maanantai 21. syyskuuta 2015

Kesälomalla

Aika rankkoja viikkoja töissä takana. Psyykkinen ja fyysinen väsymys ihan todellinen.
Täydellinen aika viettää viikko kesälomia. Tai no, tässä on pari päivää ensin valvomisvapaita ja sitten muutama kesälomapäivä höystettynä vapaalla viikonlopulla, joten ei niitä arvokkaita päiviä loppujen lopuksi kulu niin kovin montaa.
Ehdottomasti yksi parhaista ideoista säästää näitä päiviä syksyyn.

Pasi meinasi pitää myös jäljelle jääneen kesälomapäivän, joten suuntasimme aamulla vaihteeksi Teijolle. Pikainen tutustuminen retkikartta.fi -sivuston karttaan ja päätös, että Puolakkajärven ympäri voisi tepsuttaa. Hirmu pitkiä reissuja ei enää voi suunnitella, Mummokoira ei välttämättä jaksa eikä tuo Pikkukoirakaan ole enää mikään teini-ikäinen.



Matildan parkista suunta siis eteenpäin. Keli oli mainio puolipilvinen ja kaikki hyvällä tuulella.
Teerisaaren laavulle oli lyhyt matka, siellä pikainen pissapysähdys ja vähän maiseman katselua. Vielä ei ollut ihan kahvin aika. Sillä lailla tuo reitti oli vähän tylsä, että vaihtoehdot laavuille oli molemmat tosi lähellä alkua ja sitten tuli pidempi keikka kävelyä ilman taukopaikkaa.




Koirat haisteli maisemaa tohkeissaan ja matka eteni. Jossain vaiheessa siirryimme metsäautotielle (kartassa oli näkynyt pätkä tietä, mitä piti kulkea) ja sitten se yhtäkkiä muuttui ihan kohtuullisen isoksi tieksi. Lievä pettymys.
Aikamme käveltyämme eteenpäin, pohdimme josko jotain oikoreittiä pääsisi kuitenkin helpommin perille. Joten suuntasimme yhtä metsäautotietä eteenpäin..... ja päädyimme jonkun kesämökin pihaan. Höh! 
Jonkun verran harhailua metsässä joka muuttui liian nopeasti suoksi, eikä ranta ollut kävelyyn sopivaa maastoa. Hitsi. Oli pakko ottaa suunta takaisin tielle, josta ei totta puhuen ollut varmaan puolta kilometriä siihen, mistä patikkareitti taas jatkuikin Endalille.

Endalin laavulla lounasta, siinä vaiheessa verensokeri olikin jo alhaalla ja janokin melkoinen.



Pasi teki pienet tulet vaikkei meillä ollut mitään paistettavaa evääksi. Koirille oli monta pikkupalaa kanaa ja vielä purutikkuja. Halusin, että nekin lepäävät vähän, mutta kerjäämiseksihän se meni, kun yritin nautiskella omasta kolmiovoileivästäni. Hih! 


Edu itse asiassa otti pienet torkut laavulla, Karo kyllä hötisi koko ajan jotain, mutta taisi sekin nauttia paikallaanolosta, ja molemmat oli tosi virkkuja vielä loppumatkan. 
Kartassa näkyy reitti, eli punainen opastettu järven alareunaa, sitten tuo musta tienpätkä ja punaista taas järven yläreunaa alaspäin. Endal on näköjään punaisen pisteen kohdalla ja auto taas tuolla vasemmalla näkyvän järven alapuolella, missä on pari merkkiä palveluista.
Endomondon mukaan matkaa tuli joku 12km. 



Tauko kesti n. tunnin. Sieltä lähdettiin rauhassa kotiinpäin, ja jossain vaiheessa matkalla Edulle tuli ilmeisesti jano tai jotain. Se joka tapauksessa kurkotti pitkospuilta alas paikkaan, jossa oli hetteikköä, tajuamatta, ettei siinä ole pohjaa tassuille...... ja putosi naamalleen suoraan turpeeseen. 
Lievästi nolostunut Pikkukoira kiipesi takaisin pitkoksille ja matka jatkui. 
Alemmassa kuvassa Vanharouva taas päätti jostain syystä yllättäen kastautua ja sille kävi samalla tavalla: jalkojen alle ei ollutkaan pohjaa ja Mummukin otti ja ui pätkän.

Tämän lystin reissun loppumatkalla Pasin puhelin soi ja tuli komennus töihin.
Kiva näin, etten tiennyt sitä vielä alkumatkasta. Aikataulu oli kuitenkin sopiva: työläinen ehti lähteä ihan ajallaan ja silti saimme nautiskella kivasta retkestä.

Kivan päivän päätteeksi odottelemme, että sauna lämpenee. Minä ja Pikkukoira ainakin makaamme lauteilla reporankoina. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti