sunnuntai 21. elokuuta 2016

Viikonlopun viettoa kotioloissa


Poika ilmoitti tulevansa tyttöystävän kanssa käymään. Hurja suunnittelu tietenkin ruuan suhteen, vaikka myönnettäköön, että olisin suunnitellut muutenkin kun kerrankin olen vapailla viikonlopun.














Lauantaiaamuna menen paikalliseen markettiin hakemaan vielä perunoita ja jotain viimehetken juttua. Kaupan kassajonossa tajuan, että tänään alkaa sorsastus.

Jonossa on nimittäin kaksi tosimiestä. Niitä, jotka metsästää...  *silmien pyörittely hymiö*

Päällä pellepuvut, puheet on melkoiset ja varsinkin kovaääniset, hihnalla neljä laatikkoa kaljaa ja perässä muutama paketti makkaraa. Ensimmäiset oluet avataan reippaana jo autossa, joka on parkissa omani vieressä, takapenkillä haulikot suojapusseissaan.
Kellohan oli tässä kohtaa jo huikeat 9:10.

Kausi alkaa virallisesti klo 12.

Tiedän pysyä loitolla siitä suunnasta, jonne kuulin heidän aikovan.


Mutta meillä oli kiva päivä. Söimme hyvin ja paljon, jälkiruokiakin oli triplaten ja soitin tuonne mäen päälle ja kutsuin lisää porukkaa kahvipöytään. Juttelua, seurustelua, naurua ja tarinointia.
Kolmessa sukupolvessa.



Sunnuntaiaamuna mies ottaa koirat ja lähtee niiden kanssa metsään. (Ei metsälle.... heh! Kävivät tosin sen verran kävelemässä tutun joen vartta jo lauantai-iltana, että näkivät onko ankoille tänä kesänä viety hernettä tai muuta syötävää. Ei ollut. Hiljaista oli.)


Minä luin lehden loppuun ja join teeni, sitten kiskoin päälle trikoot ja painuin reippaalle lenkille, tarkoituksena vähän kävellä aikaa vastaan eli oikeasti hiki päässä.
Erinomainen lenkki, tosi hyvä fiilis.
Hätäinen suihku, koska tuon tunnin aikana oli päässä muhinut suunnitelma.


Minä tykkään vaihtaa järjestystä. Huonekalujen järjestystä siis.
Meidän olkkari on sen mallinen, etten ole koskaan (lue: ikinä) tyytyväinen nykyiseen vaan seuraava (joka on edellisten edellisten toistoa) on aina parempi. 

Joten, vaikka mies ei ollut vielä palannut koirien kanssa, eipä muutaman kalusteen siirtäminen tosinaiselle mikään ongelmatilanne ole. 
Siitä heilahti keinutuoli ruokahuoneen puolelle ja sohvapöytä sivuun, tuolit ulos ja nakitin vielä tyttären kantamaan sohvan tyynyt ja huovat terassille tuulettumaan.


Kesken kaiken hässäkän mies saapuu. Kertoo paljon hänen viilipyttymäisestä luonteestaan, kun ainoa lakoninen kommentti on: jaaha, taas. Perkaan marjat ensin ja autan sitten.
Loppujen lopuksi olen melko tyytyväinen. Ensinnäkin: onpahan jälleen kerran siivottu isolla ässällä. On nimittäin pesty ja kuurattu joka nurkka ja sohvan alunen.

Kun hankin, ja nyt vihdoin sen teen, ison rullaverhon olkkariin, TV:tä pystyy katsomaan silloin kun siltä tuntuu. Meillä on nimittäin yksi suurimmista ongelmista se, että ikkunoita on paljon ja ne osoittavat etelään JA länteen. Näin ollen meillä ei paista joko telkkariin tai silmiin aurinko aamulla yhdeksältä, aina muulloin kyllä.

Paiskasin myös ison olkkarin pöydän pois jaloista. Olen kaupitellut sitä kirpparilla pitkään, mutta en tunnu pääsevän eroon. Nyt olkoon meidän vintin varastotilassa.


Kannatin myös puita sisälle. Kohta on syksy. Oikeastaan aika ♥. 
Hivenen teki mieli pistää takkaan tuli, ihan vaan kuvaamista varten. Se vaan on niin massiivinen ja lämmittää jopa yhdellä lämmityksellä niin, että meillä ei nukkuisi kukaan seuraavana yönä. 

Samaan syssyyn kun into oli päällä, pesin neljä koneellista pyykkiä (mm. olkkarin tuolien päälliset), tein koirille vihannessosetta, koska vannon ja vakuutan myös niiden kohdalla aidon ruuan syömiseen. Meidän mummokoira (tai pappakoirakaan, kuvassa) ei olisi kaikkine sairauksineen tuossa kunnossa ilman ruokavaliota, sanokoon tästä kuka vaan mitä vaan.




Muuten, yksi hulluimmista ostoksista ikinä: pölynimurituoksu.
Ehhehe, hekottelin ajatusta pitkään: talo joka tuoksuu pölynimurille. Mutta ei, siis jonkinlainen hämärä jauhe, jota ripotellaan lattialle ja sitten imuroidaan, ja sen tuoksun pitäisi levitä imurin kautta koko talouteen.......

Näin ihanteellisessa maailmassa. Talossa, jossa on Dyson, tämä ei toimi. Se nimittäin ei palauta ilmaa säiliön läpi huonetilaan... vaan eipä hätää. Ripsuttelin kamaa lattioille ja annoin hetken siinä seistä ennen imuroimista, ja se tosiaan tuoksui raikkaalle.
Vuoden turhake ehdottomasti, mutta kerrankin hauska sellainen.

Nyt saa syksy tulla. Kuivuri saa pöristä omenapaloja. Siirapilla ja kanelilla ja ilman. Oi, nam!




Viinirypäleetkin alkaa sinistyä. Jännä miettiä mitä niistä tänä vuonna tekisi. Mehua kun meillä ei varsinaisesti mene. Pystyisiköhän niistä veivaamaan hilloa? Kun marja on pikkuriikkinen ja siemenet sisällä kovin isoja....

2 kommenttia:

  1. Jessus, mitä hulinaa olet siellä pitänyt! Ihan hiki tuli lukiessa! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on näitä päiviä, kun sää ja muut olosuhteet mahdollistaa hurjan touhuamisen.
      Virheliike tuli sentään tehtyä: pianon siirtäminen naisvoimin oli ylivoimaista, ja sain hartiani kipeäksi yrittämisestä. =) (Eipä sitä nyt tarvinnut siirtääkään kuin 10cm.)
      Aamullakin oli hyvä mieli, kun kämppä on taas hetken "uusi".

      Poista