keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Hyvin tavallinen päivä

Täytyy koettaa reipastua ja tarttua haasteeseen.
Annukalla oli todella upeat valokuvat juttunsa tukena ja hän kuvasi omaa arkipäiväänsä niin vetävästi, että minäkin ihan innostuin ajatuksesta nousta suksille!! Herttinen, mihin sitä päätyy pelkästään lukemalla.....
Tosin tarvitsen jonkun 3-4 -vuotiaan lapsen seuraksi, koska oma hiihtämiseni on sen verran apukoulutasoa, etten kehtaa lähteä julkisille paikoille ilman tuollaista selitystä, miksi hiihdän niin hitaasti....

Valitsin haastepäiväksi keskiviikon, koska tällä viikolla se on ensimmäinen arkipäiväni, vietettyäni nuo pari alkuviikon päivää ansaituilla vapailla.

Työvuoroissa aamuvuoro eli 7-15.

Kello soittaa 05:12. Tai soittaa ja soittaa, valo syttyy ja herään siihen. Tänään aamulla havahduin 4:52 ja on ihana tunne kun ehtii vielä vähän silittämään koiria. Toinen tulee vasemman käden viereen sängyn reunalle ja tarjoaa kaulansa ja rintansa rapsutettavaksi, toinen taas painautuu oikealta tyynyn vierestä kaulaa vasten ja tuhisee.... ♥

Hyvin harvoin varpuset ehtii tirskuttamaan....   En kestä mitään tasa-aikoja, joten siksi tuollainen hölmö herätysaika.
Herään ehdottomasti herätyskelloon eli sarastusvaloon. Tulen pahalle tuulelle aina, kun joudun laittamaan kännykkäherätyksen päälle. Esim. jossain reissussa....
Haluan lempeän herätyksen; hitaasti kirkastuvan valon ja sitten mahdollisesti ne tirskuttavat tirpat, joiden ääni alkaa hiljaisena ja kovenee. Ei mitään ping-pongia tai muita älyttömiä ääniä heti täydellä voluumilla.

Ennen olin pelkästään aamusuihkuihminen, nykyään en.
Käyn suihkut iltaisin, joten aamulla ei tarvitse. Vaikka myönnettävä on: se herättää kyllä tehokkaasti, mutta hiusten kuivattaminen vie sen verran aikaa (lue: vaivaa), etten viitsi sitä aamulla tehdä.


Päivällä otettu kuva. Kännykkä ei ole yöpöydällä, 
joten en pysty ottamaan kuvaa pimeässä herättyäni.

Puen haalarin pyjaman päälle, paiskaan crocksit jalkaan ja haen lehden. Normaalisti laitan silloin myös auton johdon nokkaan, mutta nyt tuon Siperia-viiman myötä viritin ajastimen jo etukäteen. Mittarin lukemat oli kyllä rapsakkaat... (mutta luvattu oli vielä kylmempää, joten olen tyytyväinen!)


Suoraan ikkunalaudan alapuolella on lämpöpatteri,
joka on nyt poikkeuksellisesti päällä.
Vähän valehtelee meidän sisälämpöjen osalta....

Laitan pannullisen teetä tippumaan ja menen pukemaan. Sitten annan koirille (yleensä vain Bonolle, koska Edu poistuu takaisin yläkertaan käytyään ulkona) lasillisen piimää ja ne vetäytyvät takaisin yläkertaan jatkamaan uniaan (nyt kun mies on iltavuorossa ja nukkuu edelleen.) Luen lehden kirkasvalolampun ääressä ja siemailen teen.


Pesen kasvot, levitän jotain rasvaa sekä silmänympärysvoidetta (jota aloitin käyttämään kaikkia ohjeita vastaan vasta hyvinkin nelikymppisenä.....) ja piirrän päähäni ripset sekä pesen hampaat.
Eväät koriin, puhelin päälle ja laukkuun ja olen valmis.
Starttaan tyypillisesti n. 6:10-6:13.


Tosi aamun raikkaana.....


Eväät on kasassa, menoks...

Työpäivä menee omalla painollaan. Niitä olen vuoroista riippuen jo ehtinyt kuvaamaankin.


Saavun taloon ns. takaoven kautta.
Meillä on sairaalan takana tolppapaikkoja, joihin
saa auton aina aamuvuoroissa, kun on ajoissa paikalla.

Päivä päättyy klo 15 ja noin varttia yli olen autolla starttaamassa kohti kotia.
Tämä on sikäli vähän erilainen päivä, että tälle illalle on vielä suunnitelmia toisin kuin yleensä. Meillä on Bonon kanssa näyttelytreenit paikallisella koirahallilla, eli vauhtia saa pistää tossuihin ehtiäkseen jälleen kaiken.



Aivan mahtava ulkoilukeli.
Pakkanen oli hiipinyt ylöspäin ollen enää -7
joten ei palellut, koska metsässä ei tuule.


TYKKÄÄN!!

Join melkoisella vauhdilla ison lasillisen teetä ja söin puolikkaan bagelin lenkin jälkeen.
Sitten piti jo kiirehtiä, koska Ipana halusi samalla kyydin kirjastoon isommalle kirkolle (eli kaupunkiin) ja se ei tavallaan ole matkan varrella vaan teki pienen lenkin.

Pudotin Ipanan kyydistä, kurvattiin hallille ja treenattiin tunnin verran. Hauskaa ja hyödyllistä! Osti pari laatikollista (20 kg) ruokaa niille, joten ei koita nälkävuodet hetkeen.
Sitten WhatsApp-viesti Ipanalle, että olen matkalla, hänet kyytiin ja kotiin.

Koirille ruokaa, pientä riekkumista pihalla. Jätin koiranruuat autoon ja laitoin miehelle viestin, että nostaa ne varastoon. En saa niitä mahtumaan pakastimeen kokonaisena, joten voivat olla ulkona näissä pakkasissa ja mies hoitaa ne huomenna pakastimeen. 

Laitoin pyykit koneeseen vielä (mies laittakoon kuivumaan kun tulee 22 jälkeen) sekä takkaan tulet, koska näköjään ei oltu päivällä lämmitetty.
Nyt siemailen jälleen teetä, luen kirjaa...  takkatulta aika ajoin katsoen. Ihanan rentouttavaa!


Siirryn vinttiin joskus 21:30, luen vielä sängyssä tovin.
Mies ajaa pihaan n. 22:15, jolloin koirat havahtuvat sen verran, että toinen kävelee yli päästäkseen alakertaan. Pyrin olemaan hereillä siinä vaiheessa, koska pännii herätä siihen.....  =)
Hyvin pian sen jälkeen pistän valot pois ja silmät kiinni.
Tyypillisesti nukahdan melko lailla samantien ja aamulla kello jälleen syttyy neljän jälkeen......

Hyvin arkista! 

4 kommenttia:

  1. No hitsit. Olisin mieluusti lukenut vielä paljon pidempään :). Mutta koska päivä kestää vaan sen minkä kestää, niin ei voi enempää vaatia..

    En edes tiedä miksi, mutta mun mielestä on ihan älyttömän kiva lukea toisten ihan tavallisista päivistä. Varmaan siksi, etten etukäteen tiedä, mitä ne sisältää ja ne on kumminkin niin erilaisia kuin omat, jotka toistaa sitä samaa rataa päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen. No, okei, ei ehkä sentään ihan noin, koska en toivo, että näitä Siperiakelejä on enää esimerkiksi toukokuussa. (Katsoin muuten, että teillä on 33,1 astetta pakkasta ja ajattelin, että voi tsiisus, mikä keli).

    Täältä tulee rispektiä sulle aikaisista aamuista. On mulle vaikeita, mutta kai sitä ihminen tottuu, jos on tottuminen. Ja juu. Mullakin kello soi aina esim. 7.29,eikä suinkaan 7.30, koska on kivempi, että on tavallaan minuutti ylimääräistä ennenkuin kello on puoli....

    Tää oli kiva juttu. Iloista meininkiä sulle! Tää lähtis nyt lomalle.. (hiihtelemään..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä totta, että toisten arkipäivän kuvaukset on jotenkin viihteellisiä kaikessa arkisuudessaan. Onko se sitten sitä, että huomaa muidenkin loppujen lopuksi viettävän melko tavallista elämää ilman ihmeempää glamouria.
      Onneksi olen aina ollut aamuvirkku, ei tätä työtä pystyisikään muuten....

      Mahtavaa lomaa ja liukkaita latuja!!

      Poista
  2. Tää oli tosi kiva, nämä "my day" postaukset on mielestäni tosi kivoja ja pääsee vähän uteliaanakin tutustumaan bloggaajan arkeen. Ihanaa on juuri normaali arki, vaikka kaikkea elämän kohokohta juttuja on myös kiva lukea. Näytät hitsin hyvältä tuohon aikaan aamulla. <3

    Kivaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii... kiitos!! *punastuu*

      Iloista viikonloppua ja messevää tulevaa!

      Poista

Syksy alkaa, puheenaiheet ei muutu

Kun koulut taas alkavat, lehdet rummuttaa paitsi niitä uusia koululaisten vaatteita ja autoilijoiden käytöstä tien päällä, myös näitä ikuisu...