lauantai 16. toukokuuta 2015

Valkopapuja ja kukkakaalia sosekeittoon

Inhoan hernekeittoa.
Joskus 1995 olin äidin ja hyvin pienen Joonaksen kanssa Turussa sukuloimassa ja mamma keitti silloin vanhanaikaisesti laskiaiseksi rokkaa. Koko talo haisi sille... ja yöllä aloimme koko porukka oksentaa. Ihan rehellinen vatsatauti. Mutta kun sen yhdistää siihen hajuun, jäi muistiin vaan ajatus "ei ikinä". En muuten muista syöneeni hernekeittoa sen koommin. Enkä kyllä sitä mielelläni lämmitä lapsillekaan.

****

Kikherneitä ja kidney beanejä käytän joskus. Nyt kuitenkin jostain kirjaston akkainlehdestä plarasin ohimennen ohjeen sosekeittoon, jonka kehuttiin pitävän nälkää koska siinä on myös jotain proteiinia. Ohjetta en löytänyt kun olin kukkakaalin ostanut, mutta soveltamalla.....

Soppa

kukkakaali höyrytettynä kypsäksi (säästä liemi)
purkillinen (400g) valkoisia papuja suolaliemessä (huuhdo)

Heitä blenderiin ja soseuta. Itse jatkoin lientä vielä purkillisella ruokakermaa maultaan sipuli ja tilkalla vettä. Valmiin soseen kaadoin takaisin kattilaan ja lämmitin. Jatkoin vielä muutamalla veitsellisellä kanttarelli-Creme Bonjour juustoa, ehkä ruokalusikallisella balsamicoa ja parilla kunnon ruokalusikallisella hunajaa. Niin, ja tietenkin vähän kasvisliemijauhetta ja vähän pippuria.

Kukkakaalista tulee jännä kirpakka maku. Etikka vähän taltuttaa sitä ja hunaja pehmeyttää muuten vaan.
Yllättävän hyvää.

Tarjoiluun sitten muutama krutonki ja vähän rouhittua paahdettua sipulisilppua.

****
Joko muistin kehua hauskaa ostostani saksanpojan marketista? Ostin siis vihdoin haaveilemani blenderin. Monitoimikoneessa on jonkunlainen, mutta mittakannu on auttamatta pieni, lisäksi muovinen eli ei kestä, ja esim. porkkanaa se ei todellakaan jaksa murskata.


Turkoosi pahalainen

Jos kesäksi saisi kevennettyä edes vähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti