Tämä ON ollut kiva tapa käydä läpi edellistä viikkoa.
(Mikäänhän ei minua estä tätä jatkamasta.... hmmmmm.... )
Maanantaina totesin, että äiti on enemmän kuin vähän väsynyt.
Sorruin sarkasmiin (potilaalle) töissä, mikä ei ole itselleni tavallista. (Kollegoille olen kyllä sarkastinen, mutta sekin niin, että kollega hoksaa sarkasmin, enkä tee sitä pahalla.) Onneksi potilas ei asiaa tajunnut.
Hän pyysi katsomaan jalkaansa kun vein aamulääkkeitä. Katsoin ja hän kysyi "onkohan siinä veritulppa" ja minulta lipsahti "paha sanoa, oma röntgenkatseeni on vielä pois päältä"....
Hävetti.
No. Huilasin muutaman minuutin töiden jälkeen, käytin pojat lenkillä ja sitten Mama's Taxi kuskasi taas.
Tiistaina keskustelin esimiehen kanssa pitkään.
Harkinnan jälkeen pyysin, että saisin tehdä tammikuussa yhden listan (3 viikkoa) lyhyempää työaikaa, koska on mahdollista, että tuon kylppärishow'n tiimoilta päädytään raastupaan. Olisi sitten peliaikaa puuhata..... ja minulle myönnettiin 80 % työaika. JESH!!! Sanotaanko, että olo keveni välittömästi useita kiloja.
Keskiviikkona aamulla oli ensin poikien lenkki, sitten Bonon parturi.
Olin ihan vilpittömän kauhuissani, kun sanoivat, että "meillä yleensä pyydetään omistajaa lähtemään kun ne sählää vähemmän niin".....
Siis mun vauva yksin??? Meinaako ne katkaista napanuoran vasta vuosikkaalta??
(Minähän olisin halunnut seurata, että sitä kohdellaan kauniisti eikä varsinkaan hirtetä siihen trimmipöytään....)
*huokaus*
Lähdin siis Prismaan tekemään muutaman jouluruokaostoksen ja kävin kahvilla.
Ja voi mikä nuorimies sieltä Mammalle tuotiinkaan....
Ei se aivan traumatisoitunut ole. (Mamma on!)
Kotiintultua tuli vielä laattamies, joka tekee nyt sitten tarjouksen, että saadaan homma pakettiin. Jääkellarin lohi piti laittaa jo tulemaan, kestää kolmisen päivää ja meillä siis syödään jouluateria jo lauantaina töiden vuoksi.
Tein myös Marikan mainiota piparminttujäätelöä ison purkillisen pakkaseen. Teen sen hivenen eri tavoin, eli lisään siihen vielä vähän rahkaa, koska se on muuten niin ätäkän makeaa. Mutta periaatteessa ohje on sama ja sopii jouluun kuin nenä päähän.
Ke-to yön valvoin töissä. Rauhallista.
Torstaina hääräsin.
Pojat lenkille heti herättyäni ja sitten kauppaan. Ipana lähti kuormajuhdaksi, mikä olikin hyvä idea.
Sitten puuhasin. Veisasin joululauluja korkealta ja kovaa. Annoin vatkaimen hurista. Onnellista!!
♪♪ "... Niityillä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt, on syksyn mahdottomuus...." ♪♪
Perjantaina heräsin aikaisin ja käytin pojat pimeällä lenkillä. Lenkin aikana taatelikakku paistui uunissa, ja kun sain peseydyttyä, lähdin pikaisesti kahvittelemaan kaverin synttäreitä. Kotimatkalla noukin vielä pojan kyytiin. Mies oli tehnyt edellisen yön töitä ja nukkui.
Kun tulimme kotiin, hän oli herännyt ja puuhailu jatkui.
Illalla Teijolla oli metsähartaus, jonne halusin. Karvaiset kaverit sai ottaa mukaan ja teimme vielä lenkin otsavalojen kanssa. Ihanan tunnelmallista.
Haluaisin silti kysyä: miksi iloiseen juhlaan, kuten joulu, pitää liittyä sellainen virsutus?? Eli miksi kaikki joululaulut pitää olla mollivoittoisia ja vetää laahaavalla, virsuttavalla nuotilla??
Nimim. säikähdin, kun Pappakoira alkoi ulvoa ihmisten aloittaessa virsuamisen....
Lauantaina karvavekkarit herättivät, kuten yleensä. Tunnin lenkki rapsakassa pikkupakkasessa. Kotiinpäästyä alkoikin sitten luvattu vaakaräntä, joten hyvä aika lenkkeillä...
Viimeisiä valmisteluja, pöydän kattaus ja sitten odoteltiin kaikessa rauhassa ruokavieraita.
Ruoka oli odotetusti hyvää ja sitä oli...... yllättäen, liikaa.
Ruuan jälkeen istuttiin hetki ja keiteltiin kahvit. Jälkiruokiakin oli älytön määrä. Myös joulupukki itse saapui paikalle, tosin vähän toisenlaisena kuin yleensä mielletään.....
Naapurin ihana pastori tuli sovitusti heittämään keikan "pukkina" ja joi meidän kanssa kahvit.
Pakettejakin oli kiitettävä määrä.
Minäkin olin ollut ainakin ihan vähän kiltti....
Sitten havaittiinkin jotain hassua, mistä syystä meidän JouluRÄYHÄ alkoi jo 23. päivä eikä vasta aattona....
Tiskikone nimittäin ei poistanut vettä. Pesi kyllä, mutta koska ei poistanut pesuvettä, huuhteli tietenkin sillä saippuaisella ja likaisella.
Kaiken tämän syksyn jälkeen tämä oli ihan viimeinen niitti: naurettiin aivan vedet silmissä kun huuhtelin pestyjä astioita lavuaarissa. Ei tällaista voi sattua.
Mies ja poika ropasivat sitten iltapuhteina konetta..... ja hei, se on taas kunnossa!!! =D
(Saatan silti suksia lähimpään tiskikonekauppaan kun alennusmyynnit alkaa.... ihan vaan varmuuden vuoksi.)
Sunnuntaina minä lähdin töihin aamulla 6:15, tonttulakki päässä.
Kotona alkoi se oikea räyhä kun joulurauha oli julistettu: pojat siis alkoivat piestä kylppärin seinää piikkaimilla.
Onneksi ruokaa jäi, koska nälkähän tuossa tuli.
Minä palasin kotiin 15 jälkeen ja olin suorastaan järkyttyneen yllättynyt: suurin osa seinistä on piikattu valmiiksi. Lattiaan tarvitaan laulavaa putkimiestä (sulkemaan vesikiertoisen lattialämmityksen putket) ja sitä emme tee, että hätyyttelisimme ketään pyhinä. Mahtavaa, että tuo tulee nyt oikeasti kuntoon!!!
Tämä on ollut ehkä hiljattain muistetuista viikoista paras! Enpä muista hetkeen kikattaneeni ihan yhtä paljon.
♥ JOULU ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!