Arkinen ja siivoamaton sunnuntai

Tässä on taas viikko vierähtänyt kaikenlaisessa arkisessa puuhassa.

Viikko sitten sunnuntaina vetäisin varsin miehekkäät lipat yksissä portaissa ja siinä maatessani, kun olin rämistellyt 10 metriä alaspäin pehva-selkä -osastolla, pohdin perisuomalaisesti ensin "ei kai kukaan nähnyt" ja sitten vasta perään "sattuikohan pahasti"....

No, mustelma tai pari. Tähän ahteriin mahtuu.
Selkälihakset oli toki jumissa varsin makeasti pari päivää, mutta vertyihän nekin.
Muistan jälleen kertoa: MEILLÄ ON SAUNA! ♥  Minä siis lämmitin ja venyttelin kaatumisen jälkeen useampana päivänä niin johan tokeni.

Niin, siinähän ON kyltti: ei talvikunnossapitoa.....

Ne oli vähän tavanomaista liukkaammat kun lunta oli kertynyt portaille.

Lumi vietti tietenkin alaspäin, ja koska kuljen lenkkareilla.....

Valuttelin siis alas tuohon ensimmäiseen "levikkeeseen" saakka.

Saatoin vahingossa osua jalalla koiraan tai molempiin ja säikähdyksissään

kiskoivat vielä vähän lisää vauhtia..

Samat portaat keskiviikkona, kun joku oli ystävällisesti

päättänyt siivota niistä lumet pois ja nyt ne on helposti kuljettavissa.

.

Alkuviikko meni tiukasti töissä.

Olen vielä tämän viikon muka tehnyt sitä lyhennettyä listaa, mutta koska lomailin viime viikon, ei se varsinaisesti työvuoroissa nyt näy. 

Ke-to yön valvoin, jolloin sain valevapaat siinä kahta puolta ja siihen ne viikon vapaapäivät tavallaan jäikin. Perjantai sentään oli nukkumisvapaa.

Ipanan kanssa käytiin täydentämässä jääkaappia, kun totesin, ettei pelkästä Oivariinista ja ohuesta viipaleesta juustoa enää kovin kaksista ateriaa tee.

Päätettiin pitää herkkupäivä ja törmäsin moiseen ihmeeseen: terveellinen jäätelö.  Paljon proteiinia, vähän hiilareita. Noh tuota.

Tykkään tuosta cookie dough -mausta, mutta enpä nyt menisi tätä vahingossakaan vertaamaan esim. Ben&Jerry's jäätelöön edes unissani. Jäätelö oli hyvää, taikinapalat pahoja.

Ipana täyttää 17 vuotta maaliskuun lopulla. Siihen on siis vielä hyvin aikaa.

MUTTA.

Häneltä hajosi puhelin tuossa jo joulun aikaan ja on kulkenut reilun kuukauden nyt kahden puhelimen kanssa. Toisella voi soittaa ja vastata, toisessa toimii netti (ja sitä myötä esim. WhatsApp, jolla perhe kommunikoi).

Lukiolaisethan saa käyttää nettiä koulutöissäänkin, niin sen toimiminen on myös koulutyön nimissä perusteltua (vaikka itsekin sitä alkuun epäilin).

Hänellä on ollut harras toive saada synttärilahjaksi uusi luuri, jonka toki tarvitseekin.

Alkuviikosta, kun Mama's Taxi taas ajoi tallille, äiti oli kiltti ja poikkesi puhelinkaupassa täysin yllätyksenä. Kerroin kyllä, ettei maaliskuussa ole odotettavissa kuin ehkä pullaa....

Intohimoinen Star Wars -fani sai haluamansa puhelimen.

Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän käänteli tuota laatikkoa.

Laatikkokin on nyt laitettu talteen, sen verran hän arvostaa tuota lahjaa.

May the force be with us!

Tähän puhelimeen liittyi muutama hauska juttu, jotka on leffoista tuttuja. Tuon mustan härpättimen avulla piti saataman hologrammi, kunhan ratkaisee arvoituksen.

Kyllä me vaan pelasimme sen kanssa. Meinasi ihan yöunet mennä, kun niin paljon vaivasi moinen arvoitus. Lopulta vähän nettiä apuna käyttäen se selvisi ja olikin hauska.

****

Synttärijuhlia on tiedossa muitakin.

Ehei, omiini on vielä aikaa. Siis niihin, joita haluan ajatella.  =)

Mutta rakas isäni täyttää 70 vuotta tulevalla viikolla, ja koska hän pörrää maailmalla parhaillaan, ostin kotiin jotain, millä löytää aina perille.

Tuttavan mies tekee tällaisia majakoita. 

Tuonne sisälle saa valot ja se oli kyllä huikean kaunis valaistuna, kaverin pihalla, kun hain tämän omani. Korkeutta on metrin verran.

Feel free to travel the World, dad.

This lighthouse will guide you home. ♥

Tein jälleen mielestäni onnistuneita kirpputoriostoksia.

Ostin siis, tai ilmaiseksi ne annettiin, kaksi runkopatjaa, joista tehtiin meille vierashuoneen sohva, ja josta saa sängyn kun esim. lapset tulevat käymään.

Perheessä on yksi, joka arvostaa tätä uutta sohvaa yli kaiken. Se on nimittäin ikkunan edessä ja näkymä on kadulle.

Arvatkaa vaan, mikä Ulla Taalasmaa meillä kyttää ohikulkijoita.

Ipana halusi leipoa pullaa. Ihan tavallista pullaa.

Minä kun en piittaa paljoakaan noista sesonkileivonnaisista, ostin kuitenkin mantelimassaa ja kermaa, ja niin vaan söin tuollaisen peukalonpään kokoisen pullan. Mantelimassan määrä oli todella lähes yhtä paljon kuin pullaa. Siitä tykkään.

Marika oli kuvannut ihanaa ja kaunista, siivottua kotiaan.
Meillä voisi joku näin sunnuntaina tosiaan vähän satsata siivoukseen.....

Keittiö on kuin hävityksen järistys. Bonon trimmausalusta on ruokapöydällä, koska rapsuttelin siitä pari takkua pois ja harjasin koko hurtan. Lisäksi missäs muuallakaan kaikki eiliset kirppariostokset (iso pussillinen kaikenlaisia hiushärpättimiä) olisi kuin keittiössä?  Siis vessaan siihen koriin, missä niiden paikka on? Ehei....

Aputasot vyöryy viikon sisällä kannettua ilmaisjakelupostia, jotain muka-säilytettävää...
Voisiko poltettavat roskat tosiaan polttaa esim sytykkeenä kun laittaa tulet takkaan? Selvästi liikaa vaadittu.

*huoh*

Joskus on ehkä hyväkin todistaa, ettei elä missään siisteydessä.
Kieltämättä tämä nyt juuri vähän jurppii, mutten aio silti sille mitään tehdä. Laitan kohta pyykit kuivumaan, lämmitän vähän ruokaa ja pakkaan eväät. Sitten voikin piirtää kaksi ripsiväriviivaa ja lähteä töihin....

Iloa ensi viikkoon!!