tiistai 1. marraskuuta 2016

Valo

Syksyllä valo on metka.
Ensinnäkin se on jännän sinistä. Paistoin hiljattain pullaa ja kun koetin kuvata niitä päivänvalossa eli ikkunan äärellä, pullat oli jotakuinkin sinisiä. (Tähän sellainen kauhistunut ilme -hymiö.)
Eli jos ei halua julkaista ihan hassunvärisiä juttuja, kuvia pitäisi käsitellä koneella lämpimämmäksi tai jotain.



Jokin outo valoilmiö poikkesi. Meidän olkkarin ikkunat on kulmassa. Pieni pätkä etelään, isompi länteen. Valoa tulee kivasti ihan läpi vuoden. Ilta-aurinko sitten paistaa tietenkin suoraan sohvalla istujan silmiin, mistä syystä sitä rullaverhoakin hankin.

Päivänä muutamana huomasin nämä hauskat varjot. Aurinko on hurjan kirkas, toisaalta se ei enää valaise siten, että koko huone olisi valoisa, vaan tekee älyttömän isoja valoeroja.



Hankin joitain vuosia sitten bougainvillean taimen. Mikäs se on suomeksi, ihmeköynnös? 

Ensimmäinen puska kasvoi ihan järkyttävän suureksi, sen läpimitta oli liki metrin ja meille tuli hankaluuksia saada se sopimaan enää minnekään. Nappasin siitä muutaman pätkän vesilasiin juuria kasvattamaan ja lahjoitin loput työkaverille, jolla on iso kuisti. Siellä se pärjää.
Yllätyksekseni alut juurtuivat. Tosin siihen meni muistaakseni yli puoli vuotta, eli mikään nopeakasvuinen kaveri tämä ei ollut. (Enkä ole muuten toiste saanut sitä juurtumaan...)

Tuo on ihan hassu puska. Se kasvaa joka suuntaan. Ylemmästä kuvasta näkyy miten oksilla ei ole mitään järkeä kasvussaan. Leikkaan sitä vuosittain reilulla kädellä, ja tänä vuonna olin vähän pettynyt kun se ei missään vaiheessa kukkinut. Yleensä se on meillä terassilla kesän ja kukkii villinä.
No nyt. Johtuuko valosta vai mistä, mutta tyyppi päätti alkaa kukkimaan. Vuoden pimeimpänä aikana. Aivan kummallista.


Laitoimme pihaan pari heinäseiväskolmiota, joissa lyhdyt. Pahoittelut tuosta vasemmanpuoleisesta. Se otti ja kaatui tuulessa ja sitä ei oltu laitettu vielä kunnolla pystyyn. Näyttää ihan juopuneelta tuolla lailla harittaessaan....  =)

Meillä on melko pitkä pihatie, joten näistä tulee vähän kuvitteellista valoa sitten illan pimeinä aikoina. Tällä hetkellä niissä roikkuu ihan tavalliset kynttilälyhdyt, tarkoitus on kuitenkin ostaa led-lyhdyt, koska ne valaisee vähän enemmän. Muutenkin haluan jo nyt laittaa kaikki "jouluvalot" pihalle, koska illat on pimeitä.
On niin kiva tulla kotiin iltalenkiltä kun koti on valaistu.



Toin Thaimaasta joitain vuosia sitten orkidean. Olin varma, että se kuolee Suomen pimeydessä, mutta koska purkki oli minusta niin kiva, ajattelin tökätä siihen sitten vaikka jonkun perinteisen Phaleonopsiksen....  ja miten sitten kävikään? Tuo viihtyy meillä paremmin kuin yksikään täältä ostettu, tekee joka talvi kukkaa aivan kahelina ja työntää uutta vartta vuosittain. Tänä vuonna puskee kukkavartta kolmesta eri kohtaa. Ja on pohjoisen puoleisella ikkunalla. Viileä ja pimeähkö paikka. Outo kasvi tuokin.


Lokakuun viimeisen päivän aamuna. Aamulenkillä "omassa metsässä", vähän ennen kahdeksaa. Aurinko nousi juuri puiden takaa ja oli kultainen ja ihana.
Lenkin päätteeksi olikin jo taas pilvistä, mutta tuo aamun valo sai jo hymyilemään.

****
Minä herään sarastusvaloon ja luen aamun lehden kirkasvalolampun valossa.

Kuolisin ilman niitä. Ainoa asia, mikä pitää itseni tajuissani tänä kammottavana pimeänä aikana. En yhtään tykkää Suomen syksystä, inhoan pimeää ja surkeaa syksyä. Toisaalta vaikka lumi tekee maisemasta heti valoisamman, en sinällään tykkää lumesta, koska siinä liikkuminen taas tekee selälleni kipeää.
Suo siellä, vetelä täällä....

Ostin ensimmäisen sarastusvalon jo silloin kun ne eivät olleet suosittuja saati edes tunnettuja. Ensimmäinen lamppu oli merkillinen pieni tötterö, jonka valo kuitenkin teki sen mitä lupasi: kirkastui n. puolisen tuntia ennen kuin päästi varsinaisen herätysäänen. Siinä oli muistaakseni kelloradio, nykyisessä jotkut tirpat alkaa tsirpittämään. 

Hyvä ystäväni sanoi, että polttaisi päreensä joka aamu, jos kottaraiset alkaisi kiekua makkarissa.  =) 
Minä taas herään jo valoon. Kun valo lähtee päälle, herään yleensä siinä 10-15 minuutin kohdalla eli harvoin se edes kirkastuu loppuun saakka.

Kirkasvalolamppu on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Olen herkkä tuolle valolle. Edellisessä työpaikassa oli iso kirkasvalolamppu kahvipöydässä ja joskus sitä polteltiin vielä iltapäiväkahvilla. Jos istuin niin päin, että katsoin valoa kohti, meni takuulla hyvinkin puoleen yöhön, että sain unta.

Nyt käytän lamppua aina ennen yövuoroa. Litkin teetä sen valossa illalla ja pärjään. Varmasti samasta syystä melatoniini saa minut sammumaan kuin saunalyhty. Samasta mekanismistahan siinä on kyse; toinen vaan "sammuttaa", toinen "herättää".

Toivon kaikille valoisaa ja iloista syksyä nyt kun pimeys todella pyrkii kimppuun!!
Pistetään kynttilät ja takkatulet päälle ja koetetaan nauttia parhaamme mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti