Särkynyt sydän: In Memoriam ♥ Edu ♥

 Eilen oli päivä, jota olen kammonnut jo edeltä. 

Tammikuussa Pikkukoira, Pappakoira, meidän rakkain Edu, liukastui ja loukkasi jotain. Sillähän oli vanhastaan vammoja nuoruuden seikkailuista, mm. yksi täysin revennyt lapaluun päällä oleva lihas..... 
Kumman sitkeästi Pappa vaan siitäkin nousi, vaikka se oli yksi pisimmistä viikonlopuista, kun pohdin onko aika lähteä. 

Valitettavasti ikä ja vaivat painoivat. Mieli olisi vielä mennyt kuin pentuna mutta kroppa alkoi olla sitä mieltä, että lenkkien tekeminen ei ole kivaa.

Saimme 10 hyvää kuukautta sen jälkeen, kun sydän hajoten jo itkin, että joudun rakkaimman ystäväni päästämään....

Suomen Muotovalio  FI MVA
Suomen Jälkivalio  FI JVA
Viron Muotovalio  EE MVA
Latvian Muotovalio  LV MVA

Meidän Rakkain Pikkukoira.
Minun Elämäni Koira

Waterfox Eduardo

♥ Edu ♥.

24.3.2008 - 29.10.2020

Hei hulinaa

Huh, olin unohtanut minkälaista on pentuarki. ♥

Kotimatka meni mainiosti. Alkumatkasta Merlin oli levoton ja piippasi ja pyrki kiipeämään olkapäälle. Rauhoittui sitten. Oli väsynyt tohkattuaan muutenkin jo pihalla pitkään, mutta autossaolo sai sen levottomaksi alkuun. Lopulta nukkui kuin tukki, ensin sylissä, sitten penkillä vieressä koko kolmen tunnin matkan kotiin.

Kotona isot pojat sai tutustua sylissä haistellen. Edu oli tapansa mukaan vältteleväinen; haisteli kyllä läpi, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut. Bonoa kiinnosti kovin ja päästinkin ne samantien yhdessä nurmikolle. Vähän turhan riehakas isompi tietenkin on, kun ei ole totttunut, mutta tosi nopeasti osasi varoa, ja cockeri kyllä korottaa ääntään kun päälle kävellään....


Ilta meni siinä ihmetellessä. Aika tavalla tämä tassutteli taloon mentaliteetilla: tulin, näin ja muutin sisään. Ei minkäänlaista epäröintiä tai paniikkipisuja.
Yö oli vähän levoton. Nukuin spanieleiden kanssa yläkerrassa, että Edu saa mennä vapaasti makkariin. Siellä vierassänky on vaan sen verran korkea, ettei kakara pääse itse takaisin mentyään lattialle. Lisäksi oli painostavan tukalan kuuma yö.....
Mutta sunnuntai valkeni (varhain) jo kauniina ja puuhakkaana. Päivän seikkailuista uupuneena pentu nukkui sunnuntaina meille normiaikaan ja torkkui pään vieressä koko yön, pari kertaa paikkaa vaihtaen ja kertaalleen pisulla käyden.

Bono on ominut pennun tyystin itselleen. Se ärisee Edulle, kun toinen yrittää tulla tutustumaan esim. sohvalla (kun pentu nukkuu).
Toisaalta Edu ei ole koskaan sietänyt pentukoiria, joten meillä ollaan nyt kahden kerroksen väkeä. Kämppä on asuinkerroksesta jaettu kahtia kompostiverkolla. Edu asuu olkkari, makkari, eteistä ja cockerit keittiö ruokailutilaa. Kompostiverkkoon on näkösuojaksi laitettu myös vähän estettä niin ei tule sanomista. (Ehkä?)

Kovin kalliiksi tällainen koiravauva saattaa tulla.
Minä myin autoni vähän vahingossa. Se on siis ollut Nettiautossa jo kesäkuusta lähtien tyrkyllä enkä ole edes hintaa viitsinyt laskea kun ei mikään hengenhätä ollut. Ajatus on ollut, että hankitaan sitten farkku kun ehditään....
No tietenkin sitten tähän samaan saumaan tuli nuoripari käymään ja tykästyivät niin, että ajoivat sen kanssa pois.

JAIKS! Nollan auton loukku!

Miehellä siis on toki auto, mutta heti tulevana viikonloppuna molempina päivinä on tapahtumaa, mihin molempien pitää päästä täysin eri puolelle Suomea....
Joten tyrkkäsin itseni junaan ja junailin Turkuun. Edeltä olin vähän katsastanut tarjontaa, ja kun kaveri antoi skootterilla kyydin autokauppaan, niinhän siinä kävi, että ajoin sieltä lainan kanssa pois.

Keijupölyä

Turussa oli käsityömarkkinat ja eräs jokirannan myyjistä kauppasi erilaista Harry Potter -kamaa, mm. riipuksia taikasauvoista yms, ja sitten taikapölyä. Olihan sellainen pakko ostaa roikkumaan auton taustapeiliin.

(En ole ikinä ollut tyyppi, joka tuunaa autoa millään lailla, mutta turkoosi väri, idea taikapölystä, uusi auto ja uusi koiranpentu näytti olevan kohtalokas yhdistelmä. Ja Harry Potter -kama, kun pennut ovat Potter-pentue.... nimet siis suoraan siitä tarinasta.)

Skootterikyytiä

Luonto heittää yllättäen eteen sydämiä

Cockeripojat rauhallisena

Sunnuntaina puuhattiin tosiaan koko päivä. Paljonhan tuollainen pentu nukkuu ja haluan viettää sen kanssa aikaa hereillä ollessa mahdollisimman paljon. Mies siis puuhasi roskiskatoksen loppuun ja minä tein ruokaa ja siivoilin keittiötä kun penska otti torkkuja.

Kirkkaassa valossa ei näy punavalkoisen raikkaus.

Se on kyllä nätti!! ♥

Katto saapunee n. parin viikon päästä.

Iltapäiväunien jälkeen pakattiin cockerit autoon ja ajettiin rantaan. Merlin ei ole vielä nähnyt rantaa eikä vettä luonnossa, joten kokemus oli uusi.

Utelias se oli, ei kauhistellut varpaiden kastumista tai sitä, kun ihan pieni liplatus löi kuonon märäksi. Bonoa se vierasti siinä vaiheessa, kun toinen kiipesi ylös ja ravisteli pienen ihan märäksi.....

Miehen työnantajalla on tällainen rantapaikka, mökki ja saunamökki meren rannassa. Työntekijät saavat sitä käyttää pientä korvausta vastaan ja mieskin vuokraa sitä useamman viikonlopun syksyisin ja käy kalastamassa.

Maisemat oli kauniit.

Rantis

Havaittiin pää liikkumassa kohti kalliota ja kävelin vastaan. Hyi olkoon!

Tiedän, että ne on tarpeellisia yms, mutta kyllä silti iljetti. Tuo oli ainakin 80 cm pitkä luikero ja koetti kiivetä ylös, muttei päässyt tuosta kalliolta. Lopulta sukelsi ja minä lähdin pois.....

Sain kuvan töihin, että "bailattu puoleen päivään, nyt töihin."

Koirat ovat siis keskenään pari tuntia.

Uusi alku, tavallista arkea

Kuten sanottua, Pappakoira tokeni ja saimme mahdollisuuden vielä jatkaa. Asia, josta en voisi olla onnellisempi! ♥
Hirveä tunteiden vuoristorata tuli käytyä läpi. Soitot sekä eläinlääkäriin ja eläintuhkaukseen, kun selvittelin asioita.... sitten uudestaan eläinlääkäriin ja vielä viimeisen kerran lääkärille, kun peruin ajan.

Jospa elämä jatkuisi vähän tasaisempana vaikka seuraavat pari vuotta.... vai pyydänkö liikaa?

Kevät tuntuisi olevan Lounais-Suomen vallitseva vuodenaika, olkoonkin, että kalenteri puhuu tammikuusta. Aamulenkillä joku rohkea talitintti veteli jo varovaista ti-tyy:tä ja eilen palasin iltalenkiltä aika tasan viiden aikaan ja metsässä näki vielä ilman otsavaloa!!! (Toki oli kirkas päivä, mutta joka tapauksessa....)

Lapsi oli löytänyt äidille T-paidan, 

joka on just eikä melkein!!! 

Rento sunnuntai sohvalla: kukkuu!

Metsälenkkiä ollaan tehty. Tämäkin pikku puro on kesäaikaan lähes kuiva, nyt isoimpien sateiden aikaan siinä on virrannut tosi vuolaasti vettä. Pitäisi olla utelias ja kahlata se yläjuoksulle ja selvittää mistä tuo vesi siihen virtaa. 

Siinä on pohjassa sellaista reilun peukalonpään kokoista pyöreää kiveä ja on hurjan nätti kirkkaana päivänä, kun vesi virtaa aivan kirkkaana kivien päällä.

Koirien elämässä on ollut pari uudehkoa juttua: hampaiden pesu poron luilla. Bono oli alkuun hyvin hämmentynyt tästä. Kerrassaan outo sapuska, kun pieni cockerspanieli joutuu tekemään tosissaan töitä saadakseen vatsaansa jotain.

Oli muuten yksi parhaista konsteista saada koirat uuvutettua hyvällä tavalla.

Pupu pupunen eli Herra Rusakko päätyi pakkaseen. Nahka oli Bonon mielestä todella jännittävä.

Harmi etten tiedä missä ja miten sen nahan olisi voinut kuivata näin kotioloissa. Siitä saisi koirille sopivan laahausnahan, mutta tuollaisenaan ei tietty säily.

Bono nuoli pupusen naamaa. Jostain syystä nämä noutajat ja lähes-noutajat ovat järjestään ihan hurmiossa aina kaninnahasta. Bonon siskolla oli hiljattain pennut ja yksi niistä on uudessa kodissaan päässyt myös metsälle ja tavannut rusakon samoilla tavoilla: oli repinyt ja nuollut pupua kovin.

Myös toinen ruokakerta meni askarrellessa.
Onneksi kumpikaan ei hoksannut, että kuljettamalla Kongin rappusiin ja pudottamalla, sieltä olisi roiskunut sapuska ulos ja olisi vaan voinut nuoleskella jäljet. Nimittäin olisin hermostunut tyystin, jos tuo niiden sisään tungettu lohi/kanamuussi olisi ollut pitkin seiniä ja lattioita.
Tyytyivät lipomaan.

Lopun aikoja ja luopumisia

Pappakoira-Edulla oli tuossa kuukausi sitten huono päivä. Aamulenkillä sen oli selvästi vaikea kävellä ja tultiin 200 metrin matkaa sellaiset 15-20 minuuttia....
Sittemmin se vetreytyi jälleen ja tässä on ollut useitakin hyviä päiviä ja vaikka lenkit on rauhallisia, se on kuitenkin pystynyt niitä kävelemään tyytyväisen oloisena.

Nyt sitten kohdalle tuli taas tällainen huono päivä.
Aamulla se oli tapansa mukaan vähän jäykkä, mutta liikkui kuitenkin. Keittiön paljaalla lattialla se kuitenkin aivasti ja siinä jotenkin loukkasi ilmeisesti toisen olkapään/selän/etujalan.... vaikea sanoa, mutta oikein itki ja piteli tassuaan ylhäällä.
Päivän aikana sillä oli jokseenkin pakokauhuinen ilme ja se selvästi hakeutui luokse ja pyysi apua. Aivan hirveää.

Yön yli se lepäsi ja oli seuraavana päivänä parempi, mutta tuossa pakokauhutilanteessa tuli väkisin mieleen, että on ensitilassa selvitettävä missä on lähin sellainen eläinlääkäri, joka tulee tekemään sen viimeisen palveluksen kotiin. En nimittäin pysty tuota vajaata 30 kiloa nostamaan autoon ja tällä hetkellä se ei sinne itsekään pääse.

Itkua on ollut. Ja voi varjele sitä tulee olemaan....
Pakkohan se viimeinen palvelus on rakkaalle ystävälle tehdä. Koiralle kun sen eutanasian saa. Ei ole reilua pakottaa olemaan kivuliaana vain siksi, että oma psyyke ei toista vaihtoehtoa kestäisi.

Paras Ystäväni.
Personal Trainerini
Elämäni Koira! ♥

Onnelisimpina päivinä kuvattuja kuvia:

Vesipelastuksen tulos,

"Mamma, minä kuljetan sinut rantaan"

Metsästäjä koirineen pellolla kytiksellä

Heinähattu meidän vanhemman tyttären rippijuhlilla

Mitä se puhuu?

Kissa? Missä kissa?

Sateenkaaren päässä on totisesti kultaa.... ♥

Uuvatti uupuneena ankaran rakentamisen jälkeen puolivalmiilla terassilla

Because they're worth everything!

Mahtava otos mahtavasta otuksesta!

Kesällä 2008,

Tolenterin kansikuvapoika 2009

PÄIVITYS TILANTEESEEN 22.1.

Kaiken tämän jälkeen.... 

Tuplasin kipulääkityksen maksimiin. 

Tiistaina 21.1. jouduin jättämään pojat kotiin aamusta, koska olin menossa ruokkimaan palomiehiä. Kun tulin kotiin puolilta päivin, molemmat koirat oli varsin tyytyväisenä kotona. Kun kiskoin hetken päästä tuulihousuja jalkaan, eteiseen tuli ensimmäisenä Edu, joka VENYTTELI  (ei ole tätä tehnyt nyt todella moneen aikaan....) ja ilmaisi hyvin selvästi lähtevänsä reissuun mukaan. 

Päätin, että mennään hiljakseen ja tullaan kotiin, kun siltä näyttää. Mutta Pappakoira, ensinnäkin RAVASI (tämäkin on ollut poissa parikin kuukautta....) ja hyvin päättäväisesti käveli kohti metsää. 

Tehtiin tunnin lenkki hiljaksiin, se kolusi kaikki heinät, ojat, puskat ja nosteli jalkaa milloin minnekin.

JA oli kotona vielä tyytyväisen oloinen.

Joten tältä viikolta eutanasia-päätös peruttu. ♥ 

En tiedä. Tämä tunteiden vuoristorata on aika rankka käydä läpi, mutta tällä hetkellä näyttää taas hyvältä.

Mahdollisesti olen yhteydessä lääkäriin ja kyselen kipulääkkeistä. En haluaisi mielellään noita NSAID lääkkeitä (ihmisten Burana) pitkään syöttää, koska lisäävät verenvuodon riskiä. 

Vuoden 2018 parhaat

Häshtäg bestnine eli #bestnine on näemmä oman ystäväpiirini yksi tapa tuoda vuosi nippuun.
Minäkin siihen sorruin jo vuosi sitten, otetaan uusiksi.

Parhaat yhdeksän. Melko lailla satunnaisia otantoja, niin paljon on hienoja juttuja, että karsiminen oli vaikeaa. Mutta niitä elämän isoja juttuja, niitä, mistä vuosi jää mieleen ja mitkä saa ison hymyn huulille:

Mikä mieletön ja hieno vuosi!! ♥

* Porvoo, rakas kotikaupunki niin lyhyen aikaa (vanhemmat ehtivät kyllä asua siellä yli 10 vuotta), mutta niin suloinen.

* Patikkaloma loppuvuodesta Ähtäriin, kun pikkupakkaset koettelivat jo Keskistä Suomea ja sää oli mitä hienoin!

* Rakas suloinen Pappakoira, Edu, mun elämäni koira ♥

* Maailman paras tapa viettää viikonloppu: metsässä merkaten puihin verijälkeä, tavaten ihania ihmisiä, meidän rakkaimmat ystävät lienee näistä merkeistä, mejä-perhe

* kesän 2018 vieraat, sisko Jenkkilästä, omat lapset, mielettömän kiva päivä!

* lisää kesävieraita, tätä pikkuskidiä jäin niin kaipaamaan, ihana ihana pieni ihmistaimi!

* mun parhaat ystävät, personal trainerit, höpön pöppöset, luppakorvat

* Suomi, kotimaa, rakkaista rakkain, "oma" metsä, parhaat mahdollisuudet kaikkiin upeisiin keleihin kiitos vuorotyön

* vielä yksi vierailija, nuori, jonka olisin voinut adoptoida. Samaan syssyyn kesän (tulevan) paras hankinta: kajakki kahdelle!

MEJÄ-koe Niinijoki

Vuotuiset treffit ihanien ihmisten kanssa metsässä on takana!
Täytyy sanoa, että oli kyllä aivan paras tapa viettää loma olemalla ensin pari päivää kotona miehen nukkuessa yövuorojen väliä, joten oli loistava tekosyy viettää päivät pelkästään auringossa ilman huolta ja murhetta. Heh!!

En näytä teille rusketusraitoja, mutta niitä löytyy..... (juu, en ole vielä ottanut opikseni, ehkä sitten kun lääkäri sen melanooman toteaa....)

Isän(nän) nukkuessa on hyvä lähteä Ipanan kanssa paikalliseen

Papu-kahvilaan vähän välipalalle....  

Tulossa maailman paras tapa viettää viikonloppu!!!

Perjantaina mies nukkui puoleenpäivään ja sillä välin keräsin jo kamoja kasaan. Pakkasimme auton ja starttasimme iltapäivästä kohti Niinijokea.

Sattumilta ei säästytty: olimme jo Salossa asti (puoli tuntia) kun liikennevaloissa juolahti mieleen, että hitsinpimpula, koirien paperit jäi kotiin. Periaatteessa rekkareista olisi selvinnyt toimivalla netillä, mutta rokotustodistusten näyttäminen virtuaalisesti on hivenen haastavaa......
ja samoissa valoissa tajusimme, että myös koirien remmit roikkuu edelleen nätisti eteisen kaapissa......  joten auts ja pah, ja auto valoissa uukkarilla ympäri ja uusi startti. Sattuuhan näitä!

Pääsimme lopulta mallikkaasti metsästysmajalle, tapasimme suloiset ihmiset ja fiilis oli loistava. Majapaikkamme Wanha Kanala odotti jälleen ja meille oli varattu käytännössä koko talo. Vain yhdessä, eteisen huoneessa, olisi joku nukkumassa sen ensimmäisen yön.
(Edes koirat eivät kuulleet, että joku olisi tullut sinne yön tunteina ja kun heräsimme itse aikaisin ja lähdimme, emme koskaan nähneet ketään....)

Päivystäjä ikkunassa

Lämmin suositus jos vaan ikinä tarvitsette majapaikkaa Loimaan suunnalta!!! 

Suunnistimme ensimmäisen jäljen jo perjantaina illalla, kävelytimme koirat ja asetuimme taloksi. Lauantaina oli melkoinen hellepäivä viettää metsässä, ja teimme kaksi jälkeä, koska molemmat koirat oli pääsemässä kokeeseen.

Koirille päivä oli pitkä ja raskas: paljon odottelua ja ihmettelyä miksi lauma menee metsään ilman heitä. Illalla pitkä lenkki vielä tasoittamaan, mutta kyllä olivat voipuneita päivän tarkkailusta ja Bono piti ihan herättää vielä iltapissalle...

Sunnuntaina koeaamu oli onneksi vähän lauantaita viileämpi, mutta lämmin siitäkin tuli.

Oma aamuni alkoi jäljen opastuksella ja purkamisella, Bono meni heti kakkosena, sitten mies opasti omansa, ja viimeisenä oli Edun jälki. 

THE Nenä

Teimme vähän järjestelyjä, ettei kumpikaan koira päätynyt jäämään autoon yksin tai kaksin, koska ne alkavat haukkua nähdessään toisen menevän metsään. Oli helpompi tehdä niin, että logistiikka vei ja toi koiria aina tarvittaville paikoille.

Palkintojen jaossa odotin Bonolle jotain tulosta. Olin miehen ilmeestä (oli jäljellä ohjaajana) nähnyt, että junnukoira oli ollut ihan pätevä. Kokeen luonteeseen kuuluu, ettei mitään asioita puida etukäteen, joten edes minä en saanut kuulla mitään.

Yllätys oli aivan mieletön, kun kävi ilmi, että Bono oli kokeen paras avoimen-luokan koira ja otti ykköspalkinnon ja 45/50 pistettä. Ensimmäisestä kokeestaan!!! 

Jukravit, ei mikään turha nuuskuttelija tuo!! Että olen ylpeä ja onnellinen (vaikkei minulla periaatteessa ole osaa eikä arpaa tähän, itsehän se siihen on innostunut!)

Voittaja-luokan palkintojen jaossa olin levollinen. Edu on niin monesti todistanut olevansa vakaa ja varma jälkikoira, joten sinänsä ykköspalkinto ei yllättänyt. Mutta se, että Edukin oli kokeen voittaja-luokan paras, kyllä pysäytti!! Meidän perhe siis kirjaimellisesti tyhjensi pöydän kun palkintoja jaettiin!!

Huh huh!!! Niinijoen ihana karma on ollut jälleen kanssamme!

Kaikista mejä-paikoista se on rakkain ja suosikkimme. Ei näiden palkintosijojen vuoksi, vaan jälkimaasto, ihmiset, emännät, ruoka, majoitus ja ulkoilumaastot. Niistä koostuu ihmisen mahtavin kokemus tällä saralla.

Vaikkette tätä täysin pähkähullua lajia harrastakaan (töissä saa mielenkiintoisia katseita kun kertoo viettäneensä viikonlopun metsässä hyttysten syötävänä ja vetänyt perässään veristä pesusientä), suosittelen joskus ottamaan kotimaan matkan tuonne Virttaanharjun maastoihin joko patikalle tai hiihtämään. Siellä on uskomattoman kaunista!

Kehäkettuilua

Vaikka metsälajit onkin niitä meille ensimmäiseksi tärkeitä, minusta on kohtuullisen hauskaa kuitenkin viedä koira myös näyttelyyn. Tosin olen sitä mieltä, että ne on naurettavan ja järkyttävän hintaisia, ottaen huomioon, että noissa tekemisissä (kuten metsälajit yleensä), hintataso on lähes sama kuin se, että patsastelet sen viisi minuuttia jonkun arvosteltavana.

Mutta tulipa taas ilmoittauduttua, ja vielä on tälle kesälle pari edessä.

Tein ehkä tyhmästi, mene ja tiedä.
Ilmoitin kuitenkin myös Pappakoira-Edun veteraaniluokkaan, koska sen sai halvalla.

Harmi vaan, että Edun vanha vamma olkapää/lapa-akselilla on nyt näemmä pysyvä harmi, ja se vaikuttaa sen askellukseen. Se siis ontuu.
Pohdin asiaa jo menneellä viikolla pitkään. Mutta päätin sitten ottaa riskin, koska ajattelin, että veteraani voisi myös jotain saada anteeksi. Ikähän se meillä kaikilla tulee vastaan.

Edu muisti heti, että tätä me on tehty, tää oli kivaa.

Meillä oli kehässä tosi kivaa. Edu on moninkertainen valio ja tykännyt esiintyä myös näytelmissä, joten se kyllä syttyi päästessään vähän mamman kanssa kaksin. Mutta tuomari, niin kiva kuin olikin, ei voinut kuin antaa lausunnon "ei voida arvostella" tuon ontumisen vuoksi.

Pappakoirasta löytyy todella vielä vetävää potkua liikkeessä. ♥

Muuten arvostelu oli yhtä hehkutusta, ja hän sanoikin tykkäävänsä Edusta todella, kehui erinomaiseksi rotunsa edustajaksi, ja "kaikilla meillähän ikä tuo erilaista kremppaa". Joten kaikesta huolimatta ei niin paha mieli tästä. En toki olisi rakkaalle vetskulle tuollaista EVAa halunnut, edellisestä kehästä kun on 7 vuotta ja silloin se on ollut rotunsa paras.....

Mutta nyt Edun eläke näytelmistä sitten alkoi lopullisesti ja virallisesti! Se ansaitsee jo päästä eläkkeelle.

Näiden kuvien (c) Seija

Bonon kanssa sitten jälleen junnu-kehään.
Tällä kertaa olin itse melko rento. (Pieni varovainen Jipii!)
Bono seisoi nätisti, juoksi minusta todella kauniisti ja olin tyytyväinen, koska sen liikkeet on saaneet paljon kehuja. Sehän kantaa itsensä erinomaisesti.

Tuomari on ilmeisesti cockeri-maailmassa uusi rotutuomari ja tietenkin me päädyimme käsittelyyn ekana. Koirathan menee esittelyyn aakkosjärjestyksessä....
En siis pystynyt yhtään näkemään mitä hän haluaa.
Kovin tarkasti kävi koiran läpi, juoksutti ja olin iloinen, että Bono malttoi kivasti seistä esiintymässä, vaikka ihan siinä esittelypaikan edessä oli isoakin isompi tyttöpissa.....

Arvostelua tuli koko sivun verran. Tästä pitää olla tyytyväinen. 35 eurolla on saatava muutakin kuin lausunto "ihan kiva ja nätti" tai vastaavat pari riviä.
Olin silti vähän hämmästynyt, että hän ei tykännyt Bonon päästä yhtään ja moitti myös turkkia, mikä on trimmattu tiistaina ja olin sitä kehän ulkopuolella juuri kampaillut siistiksi.

Kiinnitin toki huomiota, että yleisesti oli tosi niukkaturkkisia koiria liikkeellä. Noilla kun kuitenkin rotumääritelmän mukaan tulee olla noita riivatun koristekarvoja.
Kyllähän minäkin ne mieluusti saksisin pois kaikista jaloista roskia keräämästä.....

Mutta tällaista tänään ja reilun kuukauden päästä uusi yritys eri tuomarilla.

Junnuluokan Erittäin Hyvä ja kilpailuluokan kolmas sija. Meidät on ehkä tuomittu tähän ikuisiksi ajoiksi.....  =)   *vitsi vitsi*

Siisti koti uuden elämän alku?

Otsikossa tahallista provosointia. Joku kuitenkin lähtee lukemaan jo siksi, että epäilee mun muuttaneen jonnekin... haha!!

Teen parhaillaan älytöntä kahdeksan työputkea. Tänään sunnuntaina vuorossa oli 6/8. Välissä yksi vapaa ja torstaista alkaa jälleen toinen kahdeksan putki. Ei suunnitellusti vaan ylitöinä ainakin neljä näistä 16 päivästä. Oma valinta.
Mutta saan silti olla väsynyt.

Mies teki yövuoroa koko viime viikon ja nukuin todella huonosti, keskimäärin 4-5 tuntia/yö. (Tarvitsen sen 7-8 pysyäkseni järjissäni.)
Koirat jotenkin hermoili sitä, että perheen alfauros on pois, ja Bono varsinkin böffötteli pitkin viikkoa milloin mitäkin kuvittelemaansa ääntä keskellä yötä.

Pikku Böffeli,

päiväunilla nukutaan hyvin niin yöllä voi kukkua.

Olin tehnyt jälleen mielestäni tosi kivoja kirpparihankintoja, joita olin menossa viikonlopun aikana hakemaan, ja esitin vienon toiveen, että josko olkkarin ikkunat voisi pestä.

Tulin eilen lauantaina kotiin niin järjettömän väsyneenä, 3,5 tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen, että vetäisin vajaan tunnin tirsat ja lähdin sitten koirien kanssa lenkille. En jaksanut edes ajatella mitään siivoamista, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli siivota koko kämppä.

No, mies oli sitten pessyt ne ikkunat!! ♥

Viime yön nukuin ihan possuna, ja tänään työpäivän jälkeen olikin vähän toisenlainen fiilis.

Niinpä olkkari lähti jälleen muodostumaan......

Ei siis periaatteessa tässä mitään ihmeellistä. Toki kaikki sohvan päälliset ja tyynyn päälliset on pyykätty, samoin harmaiden tuolien päälliset. Raikastaa kummasti, kun kuraisia koiria on hyppinyt pitkin poikin koko talven.

Matto on vielä rullalla eteisessä. Se pitää tuulettaa, ennen kuin päästän sen takaisin lattialle. 

Kesäkukkien taimitarha on nyt tyhmästi vähän tiellä, mutta se on väliaikaista. Yksi ongelmanpoikanen on aina tuo kukkataso. Koska aurinko paahtaa meille koko iltapäivän, ikkunalla on tosi kuuma ja monet kasvit voi siinä huonosti. Siirsin ne nyt vähän enemmän länsi-ikkunan puolelle, ettei pahin paahde osuisi suoraan....

Konttasin lattian puhtaaksi. Tuo siivousetikka on ehkä parasta mitä on. En kehdannut (tajunnut) ottaa kuvaa meidän lämpöpattereista ennen..... (Voi olla hyväkin, ne oli oksettavat.)

Koska tässä huoneessa ei ole ollut lämmitys päällä sitten vuoden 2000, pattereiden pölykerros oli mahtava.

Suihkaus etikkaa ja pyyhkäisy rätillä, ja kuulkaa, meillä on ihan uudet valkoiset patterit!!! Olin itsekin aivan "WAU!" lopputuloksesta.

Tuo valkoinen sivupöytä on nyt uusi. Olen ihan ♥ sen kanssa.

Siinä oli aiemmin hassu hylly. 

Koko huone on heti jotenkin kevyemmän näköinen, kun tavarat on maltillisesti matalammalla.

Marikan innoittamana jäin miettimään niitä hyllyjä.... ja luulenpa, että hankin noille muksujen vastasyntynyt-kuville jonkun ohuen hyllyn, mihin laitan ne seisomaan. Olisivat sitten suorassa eikä vähän vinksin vonksin, niin kuin helposti käy kun ne ripustaa.

Alkuperäinen otsikon idea oli ehkä siinä, että kun mies tuli jostain kotiin sen jälkeen kun olin konttaillut tuolla ne patterit ja lattian, totesin, että "enpä taida ihan heti alkaa tätä kotia uudestaan kauppaamaan nyt kun se on saatu näin kivaksi, on uudet patteritkin". Eli sikäli uuden elämän alku? 

****
Autoon tuli vaihdettua kesäkumit alle.
Olen tietämättäni ajanut ylinopeutta, minkä poliisi kyllä hyvinkin ripeästi toi tiettäväksi. Olen edelleen hämmentynyt siitä, että näin satasen merkin ja olen ajanut 90 kuulemma 80 alueella. Tämä siis Kehä III:lla juuri ennen moottoritietä Turkuun. Rikesakkohan se, ja varmasti ihan aiheesta.

No, tuon lapun jälkeen kaksi päivää myöhemmin olen työmatkalla ja poliisi pyytää sivuun. Kyllä meni jalat pehmeäksi.

Puhalluttivat, halusivat ajokortin ja pyysivät vielä autosta ulos. 

Tiedättekö sen tunteen, kun sekunnissa ehtii ajatella 

"En ole tappanut ketään", 

"En ryöstänyt pankkia", 

"Autovero, voi hiivatti, onko autovero maksettu"....

He halusivat minun seisovan vieressä kun tarkistivat kulutuspinnan renkaista. Mullahan oli nastat alla ja paniikissa jo pohdin onko Suomessa joku laki, että ne pitää vaihtaa heti välittömästi pääsiäisen jälkeen..... (Meillä oli ollut edellisenä aamuna lunta maassa ja sanoinkin sen.)
Mutta pelkkä ratsia tällä kertaa.

Edu otti kohtuullisen rennosti renkaanvaihdon ajan.

Loppu kämppä on edelleen levällään. Löysin kätköistäni hyvin suureen määrän erilaisia lehtiä, joita nyt käyn läpi ja kiikutan eteenpäin, jos joku haluaa lukea.

Aion kontata lopukin kämpän läpi etikan kanssa, mutta en sentään enää tänään.

Ja jos vaikka jossain kohtaa saisi autonkin pestyä. Kelpaa sitten vähän rennommin (ehkä) poliisikin tavata jatkossa. (Kiitos, voin odottaa vaikka kymmenkunta vuotta sitä seuraavaa tapaamista.....)

Uimahallikeikkaa

Olisiko tämä ollut nyt neljäs kerta melko lyhyen ajan sisällä. Varasin siis koirille vähän talvilomahauskaa ja uintikerran jälleen.
Viimeksi pohdin miksi Bono ei ollut kovin halukas ja oli jotenkin ehkä jopa lurpallaan. Se ui hyvin, vaikka alkuun asentoa sai korjata toistuvasti, eikä jaksanut kuin 20 minuuttia, minkä jälkeen tuli täys stoppi.

Tänään laitoin sille pelastusliivin ja siinäpä se jekku taisi olla. Liivi kelluttaa sen verran, että uintiasento on heti hyvä. Se toisin sanoen uupuu vähemmän ja hitaammin. Niin vaan meni häntä törröllään vielä puolen tunnin päästä.
Se jopa lähti pieneen ärinään ja repimisleikkiin kanssani tuosta uintilelusta.



Jostain syystä tuolla otetut kuvat on järjestään tosi epätarkkoja. Toki koirat liikkuu ja itsekin varmaan heiluu, mutta valo on kuitenkin hyvä. Niinpä otin tänään pätkän videota.

Kuten ehkä pätkästä näkyy, Eduhan nauttii tuosta aivan täysillä. Bono oli alkuun vähän hitaasti lämpenevä ja se on hämmentynyt kun Mamma on väärällä puolen porttia.
Kivaa oli kuitenkin!!

Jälkeenpäin Bono on niin tottunut kylpytakin käyttäjä, ettei se ollut millänsäkään, mutta jösses Pappakoira-Edun ilmettä, kun sille puettiin takki......
Jos olisin kehdannut, olisin nauraa rätkättänyt niin, että halli olisi raikunut.

Ajettiin tuolta serkkupojan luokse iltateelle ja videolla onkin lopussa siitä, mikä häsellys oli kun päästiin kylään. Selkeästi me ei käydä riittävästi missään.  =)