämistä.

****
Eduhan ei koskaan tyypillisesti tule sohvalle. Joko sen on liian kuuma tai sitten se ei vaan ole mukava paikka.
Joulun aikana se tosin on nyt löytänyt sohvan ja sillä istuvat ihmiset ja nauttinut asiasta täysin rinnoin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti