maanantai 25. toukokuuta 2015

Surua

Ikävä uutinen tavoitti meidät samanaikaisesti, kun iloitsimme Edun toisesta ykkösestä.
Vaihtariperheeni äiti, rakas Mom, oli nukkunut pois sairastettuaan raskaasti viimeisen kuukauden Salt Lake Cityn teho-osastolla.


Olen etuoikeutettu, ihan täysin hopealusikka suussa syntynyt, mitä tulee siihen, että sain niin mahtavan perheen vaihtarivuodeksi. 

Todella ikävää! Ajatukset ovat kaukana, sisarten luona.
Kesällä lennämme tuonne, mutta emme tapaakaan koko perhettä. *huokaus*

Näin se elämä menee. Iloa ja surua jossain suhteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto.  Omalta osaltani jälkimm...