sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Historian siipien havinaa

Mies oli löytänyt jostain vanhoja valokuvia ja kuvannut ne nykykameralla. Laatu on melko kehno, mutta....
Ai jai kun hekottelin nämä saadessani.

Erityisesti nyt Bonon vuoksi näissä oli entistäkin enemmän fiilistä.


Pupi

Luulen, että kuva on vuodelta 1978 Kevon luonnonpuiston porteilta.

Sen oli edellisenä kesänä Kilpisjärvellä mäkäräiset tikanneet ihan verille ja äiti hankki
tuollaisen suojahaalarin, jota koira luonnollisesti inhosi.


Pupi ihastelee Kevon kanjonia.
Tuuli painaa lurppakorvat lepattamaan.


Isäni ja Pupi


Allekirjoittanut ja ensimmäinen oma koira.

Tuolloin kun olin vielä lapsi, me käytiin ainakin muutamana kesänä Lapissa vaeltamassa. 
Minua kieltämättä puri jonkunlainen Lapin kärpänen. Samoin miestä joitain vuosia myöhemmin (1991).

Nehän sanoo, että joko sinne veri vetää aina uudestaan ja uudestaan, tai sitten sinne nimenomaan ei enää toiste palaa. Meillä on halu mennä vaeltamaan. Tähän asti mahdollisuuksia on ollut huononlaisesti (seli seli), mutta periaatteessa vermeet (rinkat, pussit, teltta yms) olisi kaikki olemassa eli senkun pakkaisi kamat ja lähtisi....

Täytyy katsoa. Josko jonain vuonna kun nämä lapsetkaan eivät enää meitä kotona tarvitse.

1 kommentti:

  1. Voi ei mitä nostalgiakuvia, varmasti oikein ottaa sydämestä näitä katsellessa. <3 Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista