perjantai 31. maaliskuuta 2017

Bono 4 kk (17 vk)

Kolmasosa vuodesta ikää pikkuviikarilla.

Se on nyt asunut meillä 10 viikkoa. Näiden viikkojen aikana on touhuttu paljon ja monenlaista, joten ehkäpä pieni välitilinpäätös sopii tähän saumaan.


- Se osaa klikkerin/naksuttimen.
- Se osaa rauhoittua.
- Osaa istua käskystä, maata, ja seistä käskystä ja pienin avuin.
- Se osaa pienen ajan jo malttia, tosin ei välttämättä ruokakupilla...  käsky "odota" on meillä työn alla.


- Remmikävely onnistuu hienosti.
- Se tunnistaa monet meidän vakiolenkeistä ja on niitä kävellyt hyvin monta kilometriä.
- Se tulee luokse pillivihellyksellä.
- Se muistaa lenkkireiteillä yleisimmät paikat, joissa aina syödään namia.


- Siitä tulee isona vielä parempi puutarhuri. Se osaa napsia hienosti lehden kerrallaan poikki kuvassa näkyvistä vuorenkilvistä. Tähän mennessä sen lempi-leikkipaikaksi on tullut mm. meidän n. 30 neliötä tuivioita, joissa on ihana loikkia ja hyppiä. Sijaitsevat rinteessä, jolloin vaatii jopa vähän koordinaatistoa. Tässä pätkä "hullua tuntia"....  *saa vapaasti nauraa*


- Se osaa pihistää Edun pallon lähes nenän alta, kuljettaa sen matkan päähän ja juosta takaisin, jolloin Edu pääsee "noutamaan".
- Se jaksaa äärettömän hyvin vapaana juostuja metsälenkkejä ja muistaa jo meidän yleisimmät reitit, valiten risteyksestä oikean tien.


- Se osaa näyttää hullulta juostessaan viirapäänä pitkin pihaa.
- Se tietää, että jos kynnet leikataan, ne leikataan. (Toisin oli, kun piti suupielistä ajella koneella poskiparrat. Siinä kohtaa tarvittiin voimaa pitämään kiinni, koska murhayritys olisi ollut Bonon mielestä kiltimpää.... No, päästä itse suriseva kone suoraan suuhun!)
- Se esittää, ettei pääse hyppäämään sohvalle itse, mutta on kolmesti sinne mennyt todistettavasti ilman tuuppausta.


Kerta kaikkiaan hurmaava tyyppi!! ♥ 

2 kommenttia:

  1. Voi pieni perheen silmäterä! <3 Kyllä nämä karvaiset tyypit vaan niin vie sydämen!

    VastaaPoista

Kylppäriremonttia, surullinen osa III

**  VAROITUS!! Sisältää roisia tekstiä! ** Viimeksi jäätiin siis kertomuksen tähän vaiheeseen: Olin aivan halvauksen partaalla tuost...