tiistai 23. elokuuta 2016

Rintasyövästä

VAROITUS: Tällä kertaa ei kovin kevyttä jutustelua ole luvassa, vaan täyttä asiaa. Myös kuvat (netistä) ovat pelkkää asiaa (joskin netti näyttää olevan pullollaan noita pirun kauniita vaaleanpunaisia kuvia....)



****
Rintasyöpä.
Carcinoma mammae. Tai mamma CA niin kuin töissä puhutaan.




Rintasyöpään sairastuu vuosittain n. 5000 naista. Itse asiassa lähes joka kahdeksas sairastuu. Siitä vaan laskemaan tuttavapiiriä…. sulle ei, sulle ei, sulle ei, sulle tulee, sulle ei, sulle ei….
Lottovoitto? Harmi vaan, että lotto on epätodennäköisempi.

Rintasyöpään sairastuu myös miehiä. Kyllä, miehiä. Vaikka se onkin miehillä harvinainen, mahdoton se ei ole (kuten esim. eturauhassyöpä olisi naisilla).
En paljastane enää tässä vaiheessa suuria perhesalaisuuksia kun kerron, että isäni sairastui rintasyöpään toukokuussa 2016, leikattiin kesäkuussa ja käy nyt läpi siihen liittyviä hoitoja (sytostaatit ja myöhemmin sädehoito).

Jotain positiivista: Suurin osa rintasyöpään sairastuneista parantuu täysin.
90 % sairastuneista on elossa viiden vuoden päästä. (Seuranta-aika on vain viisi vuotta. Tämän jälkeen annetaan ns. terveen paperit, jos kaikki on mennyt suunnitelman mukaan. Tautihan voi luonnollisesti uusia tuonkin jälkeen.)

Tämä johtuu suurimmalta osalta siitä, että ihmisten tietoisuus taudista on parantunut, tutkimusmenetelmät kehittyneet ja lisäksi seulonnat yleistyneet siten, että suurin osa syövistä diagnosoidaan jo varhaisvaiheessa, jolloin niiden hoitaminen on helppoa.

Toisaalta, ei tässä varmasti kauaa mene, kun säästöjen nimissä aletaan näistäkin seulonnoista jättää jotkut ikäryhmät pois ja/tai siirtää niiden maksamista potilaalle itselleen. Odotetaan vaan sote-uudistusta.





Rintasyöpä on melko vahvasti perinnöllinen. Angelina Jolie lienee antanut ensimmäisenä julkiset kasvot BRCA1-geenivirheelle, jonka vuoksi hän poistatti rintansa. Arvioidaan, että BRCA1- ja 2-geenivirheet aiheuttavat 5-10 % kaikista rintasyövistä. Se kuulostaa vähältä tässä.

Isän puolen suvusta kaikki hänen sisarukset, äiti ja äidin puolen sisarukset ovat sairastaneet rintasyövän. Lohdullista tietää mitä geeniperimäni kantaa mukanaan….. 

BRCA1-kantajan todennäköisyys sairastua on 44-78 % , 
BRCA2 31-56 %. 

Hilpeää tässä on se, että Suomessa ei pääse testattavaksi edes erittäin suuren sukuriskin kantaja, edes omasta pyynnöstään. Hyvin hauskaa on myös se, että molempien mutaatioiden kantajaa uhkaa vielä 20-40 % riski sairastua munasarjasyöpään.

Minä siis kuljen kaksi tikittävää pommia rintakehälläni ja toivon parasta?
Alan pikkuhiljaa ymmärtää miltä isiksen itsemurhapommittajista täytyy tuntua mennessään räjäytyspaikalle..... (huono vitsi.)


Mammografiasta

Olen käynyt mammografiassa kahdesti. Se ei ollut varsinaisesti niin hauskaa, että hakeutuisin sinne saamaan kicksejä. Siksi olikin mielenkiintoista, että jälkimmäisellä kerralla (marraskuu 2014) jouduin riitelemään tk-lääkärin kanssa siitä, kirjoittaako hän minulle lähetteen. Hän oli näet sitä mieltä, ettei mitään riskiä ole, koska en kuulu ikäryhmään. Joo-o.




Mammografiaa voinee tosiaan kotioloissa harjoitella helpoimmin niin, että laittaa rintansa jääkaapin oven/pakastinarkun luukun väliin siten, että vähän varvistaa (tai kiipeää keittiötikkaiden ensimmäiselle tikkaalle) ja iho oikein venyy kainalosta napakasti. Sitten laskeutuu takaisin koko jalkojen päälle, että kainalosta nahka oikein kiskoo.... ja puristaa kunnolla oven väliin. Tosi hauskaa. Ja tästä kinattiin??

Toiset sanoo, ettei se tunnu oikein miltään. No. Minä sanon, että sattuu ja aivan saakelisti.
Ei se puristus, vaan se pirun nahan kiskominen. Ehkä siellä on joka kerta ollut niin sadistiset hoitajat, jotka eivät edes halua tajuta tällaisen hukkapätkän korkeutta, mutta en vaan ymmärrä miksi päädyn joka kerta seisomaan varpaiden kärjille, kun pitää jättää se tissin kohta niin ylös....

Lopputulema omista mammografioistani on molemmilla kerroilla ollut: ei näistä kuvista oikein mitään näe, pitää ultrata. (Jotta sekin vielä sen kidutuksen jälkeen, turhaakin turhempi juttu.)

Olen kuullut, että ultraäänitutkimus on muutenkin varmempi (riippuu toki radiologista): se näyttää pienetkin kystat ja mahdolliset kasvainten alut. Lisäksi se on suht vaaraton, koska siinä ei altistu minkäänlaiselle säteilylle, toisin kuin mammografiassa, mikä on kuitenkin rtg-kuva.

Vaaleanpunaisista nauhoista ym kampanjoista

Jos olette kiinnittäneet huomiota, rintasyöpää kampajoidaan joka jumalan kuukausi, poislukien marraskuu, jolloin miehet kasvattaa räkäjarruja muka eturauhassyöpätietoisuuden (movember) nimissä.



Tuttavapiirissä on useampi tautiin sairastunut. Yksikään heistä ei ole antanut vilpitöntä kannatustaan idealle julistaa joka kuukausi ympäri sosiaalista- ja muutakin mediaa näitä "osta vaaleanpunainen nauha", "pukeudu pinkkiin", "muista tutkia rintasi" yms.

Päinvastoin.

Jokainen, ja ihan jokainen, on sanonut, että se on joka kerta kuin märkä rätti päin näköä. Sitä syöpää ei noin vain unohdeta, että tarvittaisiin kampaja muistuttamaan taas kerran. Ja jokainen pinkkiin pukeutuva tuo jollain lailla päivän, jolloin diagnoosi tuli, aina uudestaan mieleen.

Uskon, että kampanjoilla on hyvä tarkoitus. En epäile sitä hetkeäkään. Ja toki sillä kerätään rahaa, vai kerätäänkö? Miten iso osa keräysrahoista menee oikeasti sen taudin tutkimiseen ja miten iso osa siihen rumbaan, että tätä hulabaloota pyöritetään vuodesta toiseen 11 kk vuodessa?

Kuka kysyi syöpäpotilaalta mitä hän haluaisi?

Lisäksi: kuinka moni ostaa tuollaisen nauhanpätkän vaan ohimennen, ajattelematta sen enempää? Jengi lataa facebookit täyteen omia profiilikuviaan, joissa on jos minkälaista pinkkiä nauhaa ja sitä ollaan niin maan paljon taas reippaita ja reiluja ja varsinkin ah, niin ajattelevaisia.

Sen sijaan, kuka ostaa esim. Fiskarsin pinkin puutarhanhoitoväline-setin ja ottaa sen kanssa pose-kuvan ja lataa sen jonnekin nettiin, näyttääkseen, miten on sijoittanut rahaa tähän keräykseen/tutkimukseen/hyvään tarkoitukseen? Vähemmistö, sanon.

Ei mulla muuta.
Vähän ajattelemisen aihetta, ehkä.

Ja jottei kukaan nyt vetäisi ihan hirveitä poroja nokkaansa, itsellänikin on kultasepältä ostettu rintaneula mallia "pink ribbon". Ja se on ihan joka päivä töissä omassa kynätaskussani kiinni.
Tosin, jos olisin nyt ostamassa sitä, miettisin kahdesti.

****
LÄHTEET: 

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/rintasyopa/

https://www.docrates.com/syopamuodot/rintasyopa/?gclid=CjwKEAjwxeq9BRDDh4_MheOnvAESJABZ4VTqPl3OS5CbgU83gHeB_GDGgZc3f812QOMHN72IR5sXHBoCaiTw_wcB

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00618

http://www.cancer.fi/roosanauha/



3 kommenttia:

  1. Joo. Mäkin kuulun riskiryhmään ja käyn 1.5-2 vuoden välein mammografiassa ja ultrassa. Miellyttävää se ei ole, ja parikymppisenä se oli ihan hirveetä, onneksi on vähän kehittynempää nyt. Silloin reilut 25 v sitten multa otettiin neulanäyte, sitä pelkäsin, muttei tuntunut miltään mammon jälkeen �� Mä olen saanut yksityiseltä gyneltä lähetteen pyytämällä ja yksityisellä käyn myös mammossa.
    Päkä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Me taidetaan olla niitä, joille on jo arvottu "voittonumerot". Kyse on vaan siitä, milloin osuu.
      Sytostaateissa tavataan?? (Vähän huonoa huumoria tähän keskelle viikkoa...)

      =) ♥

      Poista
  2. Hei serkkuseni!
    Toivotaan että teidän isä pääsee tuon rintasyövän kanssa niin "helpolla" kuin se on mahdollista. Eli että syöpä saadaan selätettyä.

    Minä en tiedä kuin äidin perimän,ja siellä ei aivan hirveästi ole syöpää esiintynyt ja biologisen isän puolelta mulla ei tietoa. Hurjaa on ollut kyllä katsoa noita syöpämääriä meidän suvussa. Sinulla vielä molemmilta puolilta... huhhuh. Mutta pidän peukkuja ja toivon koko sydämestäni että olet onnekkaassa pienessä prosenttimäärässä 💗

    Mä en myöskään jaksa noita kaikkia nauhajuttuja, tai muita höpötyksiä. Nenäpäivät sun muut, ne on kertakäyttökulutusta suurimmalle osalle, ja kun paljon hyvää voidaan tehdä ilman roinaa...

    Rintasyöpä oli mun entisessä työpaikassa hyvinkin pinnalla oleva juttu. Olin töissä koulunkäynninohjaajana isossa koulussa,ja eräässä luokassa yhdellä ohjaajalla oli ollut rintasyöpä ja hän oli käynyt läpi hoidot ja kaikki. Elokuussa palattiin työmaalle, ja omasta luokastani molemmilta työtovereiltani löytyi rintasyöpä, toisella rintojen pienennysleikkauksen yhteydessä ja toisella niin että molemmat rinnat poistettiin. Lokakuussa tuo ihminen joka oli jo syövän kerran kellistänyt jäi pois töistä, ja saimme suru uutisen että syöpä on levinnyt koko kehoon. Mitään ei ollut tehtävissä, ja tammikuussa koulussa vietettiin muistotilaisuutta. Seuraavana keväänä napuriluokasta taas eräällä työntekijällä todettiin rintasyöpä. Hysteerisimmät päättelivät jo että koulussa on jotain vialla. No ei ole, se vaan on niin yleistä. Nuo kaikki muut ovat selvinneet ja jatkavat elämää eteenpäin. Näistä neljästä vain yksi oli viidenkymmenen, muut alle 40 vuotta.

    Syöpä on kyllä hurja ja pelottava, olette isäsi kanssa ajatuksissani!

    VastaaPoista