Tyhyä ja käsitöitä

Otsikko on tarkoituksella hämäävä. Minähän siis EN. ASKARTELE. Saati tee käsitöitä.

Mutta koska sairaala järjestää vuosittain tyhy-retken Tampereen käsityömessuille, lähdin taas parin hyvän kaverin seuraksi, koska pari vuotta sitten käyneenä se oli kuitenkin kohtuullisen viihtyisät.

Jääkaappimagneetteja

Havaintoja messuista:
- ihmispaljous ahdistaa aina, vaikka paikalle hakeutuu vapaaehtoisesti
- tänä vuonna myynnissä ei ollut juurikaan tarvikkeita tai ideoita, vaan valmista kamaa
- hintataso pieksi lentokentänkin, erityisesti missään elintarvikkeissa  *shock*
- päivä ilman ruokaa ei ole allekirjoittaneelle hyväksi! Leipä ja kahvi ei riitä!
- vuoden 2019 "tonttuovi" eli hitti on selkeästi lasihimmelit ja makrame-sidonta
- edellisistä johtuen oli kohtuullisen halpa keikka, poislukien syömiset

Aikataulu oli väljä, mutta koska ihmisen on pakko jossain kohtaa istuakin, meillä meinasi tulla kiire ja yksi halleista jäi huonolle kiertämiselle. Eipä silti, en jaksa uskoa, että ne pari käytävää lisää olisi tuoneet mitään ahaa-elämyksiä sen kummemmin.

Possumunkkeja,

kirjaimellisesti 

Sen verran ostin, että löysin Forsmanin tee-osastolta kerrassaan suloisen joulukalenterin itselleni.  Minähän aloitan aamuni aina teellä, vaikka muuten juonkin järjettömiä määriä kahvia.....
Lisäksi mukaan tarttui muutama paketti teetä. Arvostan sitä, että ovat kehittäneet 100% biohajoavan kartiopussin niiden nailonsukkahousujen sijaan, mitä kilpailija (Lipton, käytetään nyt nimeä reilusti) käyttää omissaan.
Suloista ajatella, että koko joulukuun saa ottaa aina uuden ja erilaisen teen aamulla haudutettavaksi.

Toinen löytö oli noitapallo.
Olen kovin ihastunut noihin lasipalloihin, oma perinteinen joulunajan markkinaostokseni.
Tähän liittyi sellainen tarina, että ennen vanhaan, 1800-luvulla Englannissa näitä puhallettiin, ja ne pitää edelleen sijoittaa mielellään talon itä-ikkunalle tai sisäänkäynnin läheisyyteen, jotta mahdolliset sisäänpyrkivät pahathenget innostuisivat menemään noihin sisällä oleviin rihmoihin tutkimaan mitä siellä on. Ne jäävät rihmoihin kiinni eivätkä pääse ulos, ja näin taloon ei tule paha henki.

Meillä mallailtiin pitkään paikkaa tälle. Halusin sen jollain tavoin näkyville itsenään, ja samalla piti miettiä, ettei se olisi sellaisella kulkuväylällä (portaiden ikkuna), missä siihen törmää joka käänteessä....
Lopulta paikka löytyi ja on jokseenkin täydellinen: eteisen oven viereinen pikkuikkuna suorastaan huusi sitä luokseen. Lisäksi takaa tuleva valo näkyy kauniisti pallossa. Olen aivan ihastuksissani. Koko talon Feng Shui on nyt järjestyksessä. *wink*


*****

Ehdottomasti pelottavaa on, että sallin itseni innostua noista himmeleistä sen verran, että olen tilannut starttipakkauksen.......  tästä ehkä lisää myöhemmin.

Joulumarkkinoita osa I

Vietin tässä viikon lomaa.
Viikon, jonka aikana menin tukka putkella ja niin sanotusti peräsuoli pitkällä.... jos joskus, tämän loman jälkeen tarvitsisin lomaa toipuakseni. Tosin hyvällä fiiliksellä!!

Meillä oli Lurppa-lehden toimituskunnan tapaaminen,

ja kuvattiin toimittajia.... 

Nipistin rajaamalla yhdestä otoksesta naamakuvan itsestäni joulufiiliksissä!

Kuvan koira ei ole omani vaan lainahurtta.

Työpaikkani TYHY-retki suuntautui tänä vuonna Helsingin joulumarkkinoille. 

Harmi kyllä päivä oli tosi harmaa, joten kuvaaminen ei varsinaisesti viehättänyt. Toisekseen.... en haluaisi sanoa, mutta sanonpa kumminkin: kun Suomessa vaan on niin jäykkä politiikka tällaisten tapahtumien suhteen niin siitäkin vähästä viedään ilo. Nuo Tuomaan markkinat oli ehkä ilottomin tapahtuma ikinä. Latteat, hiljaiset.

Enkä pysty samaistumaan niihin Oriflame- ja Amway-kauppaisiin joulumarkkinatunnelmassa. Metrilakusta puhumattakaan. Pahoittelut. En vaan pysty.

Senaatintorin markkinameininki oli melko vaisua. 

Toki oli arkipäivä ja oltiin paikalla aamupäivästä. Silti.

Valaistus ja mökit eivät olleet paljon paremat pimeälläkään, 

eikä ihmisiä ollut juurikaan liikkeellä myöskään lauantaina 19:30 jälkeen.

Silloin oli jo karusellikin kiinni (!!!) mitä en kyllä tajua.

Milloin sinne on tarkoitus mennä lapsiperheenä karuselliin ja viettämään aikaa

jos ei viikonloppuna alkuillasta?

Piparkakkulatte lämmitti sekä ruumista että mieltä.

Pääkaupunkimme on vaan aina niin kylmä.

Mereltä puhaltaa tuuli ja pikkupakkasessa se oli raakaa!

Olisin halunnut käydä Amos Rexissä katsomassa sen tämänhetkisen näyttelyn. 

Sinne oli aamulla 11 jälkeen 50 metriä jonoa pihalla, joten ajattelimme koettaa myöhemmin. Kun menimme sisälle klo 14 aikaan, eteisaula parveili ihmisiä, mutta lippuja ei myyty eikä asiasta kyllä mitenkään myöskään tiedotettu. Kaksi naista seisoi tiskin takana, mutta mitään ei tapahtunut. 

Koska emme tienneet, eikä google osannut auttaa, onko näyttelyyn esim. jokin ihmismääräraja, emme vaan jaksaneet jäädä seisomaan takki päällä ja odottamaan. 

Harmi! Kuulin vasta jälkeenpäin, että tuo näyttely loppuu jo loppiaiseen, enkä kyllä ehdi Helsinkiin sitä katsomaan enää tässä välissä.

Sen sijaan päätimme tutustua uuteen Oodiin.

Rakennus on vielä ulkopuolelta vähän kesken, mutta hieno!

Lisäksi se on kyllä oivallisella paikalla.

Sisätilat oli kerrassaan upeat!!

Helsinkiläisenä veronmaksajana olisin tyytyväinen.

Kirjoja on toki vähän, ja sunnuntain 16.12. Hesari kertoi asiasta enemmän.

Olen vakuuttunut, että siitä tulee hieno kokonaisuus.

Portaikossa kiersi hieno listaus ihmisistä, joille Oodi on tarkoitettu.

En äkkiä pysty kertomaan mikä olisi puuttunut...

Kurkistin keskeneräisen kakkoskerroksen raosta ja mielenkiintoiselta näytti sekin.

Nämä ovat nimeltään istumaportaat tms.  (Näin pohjapiirroksesta.)

Vessa oli kokemus sinänsä.

Täysin unisex-vessa.

Loosien ovet olivat lasia, ja kun valo tuli osin takaapäin, 

oli kyllä vähän hämmentävää tajuta käsiä pestessä, että 

tavallaan näki mitä siellä tehtiin........ 

Vastalause noille ikuisille pirun käsien puhaltimille!

Sairaanhoitaja minussa kilahtaa heti kuppi nurin.

Mikään ei levitä pöpöjä yhtä hyvin kuin tuo jumalaton märkien käsien pöhistely.

Lasipalatsin aukiolla oli toiset markkinat, ja näillä oli jo vähän sellaista keski-Euroopan meininkiä.

Oli syötävää ja juotavaa, ja koristeet ja valot sillä lailla jouluisesti. 

En raaskinut millään ostaa niitä kaikkia ihania juustoja, mitä kojuissa myytiin...

*huoh*

Memphis Kamppi

Ehkä paras lounas hetkeen!! Aivan mielettömän hyvää!

Palvelusta myös 10+ 

En kehdannut nuolla lautasta, mutta mieli teki.

Tälle vahva suositus meiltä, jos etsit ruokapaikkaa!

Vähän Helsinkiä vielä hämärän aikaan. 

Kivan näköistä ja ihmisiä liikkeellä.

Tykkään meidän pääkaupungistä (poislukien se ikuinen kylmä tuuli!)

mutta olen onnellinen, etten asu siellä enää.

Viikon varrelta

Huh huh, jopas on ollut viikko.
Lauantaina siis miehen auto sanoi sopimuksen irti, mutta saatiin tekohengitettyä takaisin elämään akun vaihdolla.

Maanantai ja tiistai menivät omalla painollaan töissä lääkevuoroissa.

Keskiviikkona vapaa ja Bonolle varattuna trimmi. Tehtiin pitkä aamulenkki ja sen jälkeen vein pojan kylpyyn. Tuollainen vanha vauvan amme on tosi hyvä: sen mahakarvat ja tassujen koristekarvat likoaa laimeassa shampoovedessä suht pitkään ja tulee valkoisiksi, samalla saan varta vasten ostetulla kuupalla loiskittua vettä sen päälle ja siten pestyä myös selän päältä. Toiselle kierrokselle huuhtelun jälkeen vielä hoitoaine ja poika oli valmis. Kylpytakin kanssa kuivattelua pari tuntia, siinä välissä itselle kahvia ja pohdintaa syödäänkö viikolla vielä jotain......

Illan suussa trimmiin. Täältä ajaa sinne 45 minuuttia ja se on kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, ihan korvessa. Trimmi oli nopea ja koirasta tuli nätti. Startti kotiin ja hups.... 50 metrin jälkeen auton kojelautaan syttyy joulukuusen valot, jokin anturi alkaa kiljua kuin viimeistä päivää, joten vedän sivuun ja sammutan. Uusi startti ja sama toistuu.  PRKL!

Ohjekirjan selaus kertoo, että jarrusysteemi on todennäköisesti sökö. Varoitellaan ajamasta pitkästi.... mutta onko tässä vaihtoehtoja? Huristelen kotiin ja totean, että jarrut toimii siinä kohtaa kun on pakko. Toivon toki hartaasti, ettei yhtään metsänelävää loiki eteen.

Loppuviikko yritetään järjestää huoltoa. Temppu ja kuinka se tehdään. On se samperi.
Lopulta merkkihuolto suostuu ottamaan vastaan perjantaina, kun lähes nyyhkytän jo puhelimessa....
Ja kas kummaa: sulakkeen vaihdolla tilanne hoituu. Tosin varoittavat, että edelleen se herjaa jotain ABS:iin liittyen, eli vähän jää vaivaamaan, tapahtuuko jotain, jos tulee äkkijarrutustilanne.

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

****
Perjantaina normi aamuvuoro venyy pitkäksi ja teen vielä lääkevuoron siihen perään suuren hälytysrahan toivossa. Onneksi perhe on tottunut....

Lauantaina on vihdoin vapaapäivä!!!

Kello soi silti 5:57. Olemme jo hyvän matkaa menossa, kun se on vartin yli kuusi.... koirien aamulenkki, sitten itselle aamupala, lehti, teetä ja lähtö sairaalan tyhy-retkelle Örön saarelle.
Bussi ottaa kyytiin ihan tästä läheltä, joku 45 min myöhemmin ollaan Kasnäsin satamassa ja noustaan kippoon.

Merimatka kestää toiset 45 min ja on upea!!!
Aamulla tosin oli pakko laittaa päälle vähän takkia, viima oli sen verran rapea.

m/s Sissel

Päästivät sentään liikkumaan alueella,

unohtivat kontrolloida henkkarit!  =D 

Nauroin tätä kylttiä, että kun on ollut intti-käytössä, 

eivät halua vanhoja partoja paikalle ollenkaan....

Vuokrasimme fillarit ja poljimme ns. 12-tuuman reitin (8,8 km)

Tämä tykki on vähän pienempi, olisiko 6-tuumainen?

Meidän ajama reitti meni tuonne kartan yläreunaan pohjoisrantaan.

Oikein hieno paikka!! Jos mahdollisuuksia on, suosittelen todella käymään.
Meillä oli tosi lyhyt aika eli kolmisen tuntia varattuna saarella oloon, piti jo sisällään syömiset. Pari tuntia lisää olisi mahdollistanut vielä paremmat maisemienkuvaamiset.

Tosi hienoa, että tuollainen vanha armeijan alue on vapautettu kokonaan yleiseen käyttöön, se on nykyään kansallispuisto. Kaksi eri patikkareittiä kulkee hyvin opastettuna, alueella on hotelli, ravintola ja kiva vierasvenesatama.

****
Niin, miksi Bono sitten puunattiin?
Koska sunnuntaina on näyttely ja poika on jälleen kehässä. Ensimmäinen startti nuorten luokassa.

Olisihan ihan tavatonta, jos kerran olisi viikonloppu vapaana ilman aivan koko ajalle suunniteltua ohjelmaa. *silmien pyörittelyä*

Arkihaaste 49/52

Viikko alkoi vapaapäivällä.
Olin varannut Bonolle (ja muille cockereille) Helsinkiläisestä eläinlääkärikeskuksesta joukkotarkastusajan, eli tarkoitus oli tehdä lonkka-, kyynär-, polvi- sekä silmätutkimukset max 8 koiralle.
Näistä lonkat ja silmät ainakin kuuluvat cockerin Pevisaan eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, eli niiden kautta pyritään varmistamaan, ettei sairaita pentuja syntyisi kun kahta mahdollisesti perinnöllistä tautia kantavaa ei risteytetä. (Ei, koira ei ole pelkkää lonkkaa tai kyynärää, mutta kahden C/D-lonkan yhdistelmästä on vaikea kuvitella tulevan priimaa luuston osalta, joten minusta se on perustelu sinänsä.)

Meillä on kaikki koirat aina kuvattu jo siksikin, että koen helpommaksi harrastaa koiran kanssa kun tiedän onko sen luusto siinä kunnossa, että se kestää rajutkin lajit vai tarvitseeko esim. varoa jotain.
Kallista?? Toki sitäkin, mutta eläminen ei ole ilmaista.

Cockerin kohdalla on vielä niin, että rotuyhdistyksen jäsenenä yhdistys maksaa meille 10 eur/pevisatutkimus eli Bonon kohdalla muistaakseni 30 eur ja lisäksi kasvattaja sponssaa meitä satasella, koska hänellehän tästä on etua kun pentue on mahdollisimman tutkittu. Näin ollen omalle kontolle ei enää jääkään kuin muutama kymppi.....

Velipojan kanssa vajaa puoli tuntia painittu.

Silmät tarkistettu ja piikki saatu pyllyyn.

Tuollaisessa nukkuvassa koirassa on jotain ahdistavaa.....

Puolijoukkue sammuneena.

Vasemmalta Samppa ja Kaja, sisarukset vanhemmasta pentueesta.

Sitten meidän Bono ja Manu, veljekset.

Kamu kuvassa toisaalla.

Bonon kuvat alustavasti lausuttavana: A/A sekä 0/0,

suomeksi parasta mahdollista luokkaa.

Myös silmät ja polvet oli tutkimuksessa OK.

Olin kuvauksissa itse lyijyliivi päällä assisteeraamassa. Erittäin kivan oloinen lääkäri, kuvasi huolellisesti joka koiran ja lausui ne jo siinä....

Kennelliittohan lopullisesti päättää miten ne jalostustietokantaan tulee, mutta vaikea kuvitella esim. Bonon noin selvää A-lonkkaa muuttuvan huonommaksi.

Ja aivan mieletön yllätys olikin, että ne tuli lausuttuna jo seuraavana päivänä, ja todellakin: paras A-ryhmä siis meillä. Täysin luustoltaan ehjä koira!!

Ai että olen tyytyväinen!!

****
Loppuviikon olikin taas töiden vuoro.
Jostain, itselleni tuntemattomasta syystä, minulle oli suunniteltu pitkä päivä nimenomaan Itsenäisyyspäiväksi. (Ehkä työvuorosuunnittelussa ei mitenkään eritellä pyhiä ja arkea... en tiedä.)
En siis pistänyt pahakseni, koska tällä hetkellä pienelle ylimääräiselle tulolle on käyttöä ja pyhäpäivä on aina kallis päivä olla töissä. Minä sitten ne tyypilliset 14 tuntia.

Mies teki Itsenäisyyspäivänä Bonolle verijäljen.
Torstaina haisteltiin läpi ja olen kyllä pahuksen tyytyväinen tuohon Junnu-koiraan.

Normaali koejälki sille olisi max 900 m ja avoimen neliön mallinen, eli kahdella kulmalla.
Tämä oli 1200 m ja kulmia oli viisi. Aivan tarkkaan jäljen päällä aaltoillen se selvitti koko tehtävän hienosti ja hiljaisesti. Aika ajoin vähän kurkisteli taakseen, että "kaikki on mukana" mutta itse jatkoi ilman erillisiä käskyjä.

Olipa Junnun pää täynnä tuon jälkeen. Se oli aivan uuvuksissa.
Perjantaina käytin sen vielä kaverin Rally-toko harjoituksissa kun kaveri ei päässyt. Kuukkerin nuppi aivan turposi kaikesta tehtävästä.... ressukka. Sunnuntaina se oli jo lenkillä oma iloinen itsensä.

Lauantaina työpaikka järjesti jälleen tyhy-päivän ja -retken. Tällä kertaa suuntana Porvoo.
En ole koskaan nähnyt Porvoossa sellaista ihmismäärää.
Jonotettiin Rossoon syömään 30 min, syömisen jälkeen jonotettiin Brunbergin myymälään 20 min (ulkona) ja kaiken päätteeksi jonotettiin jälleen 30 min saadaksemme kahvia. Jengiä oli aivan tolkuttomasti.
Jokirannassa Taidetehtaan kulmilla oli 16 bussia parkissa ja vanhan kaupungin lähistöllä vielä toinen mokoma bussikuskin mukaan.

Kaiken kaikkiaan mieleen jäi hyvin puuhakas ja koiramainen viikko!!

Käsityömessut Tampereella, nääs

Aloitetaan sillä, että minä en missään nimessä ole ihminen, joka askartelee, tekee käsitöitä tai muuta sellaista... (Vähän itsekin ihmettelen miten tänne päädyin!)
Työpaikalla järjestetään vuosittain reissu Tampereen käsityömessuille ja tänä vuonna halusin mukaan, koska en ole ennen ollut.

Muka-tyylikkäänä aamulla lähdössä....

Hyvä työkaverini Sanna lähti samaan kyytiin ja matka meni rattoisasti hölöttäen ja maailmaa parannellen. Sanna mm. sai valmiiksi yhdet sukat siinä ohessa...

Perillä jätimme takit autoon ja painelimme sisälle.

Ensimmäisessä hallissa oli runsain mitoin maisteltavaa, joten pikkunälkä tuli siinä korjattua ja hyvillä mielin toiseen halliin....

Nämä pikkupalat kankaita sai Sannan aivan sekaisin.

Hän ompelee kaikenlaista ja mm. pikku-kukkaroita.... 

Tosi kauniita kangaspaloja kaupan olikin.

Minä taas, jouluhöpsähtänyt, innostuin aivan valtavasti näistä kaikista koristeista.

Viime vuoden Saksan joulumarkkinoilta mieleen oli jäänyt lasipallot,

mutta valitettavasti Suomessa ei niitä kyllä osata tehdä yhtä kauniisti.

Ilmeisesti tämän vuoden hittituote: tonttuovi.

Bonon kasvattaja on tehnyt aivan ihanan tonttuovi-jutun,

ja lisää siihen tavaraa päivittäin lasten iloksi.

Kransseja.

Näitä hipelöin ja pohdin mutta en lopulta ostanut.

Omat ostokseni on tässä.

Joulukoristeet oli vaan pakko saada, se lähti ihan lapasesta.

Tuo kiuastonttu oli myös sellainen pakko-saada.

Seura oli mahdottoman hyvää, ruokakin menetteli vaikka hintataso oli kyllä kova. Hivenen jäi harmittamaan, ettei päästy yksille, koska tarjolla oli vaan kuivaa kuohuviiniä eikä meistä kumpikaan ole sen ystävä. (Mainitsemattakaan aivan järjetöntä hintaa siitä tilkasta.....)

Hauska tapahtuma, johon voin lähteä toistekin. 

En ehkä maksaisi ja näkisi vaivaa ajaa täältä asti itse, mutta näin työpaikan tyhy-juttuna isolla porukalla tykkäsin.

Edelleenkään en näe itseäni askartelemassa tai väkertämässä mitään, mutta kauniita juttuja ja ihania ideoita tuolla oli.

Väriestejuoksu 2017

Kuten viime vuonna, myös tänä vuonna otimme työporukalla startin tällaiseen työhyvinvointia tukevaan yhteiseen hassutteluun.

Maassa makaava nuori mies oli meidän "kesäpoika". Valmistuu sairaanhoitajaksi tulevana jouluna ja lähti ihanasti mukaan pelkästään tsemppaamaan ja kuvaamaan.

Paitojen selän teksti "Sisu ♥" liittyy osaston tunnukseen Sisukkaat ja Sydämelliset.

Pari minuuttia starttiin, tässä vielä varsin puhtaina.

Sitten pölisi....

Hauska tapahtuma!

Missä muualla aikuiset saisi hassutella noiden ilmatäytteisten esteiden kanssa ja hyppiä kengurupalloilla?