maanantai 13. maaliskuuta 2017

Koiramaisuuksia

Kuten jo mainitsin, kotona ei odottanut enää mikään pieni pentukoira, vaan fyysiseltä kooltaan lähestulkoon teini.
Tuo on mennyt kasvamaan kovasti.


Ensi töiksemme kotiin tultua purin kaikki aidat kotoa. Koko kämppä on nyt näiden kahden temmellyskenttää.
Tosin, silloin kun jäävät kaksistaan, pentu teljetään vielä keittiöön, koska olkkarissa on muutamia johtoja yms. mitä en halua sen yksin ollessa pureskelevan...

Retkiä ja ulkoilua on nyt sitten tehty vähän toiseen malliin kuin ennen lomaa. Kuten sanottu, kasvanut on ja voimat lisääntyneet. Lisäksi tytär on ulkoiluttanut kiitettävän paljon, jolloin sen
lihaskunto ja kestävyyskin on vähintään tuplaantuneet!

****
Heti sunnuntaina viikko sitten heräsimme ajoissa (kiitos jet lagin, jonka ansiosta kello on koko ajan sen 5 tuntia edellä....) ja pakkasimme koirat autoon. Suuntana Teijo, taas kerran.

Kun jouluna siemailimme sitä skumppaa Mummokoira-Karon muistoksi, sanoin, etten halua tulla sinne ennen kuin mukana on taas kaksi koiraa. Se päivä koitti siis heti reissun jälkeen.


Roosinniemen laavulle on parkkipaikalta joku 1,5 kilsaa. Pentukoiralla ei ollut mitään laiskottelumeininkiä, se pinkoi minkä matalalla maavaralla pystyi. Pappakoira taas oli innosta sekaisin, kun tykkää tuosta paikasta niin kovin.


Laavulla vähän karkin etsimistä maasta.

Meille ihmisille ei ollut tällä kertaa mukana mitään purtavaa tai juotavaa. Minä olin vielä lentomatkan oksentamisesta varovainen enkä halunnut mitään ja toisaalta tarkoitus oli vaan tehdä "aamulenkki" vähän erilaisessa maastossa.

****
Palasimme sitten Teijolle jo tänään. Vähän pidemmällä olevalle laavulle.
Parasta tämän perheen miehissä on se, että kun palasin eilisen pitkän päivän jälkeen kotiin, heitin vähän ajatuksissani vaan, että "olisikohan maanantaiaamun kahvit Teerisaaressa kivat?" ja tänään aamusta oli reppu pakattuna jo 7:15.  JEE!

Viikko alkaa niin mahtavasti kun on vapaapäivä ja pääsee heti aamusta liikkeelle. Tällä kertaa oli mukana kahvit ja minttusuklaakeksit.  =)


Pieni koira, suuri kansallispuisto



Evästauko Teerisaaren laavulla.
Koirille oli purutikut ja vähän "irtokarkkia".



Pappakoira pyörähteli jäällä,
hieroo ihanasti irtikarvoja pois.



Valitettavasti minä olen hysteerisen arka menemään jäille. Joku ihme alkukantainen kauhu liittyen heikkoihin jäihin. Joten edes tuohon rantajäälle en suostunut kävelemään, ja kun koirat eteni yli 10 metriä, hihkuin niitä heti takaisin.
Tiedän, että siellä oli pilkkijöitä, ja luistinten ja suksien jälkiä meni ristiin rastiin....  Tämä on niitä asioita, joita ei pysty selittämään.


Päivä oli upea. Suomen kevät ihan parhaimmillaan.


Pappa poseeraa.

2 kommenttia:

  1. Voi onnelliset koirat ja ihanan näköinen ulkoilupaikka! Mulla on muuten sama juttu, eli en mene jäälle mielelläni. Tammikuussa meillä oli koulun kanssa lumikenkäilyä järven jäällä ja silloin olikin ollut tosi kovat pakkaset ja jää oli paksu...mutta. Se narahtelu ja pauke mikä siitä kuului, kun ryhmä kävelijöitä siinä edestakaisin tallusteli oli niin pelottava! :O Helsingissä asuessa aina kauhistelin, kun ihmiset kulkivat jäillä työntäen lastenrattaita! Siinä menee herranjestas laivaväylä ihan vierestä!! Hyi olkoon!

    Ihanaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ja oikein superkivaa vapaapäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, on kyllä onnellisia hauvoja tuolla!

      Kiitos, vapaapäivä oli mahtava ja ansaittu. Tässä on pari viikkoa nyt ihan matalalentoa töiden suhteen joten ehkäpä loppukuusta jo lisää jotain tällaista vapaata..... siihen asti tyyliin "käytin vapaan opiskelijajuttuun ja teen ylitöitä" koska työvuorot vaan on....
      =)
      Itsepä valitsin. Ei saa valittaa. Onneksi on joustava perhe! ♥

      Poista