maanantai 31. lokakuuta 2016

Paskin haaste: lokakuu

Ilman sen kummempia korulauseita, suoraan asiaan.

- Lokakuusta tekee paskan yksi asia yli minkään muun: maailman idioottimaisin tapa veivata kellojen kanssa!! Jos ei Venäjästä muuta positiivista löydä, ainakin sen maan johtaja teki tästä typeryydestä lopun jo vuosia sitten.


Vain yksi sana tähän liittyen: MIKSI??
Pari muuta: kuka tästä hyötyy tai on hyötyvinään??  Jos maan päälehti kysyy kuukausiliitteensä kannessa miksi kelloja siirretään, ja jatkaa "koska kukaan ei tiedä mistä syystä tätä tehdään", minusta asiassa on jotain huolestuttavaa.

- Talvirenkaiden vaihto, koska näillä leveysasteilla nastojen kanssa rouhiminen on niin turhauttavaa. Mistään talvesta ei ole tietoakaan, mutta toisaalta kesätossuilla voi jonain aamuna olla liian liukas niin pakko ne on laittaa. Tunnetusti ennen joulukuuta nastoilla ei tee periaatteessa mitään, eihän tänne talvea tule kuin ensi vuoden puolella. Noh. Alla ne on ja sillä hyvä.


Asia, joka takuulla yllättää jotkut, on se, että minä toisaalta tykkään siitä kun nopeusrajoitukset lasketaan. Näin kun työajat on hassut ja ajan erittäin usein pimeällä, en tykkää paahtaa satasta, koska olen niitä eläimiä nähnyt ihan omiksi tarpeiksi riittävästi. Minulla ei ole kiire. Toisaalta en ole myöskään se, joka sahaa päivänvalossa tuolla sitä kuuttakymppiä ja kerää taakseen jonoa. En ole takuulla maailman paras kuski, mutten huonoinkaan. Osaan katsoa taustapeiliin ja päästän jonon ohi silloin kun sitä taakseni kertyy.
(Mainittakoon, että keväällä itseäni turhauttaa, että rajoitukset palautetaan kesänopeuksiin vasta pääsiäisenä (joka vaihtaa paikkaa vuosittain), koska keväällä on valoisaa ja erittäin todennäköisesti helmi-maaliskuusta alkaen hyvät kuivat kelit, jolloin todella turhauttaa körötellä...)

- Muita tähän kuukauteen liittyviä tylsiä juttuja on olleet nuo koirien eläinlääkärikeikat. On niin surullista kun perheenjäsen kipuilee eikä pysty kertomaan miksi ja miten. Mun parhaat kaverit kuitenkin. 

Onni onnettomuudessa on ollut, että molemmat on tosi hyvin toipuneet ja sanoisin varovasti, että jopa ennallaan.
Tehtiin lenkkiä lauantaina kun olin herännyt yövuoron jälkeen, ja jotenkin metsässä ajauduimme vähän sellaiselle reitille, ettei kotiin enää päässyt mitenkään lyhyesti. Yli 8 km lenkki tuli vaikka lopussa jo oikastiinkin. Molemmat jaksoi hyvin ja vaikka Edu tietenkin ontui taas kotiin päästyä, se toipuu nyt tosi nopsaan. (Ja olisitte nähneet sen yltiö-tyytyväisen ilmeen kun pääsi saunan lauteille rötköttämään..... hihih!)


- Ihan alkukuusta sieppasi kunnolla se, että kun tein niitä keikkoja kilpailijalla, palkat jää tietysti roikkumaan jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kun noita ELL-laskuja sitten tuli, alkoi jo hivenen hirvittää....  Niin kiva kuin keikkaa onkin tehdä, olisi tosi kiva kun palkanmaksu voisi mennä jouhevammin eikä niin, että "meillä sijaisten palkat maksetaan kuun viimeinen päivä" (ja koska tein keikkaa vielä 20. päivän jälkeen, maksatus siirtyy eteenpäin seuraavalle kuulle..... )

Summa summarum: on sitä kuitenkin huonompiakin kuukausia eletty!! 

3 kommenttia:

  1. Olen niin samaa mieltä tuosta kellojen pyörittelystä. Miksi pitää holhota, milloin herätään ja nukutaan, en vaan ymmärrä! Mukavaa viikkoa kuitenkin <3

    VastaaPoista
  2. Kellot olisi mun mielestä voinut jättää siihen kesäasentoon, olisi iltapäivällä vähän pidempään valoisaa.

    -Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se. Mun mielestä niitä vois kerralla siirtää vaikka sen 4-5 tuntia eteenpäin niin joskus sais työpäivän jälkeen nähdä päivänvaloa, ns. normaalityöajoilla.

      Poista

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...