sunnuntai 14. elokuuta 2016

Perinteet

Kun tuli tuossa edellisessä puhuttua niistä meidän perheen perinteistä liittyen koulujen alkamiseen, pohdin mitä muita perinteitä meillä on. Monella perheellähän on esim. jokin juttu liittyen tiettyihin juhlapyhiin, asiat vaan tehdään aina samalla tavalla.
Mitkä on perinteitä, mitkä vaan tapoja?? Mikä niiden ero on? Varsinainen pohtimisen aihe.


Jos aloitetaan vuoden alusta, järkytyksekseni pitää päätyä aina toukokuulle, ennen kuin keksin mitään perinnettä, nimittäin Karoliinan päivään. Meillä ei juhlita nimipäiviä enkä koskaan seuraa kalenterista milloin kenenkin nimpparit on. (Tästä seuraa tilanteita, kun töissä en yhtään tajua miksi joku tuo sinne kakkua ja pullaa.....)

Mutta kuten joskus aiemmin kerroin, Karoliina-nimellä on meidän perheessä vahvat perinteet ja sitä juhlimme. Toukokuun 20. päivä merkitsee siis meille paljon, ja silloin on aina tarjolla jotain tavanomaista parempaa kahvipullaa. Olosuhteiden pakosta Karoliinanpäivän-kahvit on monesti siirretty edelliseen/seuraavaan viikonloppuun, mutta kuitenkin. Joka vuosi ne juodaan.


Elokuulla on aina Perniön Laurin Markkinat, ja siihen liittyy oleellisesti, että perhe käy yhdessä syömässä markkinaletut (muurinpohja-mallia) ja yleensä juomassa kahvit. Kun vanhempani muuttivat tänne 2006, isä on sen jälkeen joka vuosi vaatimalla halunnut tarjota nämä. Emme kieltäydy.


Toivottavasti keksin jossain matkan varrella jotain muutakin, nimittäin seuraavana mieleen tulee vain se koulujen eka päivä ja siihen liittyvät lettukestit. Markkinat osuu yleensä suunnilleen koulujen alkua edeltävälle viikonlopulle, joten lettusia popsitaan elokuussa taajaan...


Ylipäänsä alkaa tuntua, että kaikkiin perinteisiin liittyy jonkunlainen syöminen. Onko Suomalainen perinnekulttuuri sitä, että syödään, juodaan ja ollaan yhdessä? Ehkä tavallaan.
Voisin kuvitella, että hauska perinne olisi vaikka joka vuosi viedä perhe yhdessä kuumailmapallolennolle tms. mutta ehkä syömiset on hivenen helpompi järjestää?


Syksy on Suomessa pitkä ja melko synkkä. En mitenkään keksi mitään säännöllisesti toistuvaa juttua koko syksylle, ennen kuin on aika aloittaa joulun odotus, ja meillä tällä pienellä kylällä on 6000 asukkaan kyläksi varsin mahtavat joulukadun avajaiset.

On partiolaisten tonttuparaati, iso toritapahtuma, jossa erilaista myytävää, joskus ollut seppä takomassa, valitaan Pukkien Pukki (joku paikallinen yrittäjä tyypillisesti), Joulupukki tonttuineen saapuu paikalle, heitellään karkkia. Kaikenkaikkiaan mahdottoman kiva ja iloinen perjantai-ilta.
Tähän meidän perheessä liittyy se, että haemme aina paikalliselta Kebab-ravintolalta kebsut, jotka syömme kotona kun ilotulitus räiskäistään taivaalle. (Naapurimme pitää tuota kebab-paikkaa, ovat tulleet Suomeen Kosovosta joskus 90-luvulla ja ovat ehdottomasti suloisista suloisimpia naapureita ja aivan hurjan hyviä kokkeja!! Perniön Kebab voitti Radio Novan "Suomen paras"-kilpailun vuosia sitten.)


Joulu on luonnollisesti se, mikä varmasti joka perheessä luo omat perinteensä. Tiedän myös, että toisille joulu on sillä lailla pyhä, ettei siihen liittyviä perinteitä edes ole lupa ajatella muuttaa.
Meillä vietettiin ehdottomasti melko perinteisiä jouluja vuosia kun lapset oli pieniä: tiedättehän, kinkku, laatikot, kalat, lahjat ja kuusi tykötarpeineen. Edelleen haluaisin olla kotona Joulurauhan julistusta katsomassa ja päästä sen jälkeen saunaan. Nykyisessä työssä se ei aina ole mahdollista. Mutta olemme muokanneet sitä niin, että sauna + ateria voidaan hoitaa muulloinkin.

Kun äitini kuoli ja itse vaihdoin työpaikkaa, samalla vapautui ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen mahdollisuus olla joulun aikaan vapailla. 2009 lensimme ensimmäistä kertaa Thaimaahan (isäni vietti/viettää siellä talven) ja vietimme erilaisen joulun. Ne joulut toistuivat muutaman kerran, sittemmin vaihdoimme loma-ajankohdan kevääseen. Mutta teemasta erilainen joulu emme enää luovu. 
Meille joulu on mielentila, ei tietty päivä kalenterissa tai tietyt ruuat. Tämän nuo muutama muualla vietetty joulu opetti.


Nuokin ruokailijat ovat muutaman vuoden kasvaneet täksi jouluksi... 

Mitä teillä tehdään, mistä voisitte käyttää nimeä perinne? 

4 kommenttia:

  1. Tuo teidän koulujenaloitus lättyperinne on kiva!

    Minä "perinteisesti" kutsun läheiseni omille nimppareilleni ja synttäreilleni. Joulupäivänän syödään aina vuoronperään minun tai veljieni luona. Mutta enpä nyt paljon muuta keksi. Pashaa teen pääsiäisenä, mutta sekään ei ole mikään vakava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritän petrata ja alkaa katsomaan noita nimppareita ja muita "kissanristiäisiä". Juhliminen on aina hauskaa, joten mikä tahansa tekosyy sille on syytä pistää korvan taakse. =)

      Poista
  2. Mä oon sellainen outo, että kaikki rutiinit ja perinteet luo turvallisuutta ja vaalin niitä ihan viimeiseen asti :) Meiltä löytyy kaikkiin juhlapyhiin perinteitä, eniten varmaan jouluun, mutta myös ystävänpäivään ja olen ottanut tavaksi lähteä tytön kanssa kaksistaan elokuviin ja shoppailemaan kun koulu loppuu keväällä ja todistus on kourassa. Sellaisia pieniä ja kivoja juttuja meidän perinteet siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta. Turvallisuutta nuo tavat/perinteet just luo. Ja myönnän, että jos meidän Thai-joulu olis tullut ajankohtaiseksi useita vuosia aiemmin, olisin suhtautunut siihen tietyllä nuivuudella, koska jotenkin pienten lasten kanssa se perinteinen joulu on tärkeä.
      Meidän isojen mörriköiden kanssa se oli sitten taas jo hauskaa vähän muokata ajatusmaailmaa. =)

      Poista