perjantai 11. syyskuuta 2015

Vuorotyöläinen

Vuorotyössä. Tämä ei taida kaikille avautua.
Usein tulee kommenttia: siis viikonloppuna töissä? Etkö sä vois toivoa niitä vapaaksi? Voisitko vaihtaa vuoroa jonkun kanssa? Miten sä joudut noin paljon tekemään iltoja ja viikonloppuja?

Niin. 

Meitä on osastolla n. 70 henkilöä töissä. 
Vuoroja vaihdellaan, paljonkin, itse asiassa. Mutta todellakaan en pysty edes kysymään työkavereilta jos ne vaihtais KAIKKI mun vuorot niin, että tekisin pelkkää aamua ja maanantaista perjantaihin. (Totta puhuen en tekisi sitä vaikka pyydettäisiin...) Sitäpaitsi siellä on joku muukin, jolla on oma elämä, ei ne ihan noin vaan niitä vaihda. 

Jos/kun joku sairastuu, pomo saattaa soittaa töihin vapaalta tai pyytää tekemään aamuvuoron perään illan jos korvaavaa ei muuten saada. Lomat pyörii läpi vuoden. Ne huikean paljon parjatut 38 päiväää vuodessa noilla konkarihoitajilla ei tarkoita sitä, että ne sais olla vapaalla kesä- ja heinäkuun. Ei, meillä saa max 4 viikon putken kesällä ja loput ripotellaan pitkin vuotta. Ja koska lapsellisia on paljon, ei puhettakaan, että jokainen saa syys- ja talvilomaviikot, jostain joululomasta puhumattakaan.

Me tehdään keskimäärin 2/3 viikonlopusta töitä, listassa on siis yksi vapaa. Jos hyvin (huonosti) käy, voi olla, että yhden listan eka vkl on vapaa ja seuraavassa listassa vasta viimeinen. Se on 5 vkl putkeen töitä. 

Voi myös yrittää ottaa huomioon, että meillä on jokaisella se oma elämä työn lisäksi.

Takuulla hoitajaa pännii kun koskaan ei pysty tapaamaan kavereitaan, hyvä että perheen näkee joskus. En siis ilkeyttäni kieltäydy osallistumasta illanistujaisiin, saunailtoihin, vapaaehtoistoimintaan, harrastuksiin, lasten harrastuksiin jne. Joskus sitä haluaisi. Ihan vilpittömästi tekisi mieli suunnitella vapaille ohjelmaa. Mutta kun ei jaksa.
Jos se oma elämä olisikin vain itselle. Mutta kun on hankkinut noita nelijalkaisia, niistäkin pitäisi huolehtia. Lapset ja muu perhe arvostavat jostain kumman syystä myös pestyä pyykkiä, siivottua kämppää ja valmiiksitehtyä ruokaa. (Ei, tällä en tarkoita sitä, että olisin kotiorja. Mulla vaan on joskus paremmin aikaa tehdä noita juttuja.)

Huono omatunto on seuranani koko ajan. Jos kieltäydyn menemästä töihin kun pomo soittaa ja kertoo, että kollega on sairaana, harmittelen sitä jo heti kieltäytymisen jälkeen. Jos itse sairastun, tiedän tasan tarkkaan mitä kollegat työpaikalla käyvät läpi etsiessään epätoivoisesti mulle sijaista. Kun lähden töistä klo 15 työajan päättyessä ja jollain on hommat kesken, mietin jäisinkö auttamaan. Usein se on kirjallista hommaa, jossa en voi auttaa. Päivän käsillä tehtävät työt kun ovat syöneet kollegan työajan niin, että kaikki kirjaamiset on tekemättä. Silloinkin harmittaa. Miksen ehtinyt, miksen jättänyt menemättä vessaan/syömään jne.


Itse kuulun siihen porukkaan, joka nukkuu yövuorojen välissä melko huonosti tai ainakin vähän. Kun ensin vetää 24h hereillä yhtä soittoa, ollen samalla tavalla vastuussa tekemisistään kuin hyvin nukutun yönkin jälkeen, sitä arvostaisi taitoa koisia vaikka 8 tuntia....  koska seuraava yö odottaa vielä. Toiset tekee jopa 3-4 yötä putkeen, nukkumatta välttämättä yhtään minua paremmin. Suomeksi: olen pienessä hiprakassa ikään kuin koko ajan. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, se lakkaa olemasta hauskaa kun 100 km/h vauhdissa tiellä on peura ja tajuat sen liian myöhään, tai päädyt "turvallisesti" kotiovelle asti tajuamatta yhtään mitä matkan aikana on ehkä sattunut.... 


Minä en halua päätyä maineeseen, jossa jätän ottamatta yhteyttä vaikka olen vapaalla tai että olen välinpitämätön ystävieni suhteen kun vietän vapaapäivän vaan kotona tekemättä mitään. 

Aina ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Vuorotyö on kuluttavaa muutenkin, sitä ei valitettavasti auta se, että aina joskus kohdalle osuu se putki, jossa on monta töitä ja vain yksi vapaa välissä. Se yksi siellä ei nimittäin valitettavasti palauta kun aina sitä ei tee kaksikaan...  Eikä varsinkaan tässä kohtaa auta jos joku vielä kitisee siitä, että minä olen huono ihminen kun en tee sitä, tätä ja tuota.

Sinä ystäväni, johon olen ollut ottamatta yhteyttä tai muuten koet tulleesi hylätyksi: usein käy niin, että kun ottaisin yhteyttä tai olisin vapaalla, sinä olet töissä. Meillä kun vapaat kohtaavat valitettavan harvoin.


Vähän ymmärrystä vuorotyöläisellekin, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti