sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Arkihaaste 52/52

Vuoden viimeinen viikko.
Voi, mikä vuosi tämä onkaan ollut!! Vaiherikas, koiramainen....  sitten loppuvuodesta vähän remonttia.

Päällimmäisenä mieleen jää tietynlainen kiitollisuus. Tämä on ollut hyvä vuosi kaiken kaikkiaan.


Joulukirjeessä kävin läpi koko vuotta. Vuoden 2017 aikana perheeseen tuli uusi karvainen jäsen ja sitä myötä vähän toisenlaiset kujeet. Sen ansiosta tutustuttiin uusiin ihmisiin ja innostuttiin uudella tavalla harrastamaan vanhoja. Uusien ihmissuhteiden myötä käytiin itselle uusissa paikoissa ja ihastuttiin Suomen maisemiin ja luontoon aivan uudelle tavalla. Tehtiin retkiä ja visiittejä....

Sää ei ehkä suosinut loistokkaasti missään vaiheessa, mutta rusketusrajat sain ihan omalla kotipihalla.
Tehtiin suuria päätöksiä ja vedettiin niitä takaisin. Vietettiin aikaa perheen ja ihanien ihmisten kanssa, ulkoiltiin ja patikoitiin ennennäkemättömän paljon.

Joulun päivät meni melko arkiseen malliin: aamulla herätys seiskan jälkeen ja aamuteen jälkeen koiria käyttämään tunniksi metsässä. Sen jälkeen aamupala kun lapsetkin oli heränneet ja isoinkin hankkiutui aina meille. (Nukkui mun isän kämpillä.)


Joulupäivän aamupalana lättyjä


Tapanina munat + pekoni ja muut tykötarpeet

Vapaa-ajalla luin joululahjakirjoja.
Scarpetta/Cornwell jälleen jonkinmoinen pettymys. 375 sivun kirjasta ensimmäiset 210 sivua pelkkää vanhan toistoa ja jotain kuvausta henkilöistä ja syömisistä.... (kun on lukenut ne kaikki, tää todella toisti), sitten vasta viimeiset 20 sivua jotain actionia. Jään pohtimaan hankinko enää noita itselleni. Tähän mennessä olen ostanut kaikki. Voi olla, että kirjaston kirjat riittää tästä lähtien.
Ainakin luen ennen kuin teen ostopäätöksen.


Viimeinen viikko alkoi töillä. Minähän tarjouduin tekemään joulupyhät hommia ja olinkin kaikki pyhäpäivät kiinni. Töissä on hauska fiilis, koska potilaita on paljon (ei, sairaala ei todellakaan tyhjene jouluksi tai juhannukseksi.... ihmiset ei koe ihmeparantumisia pyhien vuoksi....) mutta heillä käy paljon omaisia ja jengi on hyvällä tuulella ja iloisia toivotuksia menee pitkin käytävää. Eikä pahaa tehnyt yhtään sekään, että omaiset kantaa meille yleensä kaikki ylijäämä-suklaarasiansa, joten kahvihuoneessa oli koko ajan jotain pientä hyvää naposteltavaa.  Heh!

Itselläkin on ihan toisenlainen fiilis. Minähän tykkään työstäni tosi kovin ja jouluna työn hyvät puolet oikein korostuu. Sitä hyräilee ja viheltelee mennessään, iloisesti korjaa jopa niitä kakkoja.....

(Tämän joulun teema oli kyllä kakka.... jestas mitä ripuleita. Enpä ole hetkeen ihan yhtä kakkaisissa hommissa ollut kuin nuo kolme päiväää.....   Sori! Unohdan aina, ettei kaikki suhtaudu eritteisiin yhtä luontevasti kuin itse.)


Kakkahoitaja....

Ke-pe oli ansaitusti sitten vapaana.

Keskiviikkona lähdettiin perinteiseen jouluhelv..... siis tietenkin -paratiisiin viettämään päivää, eli kauppakeskus Myllyyn Raisioon. Mukana me aikuiset, kolme teiniä ja poika tuli Turusta vielä. (Tytär oli töissä jo silloin.)  Tämä on nyt kolmas tai neljäs vuosi putkeen, kun vien tytöt irrottelemaan. Pakkohan niiden on kaikki joululahjarahat tuhlata ja alet on päällä......

Syötiin hyvin. Täytyy sanoa, että Rosso oli joskus melko mauton, hajuton ja kaikinpuolin sellainen ketjupaikka, mutta ovat kyllä nostaneet profiiliaan varsin reippaasti. Söin Porvoon joulumarkkinoilla Rosson pizzan ja keskiviikkona artesaanipizzan Myllyssä ja molemmat sai kyllä 9½ maukkuudessaan ja muussa. Lisäksi henkilökunta on tosi asiallista, reipasta ja ystävällistä. (Porvoossa oli parempi alkusalaattipöytä!)

Pizzan jälkeen vielä erinomaiset kahvit ja vähän italialaista gelatoa Airo Gelateriassa. Eipä sitä muuta tarvinnut. Teinit oli irti, eli oma Ipana kahden kaverinsa kanssa.
Mies ja poika lähtivät viemään pojan (ruoka-)ostoksia hänelle kotiin ja minä odottelin vielä vartin teinejä, joita varten tarvittiinkin koko Fabian peräloosteri..... oli pussia ja nyssykkää.
Pysähdyttiin vielä Hööksillä, koska hevostarvikekaupassa on hevosten harjanselvittelysuihketta, mitä meinaan kokeilla yhteen cockeriin.....
Tytär sai vielä pussillisen hepan herkkuja tallille vietäväksi ja uudet kannusremmit. Sitten moottoritie kutsui.


Torstaina korjattiin joulu pois.
Tämä on asia, josta minua (myös, muiden muassa) moititaan, mutta koska aloitan joulunvieton viimeistään itsenäisyyspäivästä, haluan sen pois kun se on ohi. Looginen päivä on Tapani tai sen jälkeinen päivä.
Eipä siinä iso vaiva ollut: koristeet niiden omiin säilytyslaatikoihin, pikainen imurointi ja siinä. Kämppä valmis.
Yläkerrasta kannettiin olkkariin vielä pari tuolia, kun olivat olleet kuusen tieltä evakossa.

Loppuviikon mies piikkasi kylppärin lattiaa. Vaihdamme sieltä myös vanhan vesikierron kupariputket pois. (Ei toivon mukaan tule ikäviä yllätyksiä sitten kahden vuoden päästä putken haljetessa....)

Harmi kyllä, joskus 30-luvulla kun talo on rakennettu, ei ole käytetty vastaavaa huonoa laastia kuin meidän remonttireiska käytti. Se on nimittäin kovaa! Aikamoinen homma sitä purkaa. Putkiakin piti vähän varoa ettei vettä nyt montaa litraa olisi pitkin lattioita roiskumassa.

Kävi mielessä, että olisiko ollut helpompi vetää uudet lattialämmitysputket ja valaa vaan vanhan päälle. Lattian korkeudessa olisi hävinnyt 10 cm mutta se vaiva.......


Seinät on jo "puhtaat".
Mielenkiintoinen tuo vanha värimaailma.... 

Vuoden viimeisen päivän illan (20:30 - 24:00) ja ensi vuoden ensimmäisen päivän aamun (24:00 - 7:15) vietän töissä. Vihonviimeinen yövuoro (hetkeen) siis.
Olen kyllä niin tyytyväinen, että seuraavassa listassa yövuoro tulee eteen vasta muutaman viikon päästä. Nyt alkaa riittää valvominen ja känniääliö-olo. Olen ihan tuskastunut näihin jokaviikkoisiin öihin töissä. 

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE LUKIJOILLE!!!
Kiitos kun olette olleet mukana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...