lauantai 3. marraskuuta 2018

Matkalla Helvettiin ... ja takaisin

Kun lähdettiin kotimatkalle Ähtäristä, tie vei ensin kaikkien mahdollisten "vesien" ohi. Oli Ruovesi, Visuvesi, Orivesi...
Ja sitten oli Helvetti. Luonnonpuisto siis.


Ihan alkuperäisen ajatuksen mukaan meidän piti jossain vaiheessa viikon aikana ajaa päräyttää tuonne patikoimaan päiväksi. Tiedättehän, eväät ja kaikki -tyyliin. Mutta kun selasin nettisivuja, kävi ilmi, ettei tuossa luonnonpuistossa ole varsinaisesti yhtään ympäri menevää reittiä, vaan ovat kaikki tyyliä aasta beehen. Kun auto kuitenkin olisi jossain, olisi kohtuullisen tylsää päätyä jonnekin muualle.
Koirien kanssa ei voisi ajatellakaan mitään julkista liikennevälinettä takaisin. (Sikäli kuin sellaisia edes kulkee.....)

Koska paikka osui kotimatkalle JA olimme lähteneet hyvissä ajoin liikkeelle, ei pysähdys nyt niin merkillinen asia ollut. Ja itse asiassa siellä oli yksi luontopolku -tyyppinen juttu, joka teki ympyrän. Sillehän me menisimme.  JEE!!


Portilla. Täytyy sanoa, että tuo on hienosti toteutettu kokonaisuus. Kelpasi vähän naureskella.
Minä harvoin patikoin farkuissa, mutta nehän jalassa oli, koska kotimatka......  noooh....


Se ns. lyhyt ympyräreitti on tämä Helvetistä itään -kierros. 
(Jäin pohtimaan onko olemassa myös länteen-versio. Asia ei mistään ole vielä selvinnyt.)

Vinkkinä vastaisen varalle: minusta tuo oli oikeasti hieno ja kaunis reitti. Mutta olen tyytyväinen, etten käyttänyt siihen 1,5 tuntia ajoaikaa ja bensaa, että olisimme menneet erikseen. Ihan niin kiva se ei kuitenkaan ollut. Ei siis ehkä sen rahan ja vaivan väärtti. JA tuon tunteroisen takia olisi ollut turha pakata eväitä sen enempää.... 

Pituutta tuolla reitillä oli ennakkotietojen mukaan nelisen kilsaa, mun Endomondon mukaan reissusta tuli viitisen kilsaa. Koko matkan on helposti käveltävää. Rattailla tms apuvälineillä ei pääse, parissa kohtaa oli portaita. Mutta vähän huonompijalkainenkin pärjännee ja matkan varrella oli penkkejä ja pöytiä pysähdyksiä varten.


Helvetinkolu. Näköalapaikka.
Ainoa kurja tässä oli, että kävelymatkan varrella aurinko pilkisteli tosi kirkkaasti, samoin jälkeenpäin, mutta tietenkin lykkäsi pilveen kun olimme kohdalla. Höh!

Maisema oli toki hieno ja kuvasta ei juuri käsitystä saa.
Puusto on kyllä aika korkeaa ja piilottaa tuota näkymää jo hyvin tehokkaasti. 
Eniten kiinnostaisi mahdollisuus mennä tuonne alas jollain vesikulkuvälineellä ja soudella tuota solaa pitkin. Se mahtaisi olla hienoa!!


Joten pääsinpä sitten kehuskelemaan vieneeni koko perheeni helvettiin ja takaisin. Heko heko!! Mun parhaat patikointikaverit oli tosi täpinöissään. Edu kun ei matkusta hyvin, oli tosi innoissaan aamun reilun 6 kilsan lenkistä huolimatta, että matkan kestettyä vain 45min pysähdyttiin taas ja pääsi juoksentelemaan. Ja uupui ressukka sen verran kaikesta urheilusta, että nukkui loppumatkan kotiin.


Tuo kierros oli tosi kivasti toteutettu! Pitkospuut suojasi jalkoja, nimittäin tuo suo oli märkä!! Ei todella tehnyt mieli astua vahingossa hutiin....


Loppupäässä maisema oli jollain tavoin niin kotoisaa. Meillä on Teijolla aivan samannäköinen puro. 
Jouduin melkoisen tovin ällistelemään tässä, että koirat sai kahlailtua riittävästi ja katosivat kuvasta.


Luonnonpuisto niin kaatuneita puita ei korjata pois. 
Poluilta ja kävelyreiteiltä rungot toki katkotaan ja siirretään vähän sivuun, mutta muuten luonto saa hoitaa tuolla tehtävänsä. 
Jos jotain nimensä veroista halusi hakea alueelta, tämä lienee se pahin. Eikä siis tämän pahempi ollut.

Mistähän moinen kaunis järvi on saanut niinkin kammottavan nimen aikoinaan?

2 kommenttia:

  1. Juu mietin minäkin, että mistä moinen nimi, koska alue on hyvin kaunis. Hieno retki teillä.

    Ihanaa viikonloppua. <3

    VastaaPoista
  2. Tuolla tahtoisin kyllä joskus käydä! Olen asunut siellä Ruovedellä (tarkemmin ottaen Jäminkipohjassa, jonka ohi kenties myös ajoitte, jos kerran Oriveden kautta menitte...), mutta en silloin koskaan tuolla tullut käyneeksi. Sitä vasta tälleen vanhana havahtuu noihin luontojuttuihin näköjään... Siellähän olis myös se Siikaneva (välillä Jäminkipohja-Orivesi), jossa en myöskään ole koskaan käynyt... voi voi, pitää ehkä joskus korjata tilanne!

    VastaaPoista

Kaipaan valoa!!

Vaikka kesä olikin kuuma ja ihana, harmi kyllä sen ajattelu ei yhtään auta näihin sateisiin ja synkkiin marraskuun päiviin! Kaipaan niin jo...